Monet ihmisethän keräilevät jotain. Tuntuu jotenkin hienolta omistaa jotain. Joku kerää postimerkkejä, Teemu Selänne rikkaana miehenä keräilee autoja ja minä olen ylpeä Aku Ankka kokoelmastani.
Niinpä aloin miettimään, mikä siinä tuo henkistä nautintoa? Onhan se järjellä ajatellen aika ulkokultaista ja materialistista nauttia omistamisesta, mutta harva sitä häpeääkään. Keräätkö sinä jotain ja jos, niin miksi?
Niinpä aloin miettimään, mikä siinä tuo henkistä nautintoa? Onhan se järjellä ajatellen aika ulkokultaista ja materialistista nauttia omistamisesta, mutta harva sitä häpeääkään. Keräätkö sinä jotain ja jos, niin miksi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
mikä liittyi vereen, eli monen monta rautanaulaa korjasin talteen raksoilta aikana ennen turvapohjia.
Minulla oli ainakin turvakengät, kun olin intin jälkeen raksalla töissä vuonna -91 eivätkä ne silloinkaan mitään uusinta uutta työturvallisuuden alalla olleet.
parhaimpana päivänä kaksi kertaa tallasin naulaan :(
yleensä meni puolivuotta ettei tullut kokeiltua naulan läpäisykykyä dunkkistehtaasta
keräillyt mitään. Johtuen varmaan siitä täydellisyydentavoittelusta, joka jossain alitajunnassa vaivaa. Ei ole huvittanut alkaa keräilemään mitään, koska olisi epätodennäköistä että koskaan olisi saanut kokoelmaansa ihan täydelliseksi ja valmiiksi.
Ja mä pidän vain valmiista asioista, en keskeneräisistä.:-)
No, muistoja olen kerännyt muistolaatikkoon, kuten taisit itsekin joskus tehdä, mutta se ei nyt ole ihan sama asia.:D
Minusta muistoesineet tai vaikkapa vanhat rakkauskirjeet on vähän eri asia, koska niitä ei voi samalla tavalla hankkia vaikkapa divareista lisää. Eli siinä mielessähän "kokoelma" on aina valmis.
Mutta niinhän on Aku Ankka kokoelmanikin. Sehän on aina täydellinen, vaikka täydentyykin joka viikko. Enpäs ole tullut aiemmin ajatelleeksikaan.
Arabian vanhaa Fasaani-sarjaa. Isoäidin astiastosta jäänyt jäljelle vain iso kannu ja se oli pienenä tyttönä minusta käsittämättömän kaunis.
Niin, ostelen vain kirpputoreilta, halvalla hyviä.
http://www.elisanet.fi/arvotaide/posliinia/fasaani.jpg
Mummolla oli tuollaiset. Ottikohan täti ne kuolinpesästä vai nakkasinkohan roskalavalle taloa tyhjentäessäni?
Ihan vaan puoli huolimattomasti kirjotat vastaukseksi mulle tollasta. Tahallas teet :D
on kerääntyntyt enemmän kuin ehdin lukea. En osaa poistua kirjakaupasta ilman ostoksia.
Ajattelen aina että kyllä sitten lomalla luen. Kirjojen määrä harmittaa ainoastaan silloin kun muuttaa, helkutin painavia ovat.
ja kaikenlaisia kasvien siemeniä. Hauska katsoa, millaista mullasta nousee!
sieltä sit saa nousemaan? :)
Olen kasvattanut monena vuotena minitomaatteja kukkaruukussa. Ylensä innostun asiasta vasta alkukesästä, joten tomaatteja on voinut syödä joulupöydässä. Mutta nyt viimevuotinen kasvi innostui tekemään toisen sadon ja niitä voi syödä nyt. ;-)
tomaatista munakoison kautta mangoldiin, maissia, paprikaa, erilaista chiliä, kukkasia kesäksi ja monivuotisia perennoja, myös kaksivuotisia salkoruusua, maariankelloa etc. jättikurpitsaa nam
tykkään kun on vehreää kesällä : )
Mitä nyt joitakin levyjä omistan.
