niin kauan meni muslimimiehen kanssa hyvin, kun tein kaiken miehen mieliksi. Jossain vaiheessa nousi takaraivosta stoppi tälle alistumiselle ja päätin haistattaa äijälle pitkät. Nyt elän hyvää itsenäistä elämää itseni kanssa. Olkaa tytöt varovaisia näiden tyyppien kanssa. Oikeesti!
Elämäni pahin virhe mutta onneksi opin tästä
suomalainen nainen isolla s...
121792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
voi niitä hyviä ja kunniallisiakin miehiä olla mutta minun kohdalla näin ei käynyt.
"..niin kauan meni muslimimiehen kanssa hyvin, kun tein kaiken miehen mieliksi."
Alusta asti sitten passasit mammaa kaipaavaa poikasta? Mihin olit itsesi kadottanut jo suhteen alussa?
Onko ex-miehesi vanhoillinen muslimi, siis harjoittava? Kerrotko esimerkkejä mitä hän sinulta vaati.
Ihan oikeesti kerrotko enemmän, älä välitä noista irvailijoista, täällä on meitäkin jotka ollaan kiinnostuneita tietämään.
kukaan irvaillut. Ihmettelen vain kun naiset kirjoittavat vastaavia juttuja, ovatko nämä naiset olleet aivan hukassa itsensä kanssa vai miksi alkujaan edes päätyvät yhteen miehen kanssa,jonka käytöstä eivät hyväksy?! Mikä teidät on saanut yhteen "alistavan" miehen kanssa jos ette halua olla pikkupojan passaaja ja kotiorja? Turha myöskään väittää,ettei suomipojista löydy näitä ressukoita.
Niin..itse olin aikoinaan miehen kanssa,joka tarvitsi mammaa/siivojaa/pyykkääjää/kokkia, joka ei näy eikä kuulu ellei mies halua. Itse olin aivan surkimus tuolloin, kuvittelin olevani surkein, rumin ja tyhmin olento maanpäällä, siten tuo luuseri sai yliotteen minusta. Onneksi kuitenkin tajusin itse herätä eloon ja hankkiutua eroon moisesta taakasta! En kuitenkaan kuvittele,että kaikki ne ja ne on sitä ja tätä, itsehän minä päätän, mitä siedän ja hyväksyn.
ottamaan suomimiehen kumppaniksesi: hänelle ei tarvi olla mieliksi, hän passaa ja palvoo sinua. hahhahhaaaaaaa
Kyllä suomalainen mies aina muslimimiehen voittaa.
parempi viinapää ainakin;D
Tosin ihan sulavasti otti huikkaa isän kanssa minunkin exä, minä olin se jolle tuli valomerkki ennen iltaa... pöydän alle ei kumpikaan kerenny toista juomaan kun piti mnullekin jäädä...
mutta nyt jos kisattasiin niin pöydän alle joisin molemmat(*uhoo*, oikeasti en tiedä sillä olen vähillä viinoilla ollut nyt kuunpäivät, ahman kanssa on tissuteltu jos on otettu eikä kumpikaan olla kun vaan vähän hiprakassa tanssittu vanhoja tansseja)
Isää ei kyllä heikompi mies juo pöydän alle, on se selainen köriläs... mun idooli mitä juomien kestämiseen tulee;D
Etsin tässä erästä koulutyötäni varten 11-vuotiaana huvikseni lukemaani kirjaa (kuten mainitsin kiinnostuin jo varhain kulttuurista ja psykologiasta ja kaikesta mikä oli muiden ikäisteni mielestä vähintään tylsää) nimeltä Peter Pan ilmiö: miehet jotka eivät kasva aikuisiksi ja törmäsin tähän linkkiin (ja muistin tämän keskustelun ja ajattelin laittaa tänne).
(Meidän pitää tehtävässä pohtia aikuisuutta ja sen kulttuurisia merkityksiä sukupuolen kannalta.)
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/34866?ihmissuhteet-ystavat-luonnetyypit
itselläni etenkin tämä juttu kolahti
"Iäkkäämpinä heistä saattaa kehkeytyä itseään rääkkääviä työnarkomaaneja, sillä he kohdistavat jatkuvasti epärealistisia odotuksia itseensä ja muihin."
