Kertokaa mistä johtuu se, että naisen on pakko leikkisästi kommentoida yhteiskunnan vallitsevia käytösnormeja. Tällä tarkoitan sitä, että kun on täysin tosiperäistä, että mies tekee aloitteen ja nainen on vastaanottajana, niin tätä esimerkiksi käännellään siten, että nainen tekee aloitteen ja mies on kohde.
Tai vastaavasti nainen haluaa seksiä ja mies antaa. Tai nainen korjaa autoa ja mies leipoo pullaa. Asiathan on täysin päin vastoin. Tosin nyky-yhteiskunnassa harva nainen kehtaa myöntää pitävänsä leipomisesta, koska se on sosiaalinen itsemurha.
Totuushan on se, että 85% kaikista ihmisistä käyttäytyy kuten tuhansia vuosia ja naisten perimässä on ohjemoituna hoiva- ja läheisyysvietti ja miehillä mokoma saalistus- ja hallintavietti.
Halutaan tehdä siitä totuutta konkretisoimalla se ensin, mutta kun konkretisointi ei onnistu kuin 15% ihmisten kohdalla, joten siitä tulee auttamattomasti tynkä torso.
Etenkin 2000-luvulla kaikenlaisten annemoilasten ajalla on niin tavanomaista kääntää tällaiset asiat päälaelleen, mutta kun se ei ole totuutta ollenkaan.
Joten miksi teette tätä jos olette älykköjä, kirjoittajat?
Tai vastaavasti nainen haluaa seksiä ja mies antaa. Tai nainen korjaa autoa ja mies leipoo pullaa. Asiathan on täysin päin vastoin. Tosin nyky-yhteiskunnassa harva nainen kehtaa myöntää pitävänsä leipomisesta, koska se on sosiaalinen itsemurha.
Totuushan on se, että 85% kaikista ihmisistä käyttäytyy kuten tuhansia vuosia ja naisten perimässä on ohjemoituna hoiva- ja läheisyysvietti ja miehillä mokoma saalistus- ja hallintavietti.
Halutaan tehdä siitä totuutta konkretisoimalla se ensin, mutta kun konkretisointi ei onnistu kuin 15% ihmisten kohdalla, joten siitä tulee auttamattomasti tynkä torso.
Etenkin 2000-luvulla kaikenlaisten annemoilasten ajalla on niin tavanomaista kääntää tällaiset asiat päälaelleen, mutta kun se ei ole totuutta ollenkaan.
Joten miksi teette tätä jos olette älykköjä, kirjoittajat?
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Tosin nyky-yhteiskunnassa harva nainen kehtaa myöntää pitävänsä leipomisesta, koska se on sosiaalinen itsemurha."
Missähän yhteiskunnassa minä sitten elän, kun ei ole mitään vaikeuksia myöntää, että tykkään leipomisesta. Eikä ole todellaaan ollut sosiaalinen itsemurha.
tunnustaa että en tykkää leipomisesta mutta tykkään puutöistä. Eiköhän me kaikki olla indiviidejä ja kiinnostuksen kohteet on henkilöstä eikä sukupuolesta kiinni. Ne jotka yrittää ja haluaa kynsin hampain pitää kiinni niistä entisistä sukupuolirooleista on muinaismuisto. Nykyajan yhteiskunta ei pakota naisia enää hellan äärelle pentujen perseitä kuivaamaan.
nimenomaan kaikki ollaan. Yhtä vähän kuin on syytä pitää kynsin hampain kiinni perinteisistä sukupuolirooleista, on mielestäni syytä niitä fanaattisesti vastustaa. Aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa jokainen saa olla ja tehdä sitä mitä aidosti haluaa. Ilman että se on millään tavalla sukupuolisidonnaista.
Tasa-arvo on sitä, että sillä sinun mainitsemallasi 15%:lla näitä "poikkeavuuksia" on täysi ja tasa-arvoinen oikeus valita myös, eikä vaan niillä, jotka täyttävät nämä 85%. Ymmärrätkö? Leipokoon se, joka haluaa, mutta ihan turha tulla mulle sitä roolia tyrkyttämään. Mulla on oikeus (tai siis pitäisi olla) valita miesvaltainen ala, niinkun miehellä naisvaltainen, ilman sen kummempaa typerää sukupuolen ihmetystä. Mulla on oikeus saada sama arvostus, työstäni korvaus ja samat mahdollisuudet. Tasa-arvo on myös sitä, että samalla tavalla kun mä voin valita sen mekaanikon ammatin, mies voi halutessaan jäädä koti-isäksi ilman nynnyn leimaa ja työnantajien kesken jaetaan kustannuksia, nythän vain naisten työn antajat maksavat lisääntymisestä, mikä on helvetin väärin, koska se kasaantuu tietyille aloille, huonontaa naisten työn saantimahdollisuuksia sekä perheen tuloja, jos mies haluaisin jäädä kotiin.
Ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus olla saman arvoisia ihmisiä ja valita, sukupuolesta riippumatta, yrittää mitä tahtoo ja toteuttaa itseään parhaansa mukaan. Ihan samalla tavalla naisilla kuin miehilläkin, itsekin myönsit, että vain 85% olisi samanlaisia, siihen jää kuitenkin 15%. Ai heillä sitten ei ole muuta oikeutta kun alistua ja olla hiljaa "yhteiskunnan normien" edessä?
Mä en kommentoi leikkisästi sinänsä, että mua ei "yhteiskunnan käytösnormit" kiinnosta. Mun mielestä idiootit ja laumalampaat valitsee tiensä vain yhteiskunnan normien mukaan, mutta yritä edes käsittää tämä: senkin voi valita vapaasta tahdostaan, yhtä paljon ajatellen, kun ns. eri tien. Mutta se vapaus ja mahdollisuus pitäisi olla.
Se on totta, että miksi on aina pakko kommentoida leikkisästi: eikö naiset osaa ottaa kantaa tosissaan, vai eikö ne uskalla, kun joka Matti ja Mikko ei sitten enää tykkääkään, kun ajatteleekin itse. Miksi ne normit on niin tärkeitä? Miksei niitä voisi kommentoida, järkkyykö sinun henkilökohtainen maailmasi, jos keskustellaaan asioista ääneen? Muutos on aina varmaa, se ei ole uusi keksintö: maailma on muuttunut jo aikojen alusta saakka. Sitä on aivan hyödytöntä surra, koska asiat kehittyy ja menee eteenpäin.
Sanoit ettei se ole totuutta ollenkaan? ai kun aina pitäisi kaikkien sopeutua ja elää niinkuin enemmistö? Käytätkö sinä aivojasi itsenäiseen ajatteluun ollenkaan? Toimitko koskaan normeja vastaan? Tämän mukaan et, etkä saakaan, koska sinun kirjotuksestasi se ei olisi enäää totuutta eikä oikein. Ei totuutta ollenkaan on myös mielenkiintoinen toteamus tämän 15% takia, sinun mielestäsi heidän totuudellaan ei siis ole väliä? Ja sinun normit täyttävä totuutesiko sitten on se, millä on? Hmm...
Hyvä, että kysyt, etkä leiki älykköä. Toivoisin että useampi mies ottaisi mallia, mutta ikävä kyllä yhteiskunnan normeihin kuuluu vielä myös se aika pitkälti, että mies "tietää paremmin" silloinkin kun on täysi typerys.
Kun keskustelun aiheena on miehen ja naisen yhteytetystä tasa-arvosta parisuhteessa, ei asiaan kannata liittää kenenkään lompakkoa. Perusarvoistahan on kysynys.
Kaupankäyntiin liittyy lompakko ja siihen liittyvä tasa-arvo rakentuu asiakkaan ja yrittäjän keskenäiseen sopimukseen, kauppaan. Siinä tasa-arvo on toteutunut kun molemmilla osapuolilla on tyytyväisyys sydämmessä!
Parisuhteen tasa-arvon tarkastelu ei ole näin yksinkertainen, siinä on paljon mielenkiintoista pohdittavaa, unohtamatta vertailua myös ihmistä yhteiskuntamme eläinlajina, pidämme itseämme viisaina eläiminä ja esim. lehmät ovat "tolloja", siitä huolimatta juomme niiden vasikoiltaan maidot.
Älä ole lapsellinen, tasa-arvoon kuuluu myös lompakko, vaikka onkin hienoa, että tuostakin kirjoituksesta, missä puhuttiin ammatin valintamahdollisuuksista, koko perheen mahdollisuuksista valita ja tulla toimeen, sekä ylipäätään siitä, että ihmisiä pitäisi arvostaa niin töissä kun muuallakin samalla tavalla sukupuolesta riippumatta, osaat vääntää yhden sanan: lompakko.
