Kun näkee perusnätin naisen,tulee fiiliksiä että olisi kiva olla hänen kanssaan ja helposti ainakin minulla herää kaikkia fantasioita,joissa näkyy se nainen. Ei ole tärkeää kuka nainen se on,kunhan on perusnätti. Jotain mielikuvituksen rikastetta.
Joskus olen myös yrittänyt ikäänkuin muokata itseäni pitämään erityisen paljon sellaisesta naisesta joka ei täysin ehkä vastaa ihanteitani ja mielestäni olen siinä hyvin onnistunutkin mutta hän itse on pistänyt poikki aika pian.
Kun olin jotain 15,aloin tuntea jonkinsortin kaipuuta tyttöjä kohtaan ja usein melko suoraviivaista panetusta. Mielikuvitukseni ja ajatukseni siitä mitä loppujen lopuksi yhdessä oikein tehdään olivat hyvin hämäriä tai melkein olemattomia,niin että on mielenkiintoista spekuloida mitä olisi tapahtunut jos olisin tavannut sen aikaisen nettirakkauteni. Siinä iässä ei liiat huolet pakottaneet päätä. Älkää nyt ajatelko liian yksinkertaistaen; en tarkoita pelkkiä seksijuttuja vaikka kyllä nekin olivat osaltaan hieman utopisia.
Joitakin vuosia sitten aikuisena vasta jonkinlaisen välivaiheen jälkeen alkoi kaikki hahmottua tarkemmin minulle,mitä oikeastaan tunnen ja haluan ja seksi ajatuksissa jäi jollakin tavalla taka-alalle,vaikka puute on tavallaan vain kasvanut iän kanssa.
Kai se on niin ettei mitään suurempia säväreitä voi saada aikaisin ellei ole hyvin naiivi ja mielikuvituksellinen luonne jos itseluottamus ei ole kunnossa ja tunne saavansa tasa-arvoisesti arvostusta vastapuolelta. Se on jäänyt puuttumaan. Se on näkemättä.
On tavallaan helpompi antaa kuin vastaanottaa.
Ja vain tosi reppana jatkaa sitä antamista kun näkee ettei se mihinkään johda.
Joskus tuntuu että kaikki tunne-elämykset kehittyvät laimeammiksi kun luonne tasoittuu ja ikää vähän tulee. Voiko ihminen olla liian jäykkä ja kyyninen voidakseen kunnolla rakastua?
Vai onko se vain teinien hommaa? Sellainen naiivi romanttisuus.
Tämä on kirjoitettu valvoneena.
Joskus olen myös yrittänyt ikäänkuin muokata itseäni pitämään erityisen paljon sellaisesta naisesta joka ei täysin ehkä vastaa ihanteitani ja mielestäni olen siinä hyvin onnistunutkin mutta hän itse on pistänyt poikki aika pian.
Kun olin jotain 15,aloin tuntea jonkinsortin kaipuuta tyttöjä kohtaan ja usein melko suoraviivaista panetusta. Mielikuvitukseni ja ajatukseni siitä mitä loppujen lopuksi yhdessä oikein tehdään olivat hyvin hämäriä tai melkein olemattomia,niin että on mielenkiintoista spekuloida mitä olisi tapahtunut jos olisin tavannut sen aikaisen nettirakkauteni. Siinä iässä ei liiat huolet pakottaneet päätä. Älkää nyt ajatelko liian yksinkertaistaen; en tarkoita pelkkiä seksijuttuja vaikka kyllä nekin olivat osaltaan hieman utopisia.
Joitakin vuosia sitten aikuisena vasta jonkinlaisen välivaiheen jälkeen alkoi kaikki hahmottua tarkemmin minulle,mitä oikeastaan tunnen ja haluan ja seksi ajatuksissa jäi jollakin tavalla taka-alalle,vaikka puute on tavallaan vain kasvanut iän kanssa.
Kai se on niin ettei mitään suurempia säväreitä voi saada aikaisin ellei ole hyvin naiivi ja mielikuvituksellinen luonne jos itseluottamus ei ole kunnossa ja tunne saavansa tasa-arvoisesti arvostusta vastapuolelta. Se on jäänyt puuttumaan. Se on näkemättä.