It's the love of the finer stuff
Raise a glass and drink by the measure
When too much is never enough
But enough to make you feel better
rahaa
omia kylläkin, ne kun pisti tyynyn alle yöksi niin ne muuttui kolikoiksi.
mikäköhän siinä on, et kun kokeilin viisauden hampailla samaa eikä se enää toiminut :(
luultavasti ainoastaan maitohampaat muuttuu kolikoiksi :(
Eli mennään vähän offtopiciin. Mulle kertyy tavaraa ja kai se liittyy sellaiseen että ei halua luopua. Eli siis puhun mielenlaadusta yleisemminkin. En varsinaisesti hamstraa esineitä, mutta kun olen joskus ostanut jotain tarpeellista ja ehkä jossain mielessä arvokastakin, niin siitä on ollut jotenkin vaikea luopua. Miksi, sitä en tiedä. Nyt olen alkanut pitää silmällä tätä juttua ja tarkoitus olisi sekä ostaa vähän että varastoida vähän. Siis ihanteellisesti ei juuri mitään.
Keräilytaipumuksessa on ehkä vähän eri mentaliteetti. Jotain tuotantoerää yritetään saada mahdollisimman täydellinen kokoelma. Tällaista en harrasta muuten, mutta jos kirjahyllyssä on kirja jostakin sarjasta, niin mielelläni näkisin siinä vieressä muutkin siitä sarjasta. Mutta järki mukana: esim. keltainen kirjasto on minulle liian laaja.
Mutta jotain on: jos joku teistä voi luopua jostakin Pan-kustantamon James Bond-sarjan pokkarista 1960-luvulta, niin voin ottaa vastaan (ellei mulla ole sitä). Juuri mitään en siitä maksa kun arvoa ei niillä juuri ole. Niin miksi miellyttää? Niissä on mukava kansitaide, sisältö on mitä on, mutta jotain viehätystä siinäkin on. Kerronta on äärimmäisen pintapuolista, mutta päähenkilö on kiehtovan pimeä ja ristiriitainen.
Joskus kakarana keräsin postimerkkejä mutta kun tuntui että joku raja tuli vastaan siinä mitä historiallisesti arvokkaista merkeistä saa irti (lähinnä se että ne maksaa ihan vitusti) ja toisaalta se että uusia tuotetaan massoittain niin sekään ei tuntunut fiksulta kun kyse ei ollut enää keräilemisestä vaan rahastuksesta.
Kuitenkin vaikka itse en keräilyä harrasta niin tietyt keräilijätyypit kyl ansaitsee kunnioitusta. Turussa on yks kahvila/museo jonne on kertynyt kahvipakkauksia vuosikymmenten saatosta ja muutenkin suomalaisen kahvin historia on siellä varsin täydellisesti esillä. Se on kertakaikkisen ansiokas mesta ja on pakko arvostaa sitä kuinka tyyppi on asiaansa paneutunut. Jos poikkeatte turussa niin käykää ihmeessä katsastamassa paikka ja juomassa kupponen, tuette toimintaa.
http://www.wanhapuoti.com/
Salapoliisi Conan-mangaa ja Nemiä.
Vähän nuorempana keräsin maatuskoja ne oli minusta kivoja sillon ja ovat vieläkin. kokoelmassa n.200,erikokoista maatuskaa ne on mulla kotona kirjahyllyssä, kun joku vieras meille tulee sanoo se: "sinähän olet monesti venäjällä käyny" tai "onpas siinä maatuskoja" Ikinä en venäjällä oo käyny, vaan kirpparilta ja sukulaisten ja tuttujen avulla kerätty. Nykyään Kerään vanhoja Arabian astioita. Ne on todella kauniita ja kalliitakin:( Syksyllä tulee vuosi siitä kun aloitin. Niitä on jo paljon ja joku kysyi että montako vuotta on tähän mennyt? Kiva oli vastata ettei edes yhtään!