Tyytyväisyys sydämessä on teennäistä paskaa siinä vaiheessa, kun sinä teet yhtä pitkiä päiviä ja raskasta työtä kun joku muukin ja sulle maksetaan siitä huonompaa palkkaa. Tyytyväisyys sydämessä on paskaa silloin, kun sinä olet työtön ja pätkätyöläinen ilman tulevaisuutta, pääosin sukupuolesi takia, jne. On todella lapsellista vedota "sydämen tyytyväisyyteen" ettei muka raha ja mahdollisuudet vaikuta siihen: kyllä vaikuttaa. Minun sydämeni olisi helvetin paljon tyytyväisempi, jos en olisi tullut torjutuksi vain sukupuoleni takia, ja voisin arvostaa miehiä paljon enemmän, silloin kun he arvostavat minua: ihmisenä ja tähän kuuluu myös se työ, raha ja ihan elämän käytännön asiat. Voi arvostaa ja pitää arvostaa kumppanina, mutta ei niin ettei arvostaisi ihmisenä, ja silloin myös jonain tekijänä. Moni mies ja nainen on itseään tyhmemmän kanssa kuulemma naimisissa: kun se ei osaa sitä, eikä tätä, ja miehet sitä ja naiset tätä. Hokemalla lapsellisuuksia ei toteudu minkään valtakunnan tasa-arvo, miehille eikä naisille.
Valinnan mahdollisuudesta puhuttaessa oli myös kyse siitä, että pitää voida valita mitä haluaa: kenelle se on ura ja kenelle kotivanhemmuus, mutta sitähän sinä et käsittänyt vai?
Kun kyse on miehen ja naisen keskinäisestä parisuhteesta siinä ei riippuvuuden vallitessa vallitse tasa-arvo tai valinnan mahdollisuuden puuttuessa vallitse tasa-arvo. Siinä ei myöskään vallitse tasa-arvo jos vain toisen uraa ja saavutuksia arvostetaan.
Kaikinpuolin, myös tämän arkisemman asian kannalta, tasa-arvo on valinnan vapautta, suuntaan ja toiseen, ja voit toki jeesustella sydämmelläsi, mutta se sun sydämes ei tuo leipää pöytään, ei osta huonekaluja, ei vie lapsia tarhaan, ei maksa vuokraa, ei anna haasteita ja tehtäviä, ja sydämen tyyytyväisyyskään ei koostu vain siitä parisuhteesta ja toisesta ihmisestä, kuten moni joutuu katkerasti toteamaan.
Monetihan me luullaan, että kun se toinen siihen tulla tupsahtaa, niin kaikki taivaan portit aukeaa ja tyytyväisyys on taattu. Mutta ihmisellä on myös parisuhteessa oltava tyytyväisyys myös omaan elämäänsä: ja toteuttamismahdollisuudet siihen.
Vertaus ei ollut ollenkaan yksinkertainen, tulkintasi siitä kylläkin.
Meidän arvoasettelumme sattuu olemaan vain eri järjestyksessä näkemyksiemme suhteen, joten helposti käy niin, että toinen puhuu "sianjaloista" ja toinen "jalan sijoista".
Itselläni lompakko ei ole arvojärjestyksessä ensimmäisenä, mutta välttämätön.
Aiheena TASA-ARVO, ei minulle ensimmäisenä tule mieleen punnittava lompakko,mutta sehän on aika tyypillinen veto TASA-ARVOkeskustelussa.
Minua ei oikeastaan tasa-arvossa kiinnosta mikään muu kuin se, että minä saan työssäni samaa palkkaa kuin mies, jolla on sama koulutus kuin minulla ja joka tekee tasantarkkaan samaa työtä kuin minä. Se on tasa-arvoa.
Minulle on itsestäänselvyys se, että olen sellanen kuin olen. Jos pidän leipomisesta ja haluan hoitaa lapsia, tykkään kotitöistä ja ompelemisesta, niin ei se minun arvoani ihmisenä vähennä. Yhtälailla voin puuhastella autojen kanssa tai rakentaa taloa, jos se nyt sattuisi minua kiinnostamaan. En ole koskaan ajatellut, ettenkö voisi toimia jollain tapaa, kun nyt satun olemaan nainen. Jos kiinnostun miehestä, voin hyvin tehdä aloitteen. Minulle ei ole kynnyskysymys se, että oletan miesten toimivan tietyllä tavalla ja naisten tietyllä tavalla.
