Kukaan,näillä linjoilla?
Minulta ainakin mennyt usko suomi 24 tarjontaan
Minulta ainakin mennyt usko suomi 24 tarjontaan
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ne on tosissaan joita ei kukaan pidä minään, nekään jotka ihmettelevät onko kukaan tosissaan.
like a "ainstain"
Olen tosissani!
Seuraa löytäisin varmasti muualtakin,mutta halusin kokeilla myös,että onnistuuko se näinkin.
Tarjonta on tosin hiukan heikohkoa,mutta en ole silti ihan uskoani menettänyt. Uskon että tämä voi olla tapa löytää hyviäkin ihmisiä siinä missä joku toinenkin tapa.
Osittain se voi olla myös tuurista kiinni. Ja kylmä tosiasia on kuitenkin se,että nettideittailu(mitä enemmässä määrin)perustuu kuitenkin sille mitä mieltä SINÄ olet kyseisen ihmisen ulkonäöstä,koska alkuun se yksi pieni valokuva on lähes kaikki mitä sinulla on niin kauan kuin saat ihmiseen paremmin yhteyttä.
Ihminen on seksuaalinen olento,joka joko myöntää tai kieltää etsivänsä fyysistäkin mielihyvää. Kuitenkin lähes kaikki näin tekevät. Ja tässä etsinnässä ulkonäkö on melko ratkaiseva tekijä. En minä ainakaan haluaisi olla ihmisen kanssa ketä kohtaan en kerta kaikkiaan voi tuntea minkäänlaista vetoa. Oli sitten kyse ulkokuoresta tai jostakin muusta.
Minä siis etsin ihmistä,jota kohtaan voisin tuntea seksuaalista vetoa ja jonka kanssa olisi muutenkin mukava olla.
Se ei ole mahdotonta!
"En minä ainakaan haluaisi olla ihmisen kanssa ketä kohtaan en kerta kaikkiaan voi tuntea minkäänlaista veto
Ei sitä kukaan kielläkään, mutta voisiko yksi vaikeus nettitreffeissä olla tämä: miten kokea täysin tuntematon ihminen viehättäväksi ja mukavaksi, kun ne kriiittiset hetket on ekat 20 sekuntia. Toista ei käytännössä tunneta lainkaan, mutta päätös tulee silti ja se pitää.
Tavallisessa elämässä voit tavata jonkun vaikka tuttavan järjestämässä illanistujaisissa. Voi olla että ekalla silmäyksellä, kun tulet sisään, et edes noteeraa ihmistä, mutta kun sitten jossain vaihessa joudut hänen viereen, ajattelet, että kai tässä on jotain alettava juttelemaan ja sitten kun (avoimin mielin, ilman mitään ootuksia) alat juttelemaan ja toinen hymyilee ja juttelee takaisin, olet lopulta aivan myyty.
Nettitreffeille mennään sillä odotuksilla että olisiko tämä nyt se, ja se eka silmäys, ekat 20 sekuntia ratkaisee monilla, ja se päätös, mikä on tehty ekan silmäysen aikana harvoin vaihtuu. Voi olla että toinen ei ole vielä edes ehtinyt avata suutaan, vaan kiemurtelee lähinnä tuskaisen näköisenä ujouttaa ja katselee muualle.
Siellä tuttavien kutsuilla hänkin olisi voinut käyttäytyä ihan toisin.
kuin olla voi.
Ensihetket eivät ole aina niitä ratkaisevia vaan toisesta voi löytyä yllättäviä puolia myöhemmin.
netissä vain korostuu se ulosanti niihin kuviin joista ei voi paljoa päätellä.
Nettideittailutilanteet eivät kovin paljoa normaaliolosuhteita vastaa, tulee kyllä erittäin paljon kaikenlaista väärää johtopäätöstä ehkä noin miljoonassa kohtaa.
eli jos ketään kelvollista ei löydy, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, tekeekö itse ehkä jotain väärin.
Syy voi olla niissä liian nopeissa johtopäätöksissä, että ei toimi ja uutta matoa vaan koukkuun, tai omassa ilmoituksessa, tai omissa kriteereissä. Tai omassa suhtautumisessa, että esim. kyttää milloin joku on online ja jos on omasta mielestä liikaa, niin taas on epäkelpo kandidaatti.
