Kummalla tavalla helpommin voisit antaa exälle(olkoon nyt minkälainen ex tahansa) uuden mahdollisuuden...
tilanteessa, jossa itse olet torjunut hänet jo kerran aiemmin,
vai tilanteessa jossa hän on torjunut sinut?
tilanteessa, jossa itse olet torjunut hänet jo kerran aiemmin,
vai tilanteessa jossa hän on torjunut sinut?
Vastaukset 45
Vanhimmat
mutta vaatii kyllä molemmilta sellaista vilpitöntä uudelleen aloittamisen halua
että kummankin on haluttava ja panostettava.
Oletko n vai m?
...: )
Mennyt on mennyttä eikä takaisin palaa, vaikka mitä tekisi ja vaikka miten olisi.
oli jo siellä vuosien takana..yrittäisitkö kenties kuitenkin
Itse en ole noin jyrkkä. Oletko sinä vastaaja nainen vai mies?
silloin kun sen elämäni henkilön kanssa ei olisi ollut mitään. Muuten olisi ajanhukkaa. Sama paska tulisi toistumaan. Been there, done that...
...
Jälkimmäisessä tilanteessa syykin on päivänselvä jos on tullut torjutuksi itse niin silti sitä toista vielä haluaa.
Torjutuksi tulluthan voi olla edelleen siinä samassa tilanteesa tunteidensa kanssa, kuin ennen aloitteen tekoaankin.
No tietysti silloin, kun on itse tullut torjutuksi. Silloinhan sen toisen osapuolen kiinnostus on loppunut eikä oma. Voiko joku olla tästä asiasta toista mieltä?
Koska jos torjut jonkun ihmisen vaikka viis vuotta sitten jonkun olemattoman syyn takia niin vuosien kuluttua, et ehkä torjuisi samaa naista toista kertaa jos tutustuisit siihen oikeesti ihmisenä!
pitäisi tulla toisen puolelta aikamoinen pyyntö alkaa uudestaan
ihmiset voi lähentyä uudelleen, tunteet voi leimahtaa uudelleen tai voi olla, ettei ne ole koskaan kummaltakaan lopullisesti kuolleetkaan.
No tietysti teoriassa noin. Ei vain ole kokemusta moisesta, joten en tullut ajatelleeksi. Jossain ihmisessä joko on jotain tai sitten ei. Sitä tunnetta ei ainakaan minun tapauksessani vuodet muuksi muuta.
mutta jos olisin tullut kipeästi torjutuksi, haluaisinko, uskaltaisinko, antaisiko ns. ylpeyteni itseni palata noihin tunteisiin? vastaus: kyllä. aihe on minulle ajankohtaisempi kuin arvaatkaan
se tavallaan on itsellenikin. Ei musta tunneasioissa koskaan saa antaa ylpeyden viedä voittoa.
katsoa....
Sen verran on tullut korteilla pelattua, et voin yhtyä tohon vertaukseen ihan täysin.:)
kyse 'hänestä':) Nyt korkki auki! ;)
"aamukahvia".
Meinaan päiväkahvitkin juoda viel, ennenkuin..:)
sitten vaan odottaa :)
nyt siellä vaan :-)
Joko sinä muuten vastasit mun kysymykseen?
anteeksi,toista kertaa en samaa virhettä tee.
Ehkä sitten, jos mies tulis ite toisiin ajatuksiin. Tää vissiin on tilanne, jossa hän on ensin torjunut minut ja yrittää sitten kuitenkin tehä aloitetta.
Onko tässä jotain järkeä?
olla järkeä. Se on tunnetta vain..:)
Olen kyllä itse sen verran narsistinen, että jos joku minut jättää ja ottaa myöhemmin yhteyttä, niin mielelläni kyllä vastaan, mutta ihminen se ei enää sen jälkeen ole ja sen mukaisen kohtelun.
