Pakko tilittää, kun en vain jaksa pyöritellä omassa päässäni ja miettiä.
Auttakaa ja sanokaa jotain tähän minun ongelmaan.
No siis, mieheni oli kavereidensa kanssa viettämässä iltaa. Oli sovittu että nyt ei ota alkoholia paljoa, että käy vain sielä ja tulee sitten kotiin, että illalla me keretään tekemään jotain mukavaa yhdessä. No kello meni yli sovitun ajan, jonka hän sanoi että silloin tulee kotiin. Soitin miehelleni ja hän sanoi että tulee tässä jonkun ajan kuluttua.
No.. Minä odotin..odotin ja odotin.. Sitten minun puhelin soi ja puhelu tuli mieheni kännykästä. Vastasin ihan normaalisti, mutta soittaja olikin sen kaveri, eikä mieheni. Tämä kaveri ilmoitti että he tuovat mieheni kotiin kohtapuoliin. Ihmettelin tietenkn että mikä ihme tässä on, kun mieheni ei itse soittanut minulle. Sittenpä se syy selvisi, kun hänet tuotiin kotiin.
Siis en voi käsittää. En ollut tunnistaa miestäni, se oli aivan umpi humalassa, ei sanaakaan saanut suustaan, ölisi vain. Ei tajunnut ollenkaan missä on ja kuka minä esimerkiksi olin. Olin aivan kamalan peloissani, koska en ollut koskaan ikinä nähnyt miestäni sellaisessa kunnossa, enkä olisi uskonut näkevänikään. Mutta tulipahan sekin asia koettua.. Mieheni ei pysynyt ollenkaan pystyssä, sen kaverit suoraan sanottuna kantoivat sen meidän kotiin. Hän vain oksensi ja mylvi, oli vihainen vähän kaikille, vaikkei koskaan humalassa sen kummemmin vihainen ole ollut.
No valvoimpa sitten koko helvetin yön ja siivosin mieheni oksennuksia ja vahdin ettei hän käänny selälleen, ettei tukehdu oksennukseensa. Että oli ihana yö. Seuraavana päivänä sillä oli tietenkin ihan mieletön krapula ja se vain nukkui. Minä pesin sen oksennuksessa olevia vaatteita koko päivän, enkä itse nukkunut ollenkaan, vaikka valvoin koko yön miestäni vahtien.
Kyllähän mieheni on anteeksi pyydellyt ja ollut tosi pahoillaan, mutta minua kaivelee se asia. Ensinnäkään mieheni ei muista ollenkaan mitään oikein siitä loppu illasta, joten minua pelottaa sekin että mitä se sielä on tehnyt, kun muutenkin aina minua mustasukkaisuus kalvaa. Ja se minua ahdistaa, kun en todellakaan olisi halunnut nähdä miestäni tuollaisessa kunnossa, se oli ihan käsittämättömän kamalaa, kun mieheni vain mylvi ja katseli hullun näköisenä ympärilleen, eikä tajunnut ollenkaan mitään.
En ole ollut vihainen hänelle tästä, en huutanut, enkä saarnannut. Mutta olen hyvin pettynyt. Mieheni lupaili kaikkea, mutta viina meni edelle. Ja kaiken lisäksi hän asetti itsensä vaaraan, koska olivat ulkona ja oli pakkasta. Jos mieheni kaverit eivät olisi huolehtineet häntä kotiin, niin mieheni olisi varmasti kuollut sinne pakkaseen, koska ei hän itse tajunnut tosiaan mitään mistään.
Näen aina silmissäni mieheni siinä hirveässä kunnossa. Kertokaa että miten pääsen siitä eroon? Ja haluaisin luottaa.. Hän ja hänen kaverinsa vakuuttivat että ei ollut todellakaan tarkoitus että niin ilta loppuisi, että se oli vahinko. Liian vahvaa ainetta, liian nopeaan, ei älytty. Mutta..niin.. Ei se kyllä ole minun oloa helpottanut. Pelkään vain menettäväni mieheni ja vielä kaiken lisäksi kun olen menettänyt minulle todella rakkaan ihmisen tässä vähän aikaa sitten, niin pelkoni aivan suunnaton.
Sanokaa jotain, antakaa neuvoja joilla oloni helpottuisi..
Kiitos, ja hyvää pääsiäistä!!
Ja kiitos ihan hirveästi kun jaksoit lukea tämän :)
Auttakaa ja sanokaa jotain tähän minun ongelmaan.
No siis, mieheni oli kavereidensa kanssa viettämässä iltaa. Oli sovittu että nyt ei ota alkoholia paljoa, että käy vain sielä ja tulee sitten kotiin, että illalla me keretään tekemään jotain mukavaa yhdessä. No kello meni yli sovitun ajan, jonka hän sanoi että silloin tulee kotiin. Soitin miehelleni ja hän sanoi että tulee tässä jonkun ajan kuluttua.