En esim. ymmärrä sitä mikä vika on kliseissa. Itse tykkään kirjoittaa tekstiä, mutta en todellakaan tee mitään kumppanilla joka on hyvä kirjoittaja.
"Nettideittailutilanteet eivät kovin paljoa normaaliolosuhteita vastaa"
Näen sen enemmän suurena etuna kuin haittana.
"tulee kyllä erittäin paljon kaikenlaista väärää johtopäätöstä ehkä noin miljoonassa kohtaa."
Myös tästä syystä voi tehdä johtopäätöksiä. Ovatko ne oikeita vai vääriä, sen voi tarkistaa.
Henkilö joka luulee, olettaa, tekee vääriä johtopäätöksiä ja TOIMII NIIDEN MUKAAN (tarkistamatta), on kyllä minulle aivan mahdoton kumppani.
Vaikka pitäisin hänestä muuten, en kykenisi suhteeseen. Se olkoon MINUN heikkouteni ja vikani.
"Ensihetket eivät ole aina niitä ratkaisevia vaan toisesta voi löytyä yllättäviä puolia myöhemmin. "
Aivan! Jokainen toimii miten hyväksi katsoo.
Netti sopii minulle aivan toiseen malliin kuin 'live'.
Todennäköisesti sellainen joka kumppanikseni sopisi, päätyy tai on tullut samaan tulokseen. Löytäisinpä vain hänet!
================================================
Aitoja ja estottomia:
Silmitön möläys ei katso aikaa eikä paikkaa.
================================================
...joten...
================================================
Löydän kyllä kumppanin netissä,
eikä minun tarvitse turvautua yrittämään liven-kautta!
Livessähän näkee aivan käsittämättömiä tyyppejä!
Ei voi edes torjua nappia painaen, kyllä häiritsee!
================================================
Ainakin minä olen ollut ihan tosissani ja olen myös löytänyt miehiä jotka ovat tosissaan.
S24-"uraa" on takana reilut kolme vuotta, välillä profiilin poistaen kun olen löytänyt miehen jonka kanssa olen seurustellut, ja jos homma ei olekaan miellyttänyt molempia olen laittanut uuden ilmoituksen.
Olen tavannut monia miehiä jotka ovat olleet vakavissaan elämänkumppania hakemassa, ihan niin kuin minäkin.
Olen seurustellut kolmen S24treffeiltä löytämäni miehen kanssa "peräkkäin", kaikki fiksuja miehiä. Mutta ei kuitenkaan minulle oikeita. Tällä hetkellä tapailen neljännen kanssa ja ainakin itse tuntuu että tässä tämä on, se mitä olen hakenut on löytynyt.
Voi kuulkaahan!
Tuolta S24:n treffipalstoilta ihan oikeesti voi löytää aivan ihania ihmisiä.
Itse olen olen löytänyt ja olen siitä iki-onnellinen.Onko se vain sitten sattumaa,mutta aika hyvä sattuma täytyy olla-jos löytää jonkun aivan ihanan ihmisen.Yhtä hyvin voit kohdata hänet kaupan kassajonossa,kadulla tai ravintolassa ihmisen joka kolahtaa ensihetkestä asti,näin voi käydä.
Monilla on vain niin pessimistinen käsitys noista treffipalstoista,toki sinekin mahtuu kaikenlaista,mutta kyllä siellä ihan mukavia ja reilujakin ihmisiä löytyy,he vain hukkuvat tuonne massan joukkoon.
kuvallisissa ei oo yhtään joka miellyttäs ja kuvattomat ei aina kuvattomaan ota yhteyttä jossain on se *aarre*mutta missä..Juu tääl ainakin sillo tällö roikutaan.
Mulle ei o vastanu kun ns luuserit. Eikä edes ne kiinostu musta. Ja mitä ennemmän etsin sitä alemmas vajoan.Tuun täällä jopa entistä sisään kääntyneenmäksi ja onko se mun syyni ?
Mut onnea teille muille :) Ei ole tarkotus pilata intoanne, pakko vaa vähä avautuu.
"Ja mitä ennemmän etsin sitä alemmas vajoan.Tuun täällä jopa entistä sisään kääntyneenmäksi"
Sanoisin, että täysin luonnollinen ja terve reaktio. Yrittää pitkän aikaa, eikä ole yhtään lähempänä sitä mitä on hakemassa. Kuin painajaisuni! On pinteessä, eikä pääse eteenpäin, vaikka räpistelee.