Tasa-arvo on juuris itä että saa tedä niinkuin enemmistö tekee, mutta mikään pakko ei ole. Jos mies leiploo paremmin ja naisella on mutterit hallussa auton alla niin mikäs siinä. Ja toisinpäin, mikäs siinäkään. Tasa-arvo on vapautta tehdä omat päätöksensä sukupuolesta riippumatta, ja normin pakottamatta.
Rohkeutta se joskus kysyy, ja paksua nahkaa. Mutta tärkeää on se että se mahdollisuus on olemassa!
***
kun tasa-ARVOSTA on kyse että ei myöskään naismaisten töiden arvon pitäisi olla miesmäisinä töinä pidettyjen töitä huonompi. Sama koskee muutakin kuin töitä, eli yleensäkin feminiinisiä ja maskuliinisia arvoja.
Sitä pidä kokonaan pahana. Ois kyllä mukava, jos ois MIES joka heivas safkarahat pöytään niin tekisin kyllä kotihommia vaikka en niistä nyt niin innostukkaan kaikista.
Leipoa tykkään ja meillä sitä taitoa on aina arvostettu ja itse arvostan ja teen sitä mistä pidän.
Mutta missä nämä miehet sitten ovat jotka HUOM: Nurisematta antais sen palkkapussin käteen tai jakais valittamatta; Usein kuulee sanonnan minun selkänahasta nää pennit on tulleet jos mies tienaakin enemmän kuin itse.
En kyllä itse halua olla kenenkään elätti.
Mutta arvostaisin edellä kuvattua MIESTÄ joka antais mahdollisuuden edes teoriassa ja antaisi myös arvoa niille vaimon kotitöille, lapset,siivoukset, ruoat jne.Jos kellä sellainen on.
Helpommalla pääsee kyllä monesti töissä ainakin jos lapset ovat pieniä.
Itselleni TASA-ARVO on sitä,
että samasta työstä SAMAPALKKA.Naiset ovat monesti vielä tunnollisempia tekemään ne samat työt. Nähty on.
Ja pysyy se imuri myös miehen kädessä, eikä se MIEHISYYS siitä kärsi jos sitä sattuisi olemaan.
Päinvastoin.
Kommentoin patriarkaalisia käytösmalleja koska olen lopen kyllästynyt "ylhäältä annettuihin" olemisen ja tekemisen malleihin joita minuukin yritetään sovittaa.
Tasa-arvo ja feminismi eivät edelleenkään ylety kovin syvälle ihmisten asenteisiin, sen olen huomannut etenkin nyt raskaana ollessani. Aiemmin luulin ihan oikeasti että äitiysloma kestää suunnilleen vuoden, kun vähintään sen verran naiset yleensä ovat pois työelämästä kun perheeseen tulee lapsi. Todellisuudessa äitiysloma kestää neljä kuukautta ja vanhempainvapaa, jonka voi pitää myös isä, kestää sen loppuajan. Silti aivan äärimmäisen harva nainen menee töihin ennen vanhempainvapaan loppumista. Mies pitää vain ne muutamat isyysviikot jotka pariskunta menettäisi ellei isä niitä pitäisi. Aivan käsittämätöntä. Ja näin tehdään myös niissä perheissä joissa rouva on julistautunut feministiksi.
Hoitovapaalle jäävä mies se vasta onkin tosi kummajainen. Tuntuu älyttömältä kun työkaverit, tuttavat jne olettavat minun jäävän pois töistä AINAKIN KAHDEKSI VUODEKSI (!!!!!!!) kun minä ja mieheni saamme lapsia. Kukaan ei ole kysynyt mieheltäni kuinka kauan HÄN aikoo olla kotona hoitamassa poikiamme. :/ Minusta tuo on sovinismia miehiä kohtaan.
Seksin antamisesta: olisi aivan kamalaa jos seksi olisi asia jota vain annetaan, ilman että siitä itse nauttii. Jos oikein itsekkäästi ajattelen, niin mies on se joka antaa minulle. Olen tosi onnellinen jos mies suostuu harrastamaan seksia kanssani silloin kun sitä haluan. Eli mies - antaa minulle - seksiä. Mieluummin kuitenkin ajattelen itseni ja kumppanini tasaveroisina toimijoina, harrastamme seksiä yhdessä niin että molemmat antavat ja saavat.