No.. Minä odotin..odotin ja odotin.. Sitten minun puhelin soi ja puhelu tuli mieheni kännykästä. Vastasin ihan normaalisti, mutta soittaja olikin sen kaveri, eikä mieheni. Tämä kaveri ilmoitti että he tuovat mieheni kotiin kohtapuoliin. Ihmettelin tietenkn että mikä ihme tässä on, kun mieheni ei itse soittanut minulle. Sittenpä se syy selvisi, kun hänet tuotiin kotiin.
Siis en voi käsittää. En ollut tunnistaa miestäni, se oli aivan umpi humalassa, ei sanaakaan saanut suustaan, ölisi vain. Ei tajunnut ollenkaan missä on ja kuka minä esimerkiksi olin. Olin aivan kamalan peloissani, koska en ollut koskaan ikinä nähnyt miestäni sellaisessa kunnossa, enkä olisi uskonut näkevänikään. Mutta tulipahan sekin asia koettua.. Mieheni ei pysynyt ollenkaan pystyssä, sen kaverit suoraan sanottuna kantoivat sen meidän kotiin. Hän vain oksensi ja mylvi, oli vihainen vähän kaikille, vaikkei koskaan humalassa sen kummemmin vihainen ole ollut.
No valvoimpa sitten koko helvetin yön ja siivosin mieheni oksennuksia ja vahdin ettei hän käänny selälleen, ettei tukehdu oksennukseensa. Että oli ihana yö. Seuraavana päivänä sillä oli tietenkin ihan mieletön krapula ja se vain nukkui. Minä pesin sen oksennuksessa olevia vaatteita koko päivän, enkä itse nukkunut ollenkaan, vaikka valvoin koko yön miestäni vahtien.
Kyllähän mieheni on anteeksi pyydellyt ja ollut tosi pahoillaan, mutta minua kaivelee se asia. Ensinnäkään mieheni ei muista ollenkaan mitään oikein siitä loppu illasta, joten minua pelottaa sekin että mitä se sielä on tehnyt, kun muutenkin aina minua mustasukkaisuus kalvaa. Ja se minua ahdistaa, kun en todellakaan olisi halunnut nähdä miestäni tuollaisessa kunnossa, se oli ihan käsittämättömän kamalaa, kun mieheni vain mylvi ja katseli hullun näköisenä ympärilleen, eikä tajunnut ollenkaan mitään.
En ole ollut vihainen hänelle tästä, en huutanut, enkä saarnannut. Mutta olen hyvin pettynyt. Mieheni lupaili kaikkea, mutta viina meni edelle. Ja kaiken lisäksi hän asetti itsensä vaaraan, koska olivat ulkona ja oli pakkasta. Jos mieheni kaverit eivät olisi huolehtineet häntä kotiin, niin mieheni olisi varmasti kuollut sinne pakkaseen, koska ei hän itse tajunnut tosiaan mitään mistään.
Näen aina silmissäni mieheni siinä hirveässä kunnossa. Kertokaa että miten pääsen siitä eroon? Ja haluaisin luottaa.. Hän ja hänen kaverinsa vakuuttivat että ei ollut todellakaan tarkoitus että niin ilta loppuisi, että se oli vahinko. Liian vahvaa ainetta, liian nopeaan, ei älytty. Mutta..niin.. Ei se kyllä ole minun oloa helpottanut. Pelkään vain menettäväni mieheni ja vielä kaiken lisäksi kun olen menettänyt minulle todella rakkaan ihmisen tässä vähän aikaa sitten, niin pelkoni aivan suunnaton.
Sanokaa jotain, antakaa neuvoja joilla oloni helpottuisi..
Kiitos, ja hyvää pääsiäistä!!
Ja kiitos ihan hirveästi kun jaksoit lukea tämän :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
mistä tässä kiikastaa?
Siitäkö vain että miehesi joi itsensä niin vahvaan humalaan? Sinulle ei tietysti niin joskaan ole käynyt?
Minä nostaisin kyllä hattua ja kumartaisin ison kiitoksen miehesi ystäville. He tekivät kyllä todellisen urotyön tässä. Tuskin monia miehen ystäviä kiinnostaa lähteä viemään humalainen kotiin ja turvaan.
Kyllä mielestäni nyt vähän liioittelet tässä asiassa. Itsekin totesit ettei miehesi meinannut tuntea tai ymmärtää yhtään mitään.Mitäpä silloin siellä muualla olisi voinut tapahtua?
Niin kuin sanoit: liian vahvaa ja liian paljon. Ei miehet kaveriporukassa kieltäydy hyvästä juomasta.
Toinen on pahoillaan ja pyytelee anteeksi.Parisuhteeseen kuuluu pienet töppäilyt ( en tarkoita pettämistä) ja anteeksi annot. Jokainen meistä tekee virheitä. Sinäkin joskus.
Arvostaisit miehesi anteeksipyyntöjä. Hän sen tään sellaista tekee. Toisin kuin jotkut. Eikä teillä tälläistä taida tapahtua usein?
Mielestäni sinun pitäisi huokaista helpotuksesta että säikähdyksellä selvittiin ja mies aamulla tajusi kämmäilleensä.
Kyllä miehesi kavereilla on tilannetajua että vastasivat sinulle puhelimeen,koska epäilen että miehesi ei tajunnut tällöin puhelimesta tuon taivaallista. Joten hyvinkin olisi voinut käydä niin ettei sinulle olisi vastattu ollenkaan. Ja siinäkös vasta huoli olisi tullut.
Loppujen lopuksi kaikki päätyi onnellisesti,eikä mitään tapahtunut. Kiitos siitä miehesi ystäville!
että olet pettynyt. Mies lupasi jotain eikä pitäny lupaustaan. Itseasiassa hän rikkoi lupauksen kahdessa asiassa - kotiintulossa ja juomisessa. Tuo "vahinko" juominen kuulostaa lähinnä tekosyyltä. Jos kyseessa on aikuiset ihmiset, niin ei kukaan juo itseänsä vahingossa tuollaiseen rapakuntoon. On se kumma ettei täällä Suomessa osata käyttää alkoholia! Olen asunut ulkomailla, useammassa maassa, eikä siellä ole sellaista kuin täällä. Tietenkin sielläkin on humalaisia, mutta ei sentään tämmöistä meininkiä. Anna kuitenkin hänelle tuo töppäys anteeksi. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut! Ja onneksi oli vastuuntuntoiset ystävät mukana.
...itse kullekin, ja kun sellainen on päässyt tapahtumaan, niin aika vaikea on asialle mitään enää tehdä. Ei tuossa ainakaan kertomasi mukaan mitään peruuttamatonta ole päässyt tapahtumaan, eikä miehesi ole tahallaan sinua loukannut. Sinun elämästäsi on mennyt yksi vuorokausi pilalle. Big deal? Pistäpä asiat jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen ja get over it.
Kirjoitustyylisi perusteella kuulostat aika nuorelta, eli varmaankin tulet vielä oppimaan minkälaisista asioista kannattaa oikeasti vetää herneet nenään ja muistella pahalla, ja milloin kannattaa vaan yrittää ottaa asia kevyemmin ja unohtaa.
En ymmärrä miksi pesit miehen jäljiltä oksennuspyykit ja siivosit oksennukset? Sillä lailla tuetaan miehen juomista. Mies menee ja kännää ja sinä huollat ja hoivaat miehen kuntoon. Yöh. Itselläni tulee jo paha olo tuosta sun suhtautumisesta.
Jos olet pettynyt miehen käytökseen, niin ei silloin pestä sen vaatteita eikä siivota jälkiä. Anna kun mä arvaan, olit seuraavan päivän hissun kissun, että mies sai nukkua krapulaansa rauhassa...
Minusta miehessä on jotain vikaa, jos naisen pitää sopia miehen kanssa lähtiessä paljonko mies voi juoda ja miten ja milloin tulla kotiin.
...kommenttisi tarkoitettu aloittajalle, eikä minulle...?
No joka tapauksessa olen eri mieltä kanssasi. Kun kerran aloittajan kirjoituksesta käy ilmi, että miehellä ei yleensä ole tapana noin käyttäytyä, eikä ilmeisesti edes tälläkään kertaa tehnyt sitä tahallaan, niin miksi hänelle pitäisi olla noin tyly kuin ehdotat?
Jos minulle kävisi tuollainen moka, niin olisin todella kiitollinen jos joku pitäisi minusta huolta. Ja pitäisin tietenkin itsekin huolta, jos minulle tärkeä ihminen olisi epähuomiossa itsensä kyseisenlaiseen tilaan saattanut. (Harva kai sitä itsensä täysin tahallaan juo sellaiseen känniin, että oksentelee eikä tajua mistään mitään.) Eiköhän se kamala krapula ja syyllisyys ja nolous siitä miten on käyttäytynyt ole jo itsessään tarpeeksi paha rangaistus.
tuli mielee oma muisto ku olin nuori, siis ihan lapsi, olsiko 15 vuotias ja iskä tuli sellasessa kunnossa kotii. sen kaverit toi sen. muistan millanen järkytys se oli ja sain paniikkikohtaukse sen jälkee.
kannattaa puhua miehelle, siis ei mollata että miks menit siihen kuntoon vaan ihan oikeesti kertoo siitä että sä olit ihan hemmetin peloissas sillo.