Ei kannata mennä naimisiin

ja nyt on jo liian myöhäistä.

itse voit muuttaa asioita ja asennettasi? Jos sun asenne on toi että kaikissa muissa vika niin metsään menee, itse voit tehdä paljon parannuksia parisuhteessa, älä oleta/odota että se toinen vaan muuttuu ja hänellä velvollisuus tehdä sut onnelliseksi.

Tee asioille jotain äläkä valita.

yleensä tekee??

Hoitaa lapset, kotityöt, tekee ruoat, silittää pyykit, käyttää lapset neuvoloissa, lääkärissä, yleensä pyörittää kaikkea ja mies kehtaa valittaa että hän joutuu joskus jopa osallistumaan kotitöihin..

Et ole tainnut kasvaa vielä mieheksi ja isäksi..

miks helvetissä miehet syyllistävät naisia!? Itse olen nainen ja olen sitä mieltä että homma on molemmin puoleinen!!!! Voisin vaikka sanoa, että meillä mies laittoi minulle "pallon jalkaan" mentyämme naimisiin! Ajattelin (naiviisti!?) että kyllä hän lopettaa jos rakastaa. Eipä vaan lopettanut, joten "löin luun kurkkuun". Joskushan se mitta tulee täyteen! Eipä enää komentele ja uhkaile ja määräile!! Yks hailee!! Ja kyllähän hän sen on huomannutkin! Ei enää tossun alla..kuljemme päivän kerrallaan ja mieskin on muuttunut...on hellempi...tekee töitä...pienessä pelossa että löydänkin reissuiltani toisen...SO WHAT!! NYT ON HÄNEN AIKA OLLA VARPAILLAAN!!!

Ota ero. Elä elämäsi yksin. Itse olet pallon jalkaasi pannut. Kuvittelitko, että saisit avioliiton myötä kodinhoitajan ja omien tarpeidesi tyydyttäjän ilman vastavuoroisuutta.

Miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirjan mukaan "Miehet riitelevät oikeudesta olla vapaita, naiset riitelevät oikeudesta olla vihaisia. Miehet haluavat tilaa mutta naiset haluavat ymmärrystä. Kun nainen saa tukea kuulluksi tulemisen tarpeelleen, hän pystyy tukemaa miehen vapaudentarvetta."

Hyvä kirja, suosittelen kaikille parisuhteessa oleville!!

...siksi, että avioliitto on aina ja ainoa avioeron syy. Ellei ole naimisissa, ei tarvitse ottaa avioeroakaan.

emme kyllä ole naimisissa mutta mies on silti tossun alla.

hän on työtön ja minä käyn koulussa, joten päivän tehtävänä hänellä on keittää itselleen makaroonia ja tiskata.

joskus muistaa jopa imuroida.

ihan tossun alla. joo.

Yhdessä voi olla ilman papin aamentakin.

Miehen ongelma on, että hän ei voi elää ilman tuota "palloa jalassa". Totuus siis on, että mies ihan vapaaehtoisesti haluaa ensin pallon jalkaansa, ja sitten hän haluaisi kuitenkin myös ryypätä kavereiden kanssa baarissa kaiket päivät, kuten teinipoikana. Mies on siten ikuinen pikkupoika, joka ei koskaan henkisesti itsenäisty. Miehelle kaikkein suurinta mahdollista itsenäistymistä onkin juuri ottaa tuo pallo jalkaan, jotta pystyy ylipäänsä edes jossakin määrin hoitamaan noita rengin tehtäviä.

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että sitten kun ahdistaa, niin kaikki on naisen syytä. Aina.

Eipä tuo noin lyhyt aloitus paljon kertonut todellisesta tilanteesta ja paljon olit saanut kommentteja ja yleensä en lue koko ketjua, mutta nyt oli aikaa, eikä sekään saanut minua vakuuttumaan siitä, että avioliittoon ei kannattais mennä...

Itse olen ollut, mieheni kanssa kohta 15 vuotta ja reilut 4 vuotta naimissa ja se on ollut todella ihanata aikaa... Ehkäpä juuri sen takia, että oikeesti tutuistuimme tosimme ja eipä kumpikaan hakenut renkiä tai piikaa itselleen, vaan kumppania!!!