Autoa en osaa korjata eikä se minua kiinnosta. Leipominen on kivaa ja toisinaan leipomukseni onnistuvatkin. :) Kovin usein en kuitenkaan jaksa leipoa kun siitä tulee niin paljon tiskiä. Ruokaa laitan mielelläni ja olen siinä aika hyvä. Edellytän ruoanlaittotaitoa ja -intoa myös mieheltä.
Edellytän mieheltä ylipäätään kykyä jokapäiväisen arjen hallintaan; kykyä tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, hoitaa päivittäiset ostokset jne. Nämä ovat niitä asioita jotka kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä luonnollisesti jaetaan tasan. Autonkorjaustaito ja halonhakkuuinto ovat toisarvoisia hyveitä kaupunkilaisperheeessä. Silloin harvoin kun vastaan tulee sellaisia kotihommia joita en itse osaa/pysty tekemään ja jotka mies voi hoitaa, teen toki enemmän niitä hommia joita voin itse tehdä.
Se että jokaisella naisella olisi joku sisäänrakennettu hoiva- ja läheisyysvietti jota miehellä ei ole, on täyttä bullshittiä, samoin kuin se että naisilla ei olisi saalistus- ja hallintaviettiä. Nämä ovat yksilökohtaisia juttuja. Toki naisissa voi olla enemmän luonnostaan empaattisia yksilöitä ja miehissä vähemmän, mutta suurelta osin nämä erot ovat kulttuurin aikaansaannoksia. Luojan kiitos näitä malleja ei ole enää pakko noudattaa vaan ihmiset voivat jo hieman vapaammin tulla sellaisiksi joita todellisuudessa ovat. Nainen saa hoivata, mutta häneltä ei sitä pidä edellyttää. Paljon on vielä työtä tehtävänä, mutta voimme jokainen osaltamme tuuletttaa luutuneita asenteita. :)
Asenteet muovautuvat usein lapsuudessa siksi esim. on hyvä että lastenohjelmissa ja kirjoissa on tasa-arvoista tyyliä tai ainakin eri tyylejä.
Olen huomannut kyllä, että ennen miehet olivat sankareita monissa ohjelmissa, nyt nainen pelastaa. Mielestäni sellainen sekä naisille että miehille erinlaisia rooleja tarjoava kasvatus olisi hyvä.
Itse olen nainen ja vihaan ruuanlaittoa. Inhoan leipomista. Ja tämä on ihan totta. olisi ihan kiva tykätä ruuanlaitosta koska sitä täytyy tehdä.
Meillä mies laittaa ruokaa enemmän koska tykkää siitä enemmän. Eli poikamme saavat sellaisen mallin kotoa.
Tykkään remontti hommista, mutta autoa en osaa rassata. Siivoaminen taas luonnistuu.
Eivät kaikki miehet ja naiset samnalaisia ole, mutta keinotekoinen täysin ylösalaisin käännetty roolittelu yhtä tyhmää kuin entinen.
Autoa rassataan jos autojen kanssa ollaan totuttu olemaan tekemisissä enemmän ja se taas on kasvatus ja seuramikä vaikuttaa. Jotkut naiset osaa, moni ei tiedä tykkäisikö mokomasta kun ei ole saanut harjoitella lapsena.
Lapsille täytyisi olla mahdollisuus kokeilla eri asioita ilman poika tai tyttö asennetta.
Sitten voisi itse valita vaikka sen perinteisen jos huvittaa.
Tasa-arvo kyselyt on aina hauskoja, aina siinä tasa-arvossa on kuulemma jotain korjattavaa, mutta kun kysyy, että mitä pitäisi korjata niin iskee syvä hiljaisuus kunnes tulee se perus "no me tarvitaa enemmän palkkaa!1". Mikä taas on yleensä liioiteltua.
Varsinkin suomessa on mun mielestä aika naurettavaa enää nykyään puhua mistään suuresta tasa-arvoon pyrkimisestä, sillä täällä se ollaan jo 99%:sti saavutettu.