Mutta omalla kohdalla jättämiset on olleet sen verran törkeitä, että näin ajattelen... toki jättäminen voi tapahtua paljon asiallisemminkin(olosuhteet ja molempien tunteet viitanneet tähän etukäteen), jolloin on tietty yhteisymmärrys asiasta. Tällöin on ihan sama... minun puolestani voisin pitää yhteydet exään, vaikka ihminen ei enää kiinnostaisikaan... voihan sitä kaverina pysyä.
Jos olen itse torjunut naisen, jään helposti tätä kaipaamaan ja haluaisin ainakin pitää häneen välit koko ajan, mutta kokemuksen mukaan se ei onnistu...
Miksi? Miksi? Miksi?
Odotatteko exästä jonkinlaista pelastajaa?
tuosta haihattelijasta. Vai epäiletkö *************?
niitä pelastajaa etsiviä enemmän kuin yksi.
Tunnetyhjiö kaipaa täyttäjäänsä.
ilman syytä ex. Jostain syystä se unohtuu monelta. Nimenomaan se Syy.
täällä mielikuvitusmaailmassa on niin hyvä ja turvallista elää. Exexexexexexexexexexex........
kykene päästämään irti menneestä, ei ole toivoakaan nähdä nykyisyyttä. Elämä on aina nykyisyydessä. Ei menneessä tai tulevassa. Kun ei näe nykyisyyttä, näkee ainostaan suljetun luolan todellisuuden. Ei koskaan tule näkemään, mitä on luolan ulkopuolella. Ei koskaan näe valoa...
ruokkivat täällä onnettomat toinen toisiaan ja marttyyreina ovat kaikkien muiden yläpuolella.
Ootko jotenkin kateellinen ketjun aloittajalle?;)
Mä olen huomannut, että tällä palstalla naiset harrastaa paljon enemmän tuonlaista epäsuoraa piikittelyä, kuin miehet. ( Tympeimmät miehistä tosin kyllä vastaavasti sitten ovat niitä, jotka yleistelevät sovinistisia luulojaan, tai ylipäätään yleistelevät.)
Musta ketjun aloittaja esitti aivan asiallisen kysymyksen aloituksessaan. Mikä sä olet häntä tossa haihattelijaksi sanomaan? Oletan nimittäin, että viittasit ketjun aloittajaan käyttämälläsi termillä "haihattelija". Itse ainakin pahoittaisin mieleni, jos joku tulisi tuolla tavalla epäsuorasti ketjuuni vittuilemaan. Onneksi multa puuttuu tollainen omaa sukupuoltani vähemmän imarteleva epäsuoran vittuilun tarve lähes kokonaan.
etsivät kaltaisiaan, mutta eivät kuitenkaan voi hyväksyä olevansa niiden kaltaisia, joita löytävät.
Itsensä ruoskijat ovat aina itsensä ruoskijoita. Heidän elämänsä onnelliset hetket on silloin kun he hetkeksi lopettavat itsensä ruoskimisen. Luultavasti silloin kuin luulevat löytäneet itsellensä pelastajan.
Toiselle voi korkeintaan näyttää tien, mutta toisen puolesta ei voi kulkea sitä tietä.
jankkaaminen aiheuttaa tosiaan kateudenpistoksia. Miten sitä pystyisi itsekin pysymään noin paikoilleen jähmettyneenä...hmm.
*nauraa*
Minä näen tämän asian aivan ilmiselvästi(!) täysin eri tavalla, kuin sinä.
En tiedä, että mistä "saman aiheen jankkaamisesta" puhut. En ole lukenut esimerkiksi muita mahdollisia(?) palstalla olleita keskusteluita tästä aloittajan aiheesta. Näin vain sen, että sinä änkäsit _epäsuorasti_ nimittelemään ketjun aloittajaa "haihattelijaksi". Ihmettelin vain. Ihmettelen _ylipäätään_ ja aika usein tällä palstalla sellaista ns. keskustelutyyliä, jossa mielipiteitä kirjoittajasta ei voida sanoa suoraan kirjoittajalle itselleen, vaan mahdolliset vihamielisyydet tai antipatiat tuodaan sitten julki tolla sun tässä ketjussa osoittamallasi tyylilajilla...