Meillä on Rakkautta ja sitä paljon puhuttua seksiä myös, mutta totuushan piilee arjessa, kuten monesti olen todennut... Niin juhlia me kaikki osaamme ja näytellä aikamme jotain, mutta kuinka sujuukaan SE ARKI päivästä toiseen... Miettikääpä te jokainen sitä parisuhteessanne, olitte sitten millaisessa parisuhteessa tahansa... Avioliitossa, avoliitossa, seurustelette tai mitä vaan...

saavat viettää poikamies päiviä kun naimisiin paineltu..
pysyis vaan kaukana jotka ei halu perhettä jos ei ole halukkaita olemaan perhe.

Oma moka, jos menee valkkaamaan pirttihirmun. Jos ei palloa anna laittaa ennen liittoa niin ei kai sitä laiteta liiton aikanakaan. Eri asia sitten jos on niin uuno, että säntää naimisiin vaikkei hirmua vielä tunnistakaan....

Hahhah! :D Aika yksipuolinen ajattelutapa! Varmaan on joillain toisinkin päin! Ja minua ainakin mies kosi, että hän se naimisiin halusi (tosin kyllä myös minäkin). Ollaan nyt pari vuotta oltu naimisissa ja ollaan tosi onnellisia, eikä olla ikinä edes riidelty! Että ihan kuule pariskunnasta kiinni ja siitä rakastaako toista oikeasti tai sopiiko toisen kanssa oikeasti yhteen... Jos se avioliitto tollaselta tuntuu, niin kannattaa erota...

Pallo jalassa: höpö höpö, ihan yhtä lailla miehet laittavat pallon jalkaan vaimoille.

Monet miehet kitisevät kuin lapset jos "joutuvat" joskus tekemään kotitöitä, mutta eipä tule mieleen, että nainen hoitaa ne yleensä. Mutta sitä ei huomaa, kun joku toinen tekee.

Jotkut taas tekevät ison numeron siitä, että "suostuvat auttamaan" ja jälleen unohtuu, kuka ne jutut yleensä tekee.

Kannattaa kysyä joskus miten puoliso jaksaa ja että tarvitsisiko hän apua. Varmasti monen tilannetta auttaisi jo se, että tulee huomioiduksi.

Ootko säki nainu Minnan rahat.

Niiih, tai mieäs haluaa vain vaimon, joka on hellan ja nyrkin välissä ja jolla ei saa olla mitään muuta elämää kuin mieäs ja mieähen tarpeet, toiveet ja halut. Eikä vaimolla ole sen kummempaa arvoa kuin millään muullakaan omaisuudella.

Provosoiva yleistys!
Mutta näyttää purevan.

Kyllä kai tuollaisiakin on?

Yleisempää lienee, että lasten/lapsen syntymän jälkeen vaimolla on pallo jalassa ja jotkut miehet käyttävät hyväkseen pallottomuuttaan.

On sanomattakin selvää, että kummallakin puolisolla on oma vastuunsa perheestä ja yhteisestä taloudesta ilman kummankaan sooloilua.

Käytännön asiat aiheuttavat palloja mutta niitä voi aika ajoin irroitella.

Yhteisä harrastuksia ja mielenkinnon kohteita en pidä palloina.
Enkä myöskään kummankaan omia.

Avioliitto on incel hommaa

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000007946917.html

Poikamiesvuosina vedin "löysät" pois ja aloin kaipaamaan vakiintuneempaa elämää jossa olisi tavoitteitakin.
Ilma 1969 solmimaani avioliittoa olisin todennäköisesti oikaissut koipeni jo kauan sitten.
Elämässä on ollut sisältöä, tavoitteita, onnistumisia ja epäonnistumisista selviytymisiä.
Missään vaiheessa en ole kokenut vaimoani riipaksi eikä meistä kumpikaan ole turhaan rajoittanut toisen mielitekojen toteuttamista jos se on ollut kohtuuella mahdollista.
Kumpikaan ei ole toiselta koskaan vaatinut mitään. On ollut mieltymysten ilmaisuja, ehdotuksia yms. Kumpikin on ymmärtänyt käytännön rajoitukset.
Elämän jatkuvuus näkyy lapsissamme ja heidän lapsissaan.

Nyt, 8-kymppiä lähestyvänä ukkona en pysty kuvittelemaan miten elämäni olisi voinut olla parempaa.

Ei kaikilla ole taloa.