On tavallaan helpompi antaa kuin vastaanottaa.
Ja vain tosi reppana jatkaa sitä antamista kun näkee ettei se mihinkään johda.
Joskus tuntuu että kaikki tunne-elämykset kehittyvät laimeammiksi kun luonne tasoittuu ja ikää vähän tulee. Voiko ihminen olla liian jäykkä ja kyyninen voidakseen kunnolla rakastua?
Vai onko se vain teinien hommaa? Sellainen naiivi romanttisuus.
Tämä on kirjoitettu valvoneena.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kertaa olet rakastunut, huomaat sen kyllä. Jos rakkautesi päättyy ja saat sydänsuruja, tiedät olleesi rakastunut.
Rakastuneena näet maalman vaaleanpunaisten lasien läpi. Aistit herkistyvät, kaikki näyttää kauniilta. Kumppanisi on täydellinen. Teet kaikkea ihanaa rakkaasi eteen. Hän tekee sinulle samoin.
Mukaan tulee seksuaalisuus ja intohimo. Jos kumpikin ovat rohkeita ja vahvoja, suhde jatkuu rakastamiseksi ja yhteen muuttamiseen.
Jostain syystä rakastuminen voi päättyä. Yleensä se päättyy toisen aloitteesta. Hän huomaa, että et olekaan oikea hänelle. Hän ei ole valmis sitoutumaan tai sinä et ole. Syitä on monia.
Tulee sydänsuruja. Niistä toipuminen vie oman aikansa.
Sydänsurut ovat elämän suurimpia suruja. Niihin on moni kuollut ja moni turtunut.
ihan vain kiinnostusta, ei vielä edes ihastumista. Rakastuminen on vain naisten tuntema tunne.
Mitäs tuolla tarkoitit ja oletko nainen vai mies?
Täällähän on liikuskellut joitakin naisia (tai nainen) herne sieraimissa kertoillen kuinka vain naisilla on tunteet ja voi rakastua jne.
Mutta onhan se mahdollista että se tuntuu erilaiselta miehestä ja naisesta. Joka tapauksessa niin miehet kuin naisetkin käyttää sitä sanaa joten on vähän pöyhkeää mennä heittelemään tuollaisia julistuksia ilman perustelun häivää.
Kunhan rakastut niin tiedät :)
Rakastuneena kaikki maailman paskuus ei vain paina yhtään kunhan vaan saa olla rakkaansa kanssa.
että ne pilvilinnat karisee kun ikää tulee.
Ei tosin kaikilla, mutta itsellä ainakin on tullut sellainen olo, että en todellakaan odota mitään maailmoja räjäyttävää rakkautta ja suurta intohimoa, ei se kestäisi kuitenkaan sillä kaikki suhteet arkistuvat ja tilalle tulee rakkaus, kumppanuus ajan kanssa.
Juttelin viime kesänä netissä täältä tapaamani miehen kanssa, tultiin tosi hyvin juttuun ja soiteltiinkin. Mies kertoi kuinka oli 6 vuotta seurustellut intohimottomassa suhteessa ja erottuaan käynyt parilla treffeillä, mutta ne naiset eivät häneen kolahtaneet.
Tapasimme, meillä oli kivaa, olimme piknikillä ja juttelimme.
Minusta tuli kolmas nainen joka ei kolahtanut.
Hän on yli kolmekymppinen ja ihan selkeästi odotti että kun tapaamme, taivaat avautuvat, enkelit laulavat hallelujaa ja heittäydymme toistemme syleilyyn ja maailma pysähtyy.
Kamoon, minä haluaisin löytää miehen jota voin tapailla, jonka kanssa voin rauhassa kasvattaa aikuisen suhteen joka kestäisi lopun elämää.
Ei sellainen intohimo tosian ikuisuuksia kestä, jotkut erehtyvät luulemaan sitä alkuhuumaa rakkaudeksi mitä se ei todella ole ja sitten kun se alkuhuuma laantuu ja arki tulee vastaan, suhde tasaantuu niin ajatellaan että höh, emmä rakastakaan tota, ku fiilikset latistu ja etsitään seuraavaa ja taas seuraavaa alkuhuumaa ja intohimoa.