Jos asiaa lähdetään pohtimaan aivan ruohonjuuritasolta niin tasa-arvollahan tarkoitetaan sitä, ettei ketään saada asettaa eri asemaan riippumatta sukupuolesta/uskonnosta/syntyperästä yms. Kertokaa mulle nyt joku asia mihin naiset pakotetaan mitä miesten ei tarvii tehdä, eli jokin asia mikä rikkoo sitä tasa-arvoa. Mä voin kertoa mitä miehet joutuu tekemään mitä naisten ei tarvii, vai osaako joku jo arvata mitä tarkoitan? :)
Ja ei kannata sanoa mitään ennakkoluulo tai lokeroimis ajattelutapoja, sillä ne on yksilökohtaisia eikä niille pystytä oikein mitää, sillä jokaisella on oikeus ajatella kuinka niitä huvittaa.
Työelämässä korjattavia juttuja ovat palkkaus, naisvaltaisten alojen arvostus ylipäätään, pätkätyöt ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen.
Vaikeimmin korjattava juttu tasa-arvon saavuttamiseksi ovat asennevammat.
Miesten osalta suurimmaksi ongelmaksi näkisin miesten huonon aseman huoltajuuskiistoissa sekä ylipäätään miesten toisarvoisen aseman lasten vanhempina. Suurin osa kotona lasta hoitavista vanhemmista on edelleen äitejä :/ . Tämä ongelma kyllä korjautuisi melko hyvin asennemuutoksella. Miesten asevelvollisuus on myös ihan älytön juttu.
Juuri tuota ihmettelen. Suurin osa lapsia kotona hoitavista on äitejä. Entä sitten? Jos suurin osa kotiin jäävistä on mieluummin äiti kuin isä, miten ihmeessä tasa-arvo liittyy siihen asiaan mitenkään?
Tässä vastaus.
Meillä on 1- vuotias lapsi. Olen mielelläni ollut kotona tämän ajan ja imetyksen takia se on luonnollistakin. lisäksi lapsi tarvitsee pysyvän aikuisen joka on läsnä. Mieheni on hyvä isä, hänelle lapsi on tärkeä ja hänellä on myös vahva hoivaamis vietti.
Olisi ihanteellista, että nyt hän voisi jäädä lasta hoitamaan joksikin aikaa kotiin. lapselle olisi hyvä olla vielä kotona ja mieheni haluaisi jäädä kotiin. Minä taas voisin jo mennä töihin.
Mutta ennen lasta minulla oli vain pätkätöitä tarjolla ja miehelläni taas on pysyvä työ isommalla palkalla. Meillä ei ole mahdollisuus tehdä niinkuin haluaisimme.
Pienipalkkaisella naisvalta alan työllä jota osaan emme elä ja eihän tiedä saanko edes tässä tilanteessa edelleenkään vakituista paikkaa.
Tämä todellisuus on monella.
Henkilökohtaisesti minua nyppii se että äitien oletetaan jäävän kotiin ja nimenomaan äitejä syyllistetään mm. nettikeskusteluissa siitä että lapset viedään hoitoon eikä hoideta kotona.
Perhe ja lapset ovat käsittääkseni sekä miehen että naisen "yhteinen projekti". Biologinen fakta on että nainen kantaa lasta sisällään yhdeksän kuukautta ja imettää, sen jälkeen on äärimmäisen tärkeää että isä viettää intensiivisesti aikaa lapsensa kanssa useita kuukausia, miksei vuosia. Miehellä on oikeus (ja mielestäni myös velvollisuus)tasaveroiseen vanhemmuuteen.
Olen saanut jo nyt osakseni paheksuntaa kun olen sanonut että en aio jäädä vuosikausiksi pois työelämästä hoitamaan lapsia kotiin. Mieheltäni ei ole edes kysytty montako vuotta hän aikoo olla hoitovapaalla. Tällaiset asenteet ja tottumukset myös vaikuttavat suoraan naisten asemaan työelämässä.
Tavallaan nautin siitä että voin rikkoa oletettuja rooleja, mutta kyllä tämä välillä rasittaakin.
Joskus epäilyttää onkohan ihan varmasti niin että isä aina haluaa ehdoin tahdoin kantaa yksin taloudellisen vastuun perheen elannosta ja jäädä paitsi lasten arjesta tai äiti jättää työnsä ja taloudellisen itsenäisyytensä vuosiksi. Valinnanvapautta toki on mutta veikkaan että monessa tapauksessa kyse on osaltaan ympäristön paineista, asenