Ajattelin kirjoittaa tänne pienen tarinan erostani, koska olisi kiva kuulla myös toisten ajatuksia tapahtumien kulusta. En lähde tapahtumia kuvailemaan kovin yksityiskohtaisesti, mutta pääpiirteissään tapahtumat menivät näin:
Seurusteltuamme runsaat kaksi vuotta aloimme yrittää lasta, en itse ollut ajatuksesta aivan innoissani, mutta hyväksyin sen kuitenkin. Yritettyämme lähes kaksi vuotta tuloksetta saimme apuja Tampereen lapsettomuusklinikalta (TAYS). Tämän tuloksena meille syntyi terveet kaksoset. Menimme lasten syntymää edeltävänä kesänä naimisiin, tämäkin tapahtui pääosin exäni halusta, ei minua tietenkään väkisin alttarille viety;). Kolmen vuoden jälkeen exäni halusi eron. Erolle ei oikein tuntunut aluksi löytyvän mitään selkeää syytä, kunnes, mitä silti olin epäillyt aikaisemminkin. Hän kertoi, ettei ollut koskaan rakastanut minua. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä asettaa tapahtumat ennen eroa kovin outoon valoon, siis minun mielestäni, onkohan tuollainen kovinkin yleistä nykyavioliitoissa?
Seurusteltuamme runsaat kaksi vuotta aloimme yrittää lasta, en itse ollut ajatuksesta aivan innoissani, mutta hyväksyin sen kuitenkin. Yritettyämme lähes kaksi vuotta tuloksetta saimme apuja Tampereen lapsettomuusklinikalta (TAYS). Tämän tuloksena meille syntyi terveet kaksoset. Menimme lasten syntymää edeltävänä kesänä naimisiin, tämäkin tapahtui pääosin exäni halusta, ei minua tietenkään väkisin alttarille viety;). Kolmen vuoden jälkeen exäni halusi eron. Erolle ei oikein tuntunut aluksi löytyvän mitään selkeää syytä, kunnes, mitä silti olin epäillyt aikaisemminkin. Hän kertoi, ettei ollut koskaan rakastanut minua. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä asettaa tapahtumat ennen eroa kovin outoon valoon, siis minun mielestäni, onkohan tuollainen kovinkin yleistä nykyavioliitoissa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet tosiaan joutunut tiivistämään monien vuosien mittaisen tarinanne muutamaan riviin, joten paljon jäi varmasti kertomatta.
Ilmeisesti mies halusi ennen kaikkea lapsen ja nimenomaan sinun kanssasi. Ehkä ominaisuutesi (kauneus, äly, pituus jne.) vetosivat mieheesi syvimmällä tasolla, ja hän tahtoi tehdä sinusta lapsensa äidin.
Mutta se avioituminen; mihin sitä tarvittiin, jos rakkaus puuttui? Eikä rakkautta ollut ilmeisesti tarkoituskaan ruokkia, koska jo lyhyen ajan kuluttua mies alkoi tehdä eroa. Hyötyikö mies taloudellisesti siitä, että oli ehtinyt käväistä aviopuolisonasi?
Tämä tarina on kerrottu miehen näkökulmasta, huomasin itsekin, että sen voi toki ymmärtää myös toisella tavalla, pahoittelen...
Eipä haittaa. Suuntaan tai toiseen, niin ihminen voi ajatella haluavansa lapsen juuri tuon tietyn tyypin kanssa. Jostain sellaisesta voisi olla kysymys.
Voisiko avioliitto olla jollekin ihmiselle meriitti, jonka hän haluaa kokemuslistalleen, vaikka rakkautta tuntematta?
onko kokemasi yleistä liitoissa nykyään. Näin naisena ajattelen että vaimosi halusi toteuttaa mielikuvansa siitä, miten asioiden pitää elämässä mennä. Pitää perustaa perhe ja mennä naimisiin. Sitten kun nämä on saavutettu eikä se tunnukaan enää miltään, niin hän haluaa erota. Ja siinä vaiheessa hänestä tuntuu ettei sitä rakkautta koskaan ollutkaan. Itse olen naimisissa ja tunteet omaa miestäni kohtaan ovat kovasti laimenneet, ja välillä itsekin ajattelen että rakastinkohan häntä koskaan. Ja kuitenkin, varmasti joskus rakastin. Lapsia meillä ei tosin ole.
John Grayn, miehet ovat marsista ja naiset ovat venuksesta, niin voit alkaa tuntea rakkauttakin uudelleen, sieltä löytyy syy miksi rakkauden tunne katoaa ja kuinka rakkauden lumous säilytetään :)
Et ole ainut, jolle on käynyt noin.
Joka naisen unelma on saada oma suloinen pikkukäärö
kainaloon...kunnes työmäärä yllättää,omat voimatkaan
ei sitä, mitä etukäteen arvioi.Kaksoset 24h/vrk:ssa.
Kahdessa vuodessa,aistit tarkkana lasten perään voi
rakkauttakin arvioida uudesta perspektiivistä.Ero
on aina ratkaisu johonkin,eli tässä tapauksessa pet-
tymys parisuhteeseen.Johonkinhan se pettymys on pu-
rettava.helppo sanoa etten Sinua koskaan rakastanut.
Odotukset oli liian suuret,realiteetit kun on kohdat
tava.Ehkäpä hänellä YKSIN lasten kanssa on jälleen
opittavaa.omavoimaisuus on pettävä asenne.AINA!!
vastaan naisen hoivatarpeen tyydytys. Noistahan se avioliitto muodostuu.
Lisääntymisen jälkeen mies saa mennä etsimään pimperonsa muualta. Miestä ei enää tarvita.
Nykynaiset eivät enää halua saada vanhenevaa puolisoa hoidettavakseen palkatta loppuiäkseen. Varsinkin kun yhteiskunta on järjestänyt naisen eläkkeen minimiin, lasten kasvatuksen ajalta, ja huonomman palkan takia muutenkin.
Jos mies ei ole osannut tehdä itsestään perheessä millään tavalla tarpeellista,
mies kuolkoon yksinäisessä vanhuudessaan pimperostaan uneksuen.
tulevaisuudenkuva :)
Totta, että "miehen pitää osata tehdä itsensä tarpeelliseksi..." Mitä sitä kärttyistä vanhaa ukkoa hoitamaan? Mieluummin hoidan mukavaa, rakastettavaa ja itselle ah, niin rakasta ihmistä. Jos liitossa esiintyy vain naama kurtussa sen näköisenä, ettei vähempää kiinnostais olla perheen kanssa ja huutaa enimmän aikaa kakaroille, niin kuka sellasta viittii?
parempi lasten mielenterveydenkin puolesta, että sellainen kärtsy laitetaan hakemaan sitä uutta pimperoa muualta...jos vaikka löytyisi mieleinen...
Eläke perustuu tuloihin. Mitä suurempi palkka sitä enemmän kertyy eläkettä. Kun lastenhoitoaikana tulot ovat pienet niin siitä kertyy vähemmän eläkettäkin. Se on sitten eri juttu onko se reilua että nainen hoitaa pienillä tuloilla lapsia kotona ja sinä aikana mies käy töissä ja kartuttaa itselleen suuren eläkkeen jonka aikanaan itse nostaa ja jos eroaa ennen sitä lastensa äidistä niin saa siitä yksin nauttia. Harvempi kuitenkaan maksaa enää eläkkeellä ollessaan elatusmaksuja joten sitäkään kautta ei vaikuta lasten äidin toimeentuloon.
kuukauden äitiysloma niinpaljoa muuta lopullista eläkettä.
Ja yleensä suomainen nainen käy vaan kerran synnyttämässä, ja myös miehet suurimaksi osaksi käy armejan eikä sieltäkään kerry eläkettä tiemmä.
Joitain huomionarvoisia seikkoja.
1. Synnytyksen jälkeiset muutokset äidin hormonitasapainossa sekä psyykessä. Masennusta? Lievääkin? Voi äiti helposti päätellä ettei "rakasta miestään". Siis perheonnen ensimmäinen oikea vaikeus. Mies luonnollisesti uskoo mitä sanotaan jne. ja erohan siitä tulee.
2. Jo se että lapset saitte hoitojen seurauksen on voinut vaikuttaa vaimosi mielialaan. Ehkä hän ei sitä itse ymmärrä. Hoidot ei ole ihmiselle luonnollisia joten luonnollisia selviytymiskeinojakaan ei ole.
3. Ei ole oikeaa "rakkautta". Ensin ihastutaan, (vaikka jo sitä luullaan rakastumiseksi), sitten tutustutaan sen verran että "perustetaan perhe" (luonnollinen tarve kai ajaa siihen), lopuksi vasta vuosien mittaan tutustutaan.
Rakkaus syntyy hyvästä tahdosta, avoimuudesta, luottamuksesta, kaveruudesta, mutta ennen kaikkea ystävyydestä joka itse asiassa kehittyy vasta vuosien mittaan kenen tahansa välille. Sitä ennen on pärjättävä tahdolla ja hyvällä uskolla parisuhteen karikoissa. Ja hyvällä itsetunnolla.
Täydellisyyteen ei kyllä aina päästä. Siksi erot on niin tavallisia. Eikä kaikki ihmiset tutustuttuaan sittenkään sovi yhteen. Ollaan erilaisia, vaikka monet pitää sitä erilleen kasvamisena.
Alkuvaiheessa on niin hirveä tarve pariutua (ehkä ulkoisten impulssien ansiosta) että halutaan uskoa kumppanista tiettyjä asioita. Katsotaan hieman ruusunpunaisten lasien läpi ja työnnetään ikävät seikat pois. Parempi niin, ettei ainakaan tehdä kärpäsestä härkästä ja erota jo pienimmästäkin syystä.
Sitä paitsi kun ymmärtää rakkauden kehittyvän ajan mittaan on syytäkin antaa ajan odotella sitä. Ei kaikkia suhteita voi lopettaa koska ne ei heti alkuunsa toimi 100%sesti.
Viisi vuotta teatteria alkaa joskus riittää. Vielä jos ei saa sitä tukea jota tarvitsee tai ei osaa itse antaa tukea vaikka puoliso tarvitsee.. ristiriidat ja väärinkäsitykset on edessä.
Puoliso ei ole paha. Erittäin harva ihminen oikeasti paha. Vain kyvyt käsitellä asioita ovat vajavaisia ja ihan jokaisella. Hyökätään kun pitäisi pyytää apua jne. Takerrutaan kun pitäisi antaa tilaa ja päin vastoin.
Ottakaa ehkä vähän etäisyyttä toisiinne ja yrittäkää päästä kaveruusasteelle voidaksenne puhua asiat oikeasti halki. Tai, sinähän voit sitä esittää ja toivoa. Ja mistä sen tietää jos hän ei oikeasti koskaan muuta halunnut kuin lapsia ja sinä satuit kohdalle? Who knows...
Tsemppiä ja voimia sulle. Älä kuitenkaan katkeroidu ;)
Sitten kun ne lapset on äidin täysipäiväistä elämää voi mies jäädä syrjään niin paljon että mies unohtuu ja mieleen tulee ettei häntä rakasta. Vielä jos lähistöllä hiippailee kolli joka onkin oikea Mies eikä pelkkä Perheenisä... oijoij.
Ei mulla muuta. Puhukaa. vain siten asiat selviää.