Tulee arvottomuuden, kelpaamattomuuden, viallisuuden tunteita. Se lannistaa, eikä näe mitään hyötyä jatkaa samaa "turhaa" junnaamista.
Sattumanvaraista tulosta ei voi hahmottaa samoin kuin konkreettisen tekemisen valmistumista. "Veikkaustahan" tämä on. Tulos tulee yhtäkkiä, sitten se tuntuu ihmeeltä, onnenpotkulta.
Työ on sitä että on läsnä ja tekee voimavaroihinsa nähden kohtuullisia tekoja. 'Väkisin vääntäminen' on liikaa, eikä ole tarpeellista.
Hiljennä tahtia.
"onko se mun syyni ?"
Ei ole. Se on mielen 'selitysyritys' sille ettei 'mitään ole tapahtunut'.
On tapahtunut, mutta ei sitä mihin kiinnität huomiosi.
Olet varmaan harjaantunut huomaamaan helpommin jotakin, tunnistamaan, vertaamaan. Ihmetys vähenee, alkaa tuntua tutummalta, kirjoittaminen sujuu helpommin, omituisuus ja yllätyksellisyys vähenee.
Kaikkea tällaista 'tulosta' syntyy. Olet kehittynyt, mikä on sivutuote, etkä ehkä ole ajatellut sillätavoin. En pitäisi turhana.
"Mut onnea teille muille :) "
Kiitos! Voithan pitää 'lomaa' ja jättää profin näkyviin. Ilmoitat siinä palaavasi viikon parin päästä, minä aikana viestiä voi lähettää ilmoittamaasi s-postiosoitteeseen.
Teet muuta niin mielesi lepää. Myöhemmin tartut taas toimeen, ehkä jo jännittyneen uteliaana näkemään, mitä on sillävälin tapahtunut.
Joku ajatellut, "tuo ei näytä hoppuilevan, varmaan viitsii lukeakin, eikä vaan kauho roskiin hötkynä. Laitankin kivan viestin, ehkä tämä on parempi tilaisuus tulla huomatuksi".
Säheltäjät taas pomppaavat ohi, kun eivät halua odottaa sekuntiakaan.
Huomaatko? Erilainen strategia - erilaiset yhteydenottajat!
"Ei ole tarkotus pilata intoanne"
Ei kai tässä nyt mitään muuta pilaannu kuin juomatta jäänyt maito jääkaapissa.
"pakko vaa vähä avautuu."
Samaa täällä koko joukolla urakoidaan. Kirjoita lisää vaan!
Oikein hyvä viesti :).Hyvä huomata et joku sentään välittää meistä "erilaisista" Map Of The Problematique kapale selvittää millä tavalla. Vähän väärin mut tässä ymmärrettiin kylläkin, mut enpä avaudu ennempää. Ehkä täätä joku mua ymmärtävä viä lyötyy.
"Oikein hyvä viesti :)."
Ole hyvä! Ja kiitos!
"Hyvä huomata et joku sentään välittää meistä "erilaisista"
Taidan ite olla lähellä 'enstekstoisenlaista". Kaikille voi yrittää olla avuks, huviks ja hyödyks, tai voi ehkä lipsahtaa häikkäseks.
"Map Of The Problematique kapale selvittää millä tavalla."
No, toi on täyttä tosiusvaa mulle. Varmaan osanen genree...
"Vähän väärin mut tässä ymmärrettiin kylläkin"
En kuvitellukaan liikoja. Koitan usen kirjottaa samalla vähä kaikille. Tarkotus oli puhuu monipuloisesti ja kolistaa jotain uutta. Vähä niinku rojauttaa lelulaatikollinen lattialle. On tässä kumminki jotain mahiksia aina keksiä lisää.
"mut enpä avaudu ennempää."
Joo, kai se oli siinä sit.
"Ehkä täätä joku mua ymmärtävä viä lyötyy."
Porukat taitaa olla vaan ikäänku varalla vesisukassa tai kauhukakarana pallomeressä tai kavereina kulkemassa ja kattelemassa. Kaikki miettii, mikä täs ny on, kiusataaks tääl vai onks noi kivoi, onks mul hauskaa vai tylsää...
Jospa tää ihan apinoitten oikeesti saatais hanskaankin viel kerran.