"Kileyn mukaan mies ponnistelee muiden seurassa ankarasti eikä osaa rentoutua, sillä hän ei pysty olemaan vapaasti oma itsensä. Hän ei tiedä, että toiset voisivat pitää hänestä sellaisena kuin hän on, ihan omana itsenään."
"Peter Pan -syndroomasta kärsivän tunteet ovat lukkiutuneet ja ne yleensä ilmaistaan eri tavoin kuin ne koetaan. Esimerkiksi viha ilmenee raivona, pettymys itsesäälinä, surullisuus väkinäisenä hilpeytenä ja leikinlaskuna. Tyypillistä näille miehille on myös se, että he pitävät vaimoaan tai tyttöystäväänsä itsestäänselvyytenä eivätkä tajua, että seurustelusuhteessa tarvitaan vastavuoroisuutta. He eivät osaa osoittaa kumppanilleen rakkautta. He eivät edes tiedä mitä he tuntevat."
mutta toisaalta monet muut jutut kuten päihteisii turvautuminen eivät käy yhtään minun exmieheeni (siitähän nämä staatit ovat, ei ahmasta;D)
No siinä opit olematta tarrautumasta seuraavaa kaveriin joka pitää sinua äitinään (sitähän mieliksi oleminen usein on, että passataan ja tehdään vastoin omaa tahtoa kuten äidinrakkauteen kuuluu).
Kuulostaa kuitenkin omituiselta sanoa ensin että hyvin meni ja sitten varoitella perään ikään kuin olisi sitten mennyt huonosti kun erositte. Ekö exä antanut eroa helpolla vai mitä tarkoitti tuo varoittelu?
Itse en lähde varoittelemaan, vaikka eronnut olen. Jos ei yhden kanssa onnistu, niin toisen kanssa voi mennä ihan kivastija se tuskin on kansalaisuus tai uskontokysymys ellei sitä sellaiseksi itselleen tee ja sitä niin halua nähdä.
Olen asunut Suomen ulkopuolella ja minulla oli sellainen tarjous, mutta en tehnyt virhettä, vaikkakin hän kovin tykkäsi minusta, olin huomannut toisen kulttuurien ero hänen käytöksestä, nytkin kirjeenvaihdon kautta tunnen suomalaisen miehen tapoja, olen tyytyväinen havaiten että suomalaisessa kulttuurissa, perinteissä, tapoissa on paljon minun kotimaani kaltaista, vasta vain vähän minua ihmetyttää joskus lukiessani viestejä miksi eräitä suomalaisia niin moittivat ja halveksivat itseään kun ovat kunnioituksen ansaitseva kansa, Kalevala, kännykkä. ekologisesti puhtaita kaupunkeja, hoidettu peltoja, hyvä ruoka ja ne. Olen käynyt Suomessa ja arvostan suomalaisia, kunnioituksella eurooppalainen nainen.
ajan varoitella daamja mut ne ei haluu olla varovaisia, heti kun ihastutaan niin täysillä kiinni.
Olen itse hyvässä työelämässä oleva nainen. ja ketjun aloittaneelle että myös hyvännäköinen. Olen nyt 4v ollut ulkomaalaisen miehen kanssa. Vuodet ovat olleet vaikeita..kuulemma molemminpuolin. Olen kestänyt vaikeita asioita ja monta kertaa lähdössä pois. Mikä sitten on jäänyt olemaan suhteeseen? Jäi vaan mietityttämään tuo että ehkä olin silloin todellakin hukassa itseni kanssa..uusi kaupunki ja uudet työt ja kuviot..Ja tapasin mieheni samantien.
En ole hyväksynyt hänen käytöstään enkä tapoja ja arvoja. Itsekin olen tehnyt väärin.."vaikea nainen" välillä. Kuitenkin kysymys on että nyt mieheni on muuttunut.HAluaa ja todistetustikin on..Uskon häneen nyt. Mutta...minä en tiedä olenko enää valmis muuttumaan ja olemaan tässä? Vaikeita asioita. eikä asiaa helpota että jos lähden pois niin minull tapahtuu jotain pahaa..vaikea on elää kun kysymys ole tai et ole enää. Pitäisikö vain yrittää parhaansa ja yrittää olla onnellinen unohtamatta muita..
nämä ovat vain minun omia mietteitäni..mitä muut ajattelevat?
Koston pelon takia ei kannata jäädä suhteeseen. Muuten on vaikea ottaa kantaa, kun en tiedä mistä puhut.