ELI..Löytää,kohdata mukava ja samanoloinen kumppani?
Miksi ei se ole meille suomalaisille luonnollista että esimerkiksi kaupassa,työmatkalla etc.kiinnostavan ihmisen kohdatessa,jotain toiselle sanoisi tai hymyllä toista koskettaisi?
Itse kyllä olen ominut moisen tavan ja usein ilokseni huomannut toisen siitä ilostuvan,vaikkei mihinkään suurempaan johtanutkaan..mies matkaansa jatkanut,minä omaani..
Vanhanaikainenko olen kun en mitään ehdottanut..kylläpä vain..jos minä kerän avaan,mies saa alkaa lankaa kuljettamaan.
Miksi kuljemme yksin ja hiljaisina suurissa ihmisjoukoissa,tuntematta,näkemättä "sitä jotakin" ,onko se kiire johonkin eikä kuitenkaan mihinkään,harrastuksiin,kotiin..jossa ei kukaan odota.
Sitten on yksinäistä ja ollaan täällä koneella.
..minulla on karvaiset lemmikit heti ovella ja heti halataan..olisi vain niin mukava jos olisi myös mies vastassa jota halata sekä rutistaa..syliin päästä.
..Missä on mukavat,rehdit ja tositarkoituksella olevat miehet?
Teitä kaipaa ja tarvitsee moni nainen.
Ps.täällä on monen miehen profiilissa"tositarkoituksella"joopas...joo...
Miksi ei se ole meille suomalaisille luonnollista että esimerkiksi kaupassa,työmatkalla etc.kiinnostavan ihmisen kohdatessa,jotain toiselle sanoisi tai hymyllä toista koskettaisi?
Itse kyllä olen ominut moisen tavan ja usein ilokseni huomannut toisen siitä ilostuvan,vaikkei mihinkään suurempaan johtanutkaan..mies matkaansa jatkanut,minä omaani..
Vanhanaikainenko olen kun en mitään ehdottanut..kylläpä vain..jos minä kerän avaan,mies saa alkaa lankaa kuljettamaan.
Miksi kuljemme yksin ja hiljaisina suurissa ihmisjoukoissa,tuntematta,näkemättä "sitä jotakin" ,onko se kiire johonkin eikä kuitenkaan mihinkään,harrastuksiin,kotiin..jossa ei kukaan odota.
Sitten on yksinäistä ja ollaan täällä koneella.
..minulla on karvaiset lemmikit heti ovella ja heti halataan..olisi vain niin mukava jos olisi myös mies vastassa jota halata sekä rutistaa..syliin päästä.
..Missä on mukavat,rehdit ja tositarkoituksella olevat miehet?
Teitä kaipaa ja tarvitsee moni nainen.
Ps.täällä on monen miehen profiilissa"tositarkoituksella"joopas...joo...
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin että ne mukavat, rehdit ja tositarkoituksella olevat eivät kelpaa elleivät ole komeita, spontaaneja, rentoja, sporttisia, valmiita hyväksymään naisen ylipainon tai toisen miehen lapsen tai ellei nainen ole 40 vuotias.
Nuorempana miehenä niin voisin kysyä samaa naisista mutta heillähän vipinää riittää niin paljon ettei ehdi edes viesteihin vastata.
Missä siis ovat kivat, luotettavat ja tositarkoituksella olevat nuoret naiset?
ja tosi paskamaista,ANTEEKSI,tuo sanamuoto,mutta näin naisena en ymmärrä jos ja kun nykyään nuoret naiset eivät jostain kumman syystä tajua elämän kauneutta,tarkoitusta..vakavuutta..ei tänne olla tultu ilakoimaan,toisia huijaamaan,nauttimaan omasta ilosta sekä elämän antamista nautinnoista,joita rahalla saa..ja vieläpä leikkimään toisten tunteilla.
Luulisi jokaisen ajattelevan milt tuntus jos omalle kohdalle sattuis samalla tavalla..kun yrittää lähestyä toista sukupuolta ja tyhjyyttä saa vastineeksi.
Tsemppiä sinulle,toivon lämpimästi että kohtaat ihanan neidon ennen kesää;=)
T:vanhempaa vuosikertaa oleva
pömppismasunen,harvahiuksinen,ryppynen(nauru) sekä sohvapotaattos,jos vaan samaan aikaan siellä soffal oltas.
Toivottavasti kohtaat reippaan miehen kevään korvilla tässä pian. ;)
Kyllähän sitä löytyy.. Ehkä vain seinäkukkasina uppoamme kaikkien muiden taakse.
"kelpais tälle neidolle"
Niinniinjoo! Tästähän se kiikastaa, Semmoset kriteerit aina esitetään ettei itte millään meinaa niitä saavuttaa. On se niin väärin.
- harvahiuksinen
Harva ei oo, mut ohut hiuslaatu. Kyllähän se täällä kaljun esiasteeks tulkitaan, mut treffeillä paljastuis sekin vale.
- ryppynen(nauru)
Tuotakin täytys vähä kaunistella ja tuntee ittensä jo niin riittämättömäks. Toivoo vaan että yhessä suhteenkin rakentais.
Mutta vaikka kuinka joku mulle naurais, ni tuskin siinä ryppyilyssä hyväksyttävästi kuitenkaan onnistuisin.
- sohvapotaattos,jos vaan samaan aikaan siellä soffal oltas.
Todennäköisyys on vähenemäänpäin. Tässäki oon jo pitemmälle ehtinyt. Vuoteellahan minä mieluummin makoilen.
Kompromissia tässäkin tulis vaan tavotella ja vuodesohva hankkia.
- pömppismasunen
Noi ulkonäkövaatimukset on hankalia. Iän mukanaantuomia muutoksia tässä pelkään. Eräänä päivänä sekin voi kadota ja viehätysvoima sen mukana.
En haluu ärsyttää, varmaan olisin myöhässä siinäkin, joku muu ehtii yleensä ensin, ni nololta tuntuis jäädä siinäkin toiseks.
"Missä sinut. ELI..Löytää"
Eli nimisiä ei varmaan ole kovin monta.
Koeta 020202, voi tärpätä!
miksi olet täällä?
Hei!
Minä olen jo varautunut siihen, että olen loppuelämän ilman naista.
Olen 48 vuotias.
Erosin 7 vuotta sitten.
On täs välillä muutamia ollut.
Varmaan johtuu minusta. Olen rehti, hellä, uskollinen. Eise riitä täs kovassa maailmassa.
Enkä mene kapakkaan. Johtuu kotikasvatuksesta.
Enkä viihdy siellä.
Luonto, samoilu ja marjastus. Matkustelu..
Kotona jutellen sen kivan naisen kans. Vaan ei ole sellaista..
Ainakaan Kiimingissä ei raitilla ja kaupas tapaa ketään kivaa ja yksinäistä...
En ole siis yksin ja ainoa laatuaan, kai?
(toivon ettei kommenttien kirjoittaja suutahda lainauksistani)
"varautunut siihen, että olen loppuelämän ilman naista."
Sen virheen minäkin olen tehnyt. Ei se tilannetta ainakaan paranna, jos on varautunut (vaikka treffeillä).
"Olen 48 vuotias."
Moni varmaan tästäkin olettaa: Taas joku ajattelee iän olevan pelkkiä numeroita. Huomaan kyllä tilaisuuteni tulleen ja annan viisaamman vaikutelan kun jätän sen sanomatta.
"Erosin 7 vuotta sitten."
Minulla siitä on kymmeniä vuosia ja ikävä jo niitä luurankojakin.
"On täs välillä muutamia ollut."
Olisikohan parempi olla välittämättä?
Muutamia suruja kenties välttäisi.
"Varmaan johtuu minusta."
Siltä se minustakin tuntuu, mutta ehkä se on vain sitä, että johtavassa asemaassa olevat osaavat siirtää vastuun toisten harteille.
"Olen rehti, hellä, uskollinen."
Niinhän minäkin, varsinkin uskollinen, vaikka montakin kertaa.
"Eise riitä täs kovassa maailmassa."
Ei kai se sitten riitä kun se jokin puuttuu, 'jo' kai riittää.
"Enkä mene kapakkaan. Johtuu kotikasvatuksesta."
Niin se on minullakin. Ei siitä, minun lapsuudessani, koskaan kotona puhuttu. Aika vaikea sitä on oppia sitten myöhemminkään.
"Enkä viihdy siellä.
"Luonto, samoilu ja marjastus. Matkustelu.."
Sama juttu, ei tunnu kotoisalta. Tottuisko sittenkään jos oikein yrittäisi.
"Kotona jutellen sen kivan naisen kans."
Niinhän ne illat kuluvat, enkä oikein osaa muutakaan kuvitella.
"Vaan ei ole sellaista.."
Niin, kovasti kaipaan, että joku muukin puhuisi jotain.
"Ainakaan...ei...kaupas tapaa ketään kivaa ja yksinäistä..."
Joo, tää markkinatilanne on sellanen, asiakaita riittää, eikä kukaan ole enää yksin sielläkään. Onko yhtään kivaa enää?
hienolta ihmiseltä! Hienoa että sinunlaisia ihmisiä on olemassa muuten olisi aika totista hommaa tämä eläminen. Toivottavasti löydät kumppanin itsellesi.
Lämmin kiitos kirjoituksestasi:=)
Sinulle myös onnea,jos olet kumppanin haussa ja muutenkin,hymyä elämääsi:=)
Juuri tuolla tavalla olen pitkään ajatellut itsekin. MIKSI suomalaiset (enemmistö) ovat niin ujoja tekemään minkäänlaista aloitetta tutustumiseen arkielämässä? Katsotaan hyvinkin pitkään...kuljetaan ohi...ja taas vilkaistaan. Mutta mitään muuta ei tapahdu :(.
Itse naisena olen sekä ujo flirttailemaan että -kuten sinäkin - odotan mieheltä aloitetta. Jotenkin siis vanhanaikaista ilmeisesti, mutta jotakin vanhaakin on säilytettävä nykyisen menon keskellä.
Netin deittipalstoilla vilisee varattuja tai puolivarattuja. Nykyinen seurustelukumppanini valehteli siviilisäätynsä profiilissaan, myöhemmin paljastui se tosiasia, että olikin vasta asumuserovaiheessa. Eli laastarisuhteeksi joutuminen pyörii mielessäni viikottain vaikka yhdessä viihdymmekin melko hyvin ja moni asia on ok. Mies aivan keskeneräisessä eroprosessissaan ei varmasti ole sellainen, jonka kanssa itse vuosia yksin eläneenä, onnistun kestävään suhteeseen... Tämä tosiasia tekee suhteestamme melko rasittavan, en uskalla näyttää enää tunteitani kuten haluaisin. Avoimuus puuttuu väliltämme. Silti on yllättävän vaikeaa lopettaa koko juttu.
Toivottavasti kohdallesi osuu hieno mies, jonka kanssa jatkaa matkaa!
Anna anteeksi jos tuntuu saivartelulta.
Yritän selkeyttää ainakin itselleni, hyvä jos toimii muillekin.
Kiinnostaa ja haluaisin ymmärtää.
Ehkä 'rautalankamaisuus' auttaa, vaikka on töksähtelevää.
Toivon etten ärsytä liikaa.
================================================
"Juuri tuolla tavalla olen pitkään ajatellut itsekin.
Minäkin. Varmaan hyvin monet.
"MIKSI suomalaiset (enemmistö) ovat niin ujoja tekemään minkäänlaista aloitetta tutustumiseen arkielämässä? "
Minulla se ei (enää) ujoutta ole.
Joskus yritin sitä (totuttaa itseni siihen).
Kokemukset 'teki kipeetä'. Painoivat mieltäni.
Hyvinä päivinä voin vieläkin, silloin jaksan sen lisäpainon.
Muulloin (ennakko-odotukseni) estävät sen.
"Katsotaan hyvinkin pitkään...kuljetaan ohi...ja taas vilkaistaan. Mutta mitään muuta ei tapahdu :(."
Tätä sitten voin tehdä, en toki tuijota, kun se voi tuntua kiusalliselta, en tietenkään halua häiritä ketään (syyttä,
enkä edes syystä). Rasittavaa se olisi itselleni.
Saahan sitten vähän mielihyvää siitä.
Niin, oletan ettei 'kannata', on ajateltava 'tunnetaloudellisesti'.
"odotan mieheltä aloitetta."
Tiedän tämän, tosi monet odottavat.
En sitten miehenä odota aloitetta naiselta.
"jotakin vanhaakin on säilytettävä nykyisen menon keskellä."
Ymmärrän tämän, niinhän minäkin olen päätynyt tekemään.
Näin näkisin:
Sinä säilytät aloitteettomuutta, siis jotain vanhaa.
Minä säilytän aloitteetomuutta, siis nykyistä menoa.
siis
Säilytämme molemmat SAMAA tilannetta, mutta eri syistä.
Tarkkaan ottaen SAMASTA syystä, eroa niillä on vain ikä.
Sinulla vanhempi, minulla uudempi.
"Netin deittipalstoilla vilisee varattuja tai puolivarattuja."
Tietenkin! Selviö!
Jos niin ei olisi, en osaisi selittää, käsittää sitä mitenkään.
Ja kun niitä on, käsitän, selitän sen:
Niitä on kaikkialla, joka paikassa. Luonnollisesti.
Ei ole mitään voimaa, mikä 'puhdistaisi' ne netistä pois.
(epäeettistäkin se olisi)
================================================
"seurustelukumppanini valehteli siviilisäätynsä profiilissaan, myöhemmin paljastui"
Ikävää. Ymmärrettävää.
Eihän se helppoa ole yksin elää ja selvitä, varsinkaan kun on vaikeampi tilanne.
"laastarisuhteeksi joutuminen pyörii mielessäni viikottain"
Sanamuoto viittaa: Vielä et ole joutunut.
Sitä en keksi, sitä mikä sen aiheuttaa että joutuu.
Muuttuko koko suhde 'laastarisuhteeksi'? (hallitsemattomasti)
Toimiiko mies niin että 'laastarin'-rooli on ainoa vaihtoehtosi?
(vahingossa?, tahallaan?)
(jääkö sinulle vain: laastari tai ei-mitään -tilanne?)
"vaikka yhdessä viihdymmekin melko hyvin ja moni asia on ok."
Haluaisin ymmärtää onko tässä jotain muuta?
Kivempaa tietysti olisi jos toisella ei olisi työläs aika.
Kivintä jos kumpikin välttyisi kaikilta hankaluuksilta.
Mies ei varmasti ole sellainen, jonka kanssa onnistun kestävään suhteeseen...
Tarkoititko tarkasti näin?
(varmasti, mies ei varmasti ????)
Tästä puuttuu nyt jotain mitä et kerro!
Nyt:
Mies ei ole ???, et voi onnistua.
"Tämä on tosi" ja "tekee rasittavan"
Mitä mies ei ole? (mahd. tarkasti sanottuna)
Mieheltä puuttuu jotain?
"en uskalla näyttää enää tunteitani kuten haluaisin."
Tämän ymmärrän hyvin.
"enää"
Uskalsitko aiemmin?
"Avoimuus puuttuu väliltämme."
Oliko sitä aiemmin?
"Silti vaikeaa lopettaa"
Varmasti on.
Ajatus tähän vielä:
"en uskalla näyttää enää tunteitani kuten haluaisin."
Ehkä pelkäät että sinulle (kävi jo?) käy huonosti ja
joudut tuntemeen tuskaa.
Tunteittesi näyttäminen vain lisäisi 'loppusummaa'.
Onko se niin? Mietteitäni:
1. Tunteet NYT on se minkä takia kärsit.
2. Niiden tukahduttamineen saattaa lisätä tuskaasi.
3. Niiden näyttäminen saattaa vähentää tuskaasi.
4. Niiden näyttäminen saattaa lisätä tunteitasi = tuskaasi.
En ymmärrä MIKSI pidät suhdettanne 'kuolemansairaana'?