On tietysti totta, että esimerkiksi tällä palstalla on omallakin kohdallani ollut pari sellaista kirjoittajaa, joiden asenne esimerkiksi itseäni kohtaan on ollut niin kertakaikkisen alentava ja pysyvästi omituisen aggressiivinen, etten, vaikka olisin halunnutkin, ole mahdollisesti aina voinut tuoda julki omiakaan mielipiteitäni palstatapahtumista täydellisesti sillä tavalla, jolla kaikkein mieluiten olisin halunnut. Itse kuitenkin yleensä vältän aina viimeiseen asti esimerkiksi tuonlaista ilmaisun tyylilajia, kuin mitä sä mielestäni tossa osoitit.
Se on kyllä ah, niin naisellista! *nauraa* Hyvin varmaan epäsuoralla piikittelylläkin(?) joskus pystyy kontrolloimaan keskustelupalstan keskusteluja, mutta sellaisen kontrolloinnin motiivia en suoraansanottuna itse ymmärrä, eikä se todellakaan ole ainakaan kerrassaan mitenkään erityisen diplomaattista.
Katoin tossa. Sä keskustelit ton mieskirjoittaja-keskustelukumppanisi kanssa mm. siitä, miten jotkut _muut_ muka "ylentävät" itseään jne. muka "marttyroivat" itseään...En käsitä, että miten voit kirjoittaa sellaisia, kun itse et(te) keskustelukumppanisi kanssa tossa mielestäni tehneet melkein mitään muuta, kuin ylensitte itseänne. Olisiko syytä tiedostaa myös oman toimintansa ja sanojensa välistä ristiriitaakin joskus?
exälle annetaan potku persiiseen
Vaikea sanoa, kun en ole ollut tuonlaisessa, kuvaamasi kaltaisessa, tilanteessa koskaan.
Periaatteessa voisi ajatella, että helpompaa olisi antaa "uusi mahdollisuus" sellaisessa tilanteessa, että itse olisi aiemmin ollut torjujaosapuolen roolissa. Jos (vastaavasti, käännetään nyt teoreettinen tilanne) nimittäin olisi kovin sydänsuruja aiheuttavasti tullut heivatuksi toisen taholta, voisi siinä tilanteessa olla jo vähän ylpeys-kysymyskin tai ainakin epävarmuutta aiheuttavaa mennä takaisin vanhaan suhteeseen.
Tilanteet ja suhteet ovat kuitenkin yksilöllisiä. Paljon varmasti riippuisi jokatapauksessa siitä, että näkisikö vanhalla suhteella oikeasti olevan mahdollisuuksia kehittyä tulevaisuudessa. En ole koskaan itse tullut jätetyksi, joten ainakin sikäli näkemykseni saattavat tässä olla vähän rajoittuneitakin.
Exä on exä...siihen ei kosketa..korkeintaan pesäpallomailalla...
Eikä mitään on/off-juttuja tms. Kerran ku menee poikki ni se on siinä! Ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja...ihan sama kumpi pisti poikki!
Sit vaa uutta kehiin eikä jäädä tuleen makaamaan...!
sellainen "ex" jonka kanssa ei ole seurusteltu? eli ei ole mikään suhde koskaan loppunut. sellainen vänksyn tapauskin kai juuri on?
Eihän se silloin ole exä vaan ohi mennyt mahdollisuus. Sellaisen kanssahan tietysti voi onnekaan kokeilla, koska sitä ei vielä ole kokeilutu.
No eihän se sit ole mikään "exä" jos ei olla edes koskaan seurusteltu..?!
Koko kysymykseltä tippui juuri pohja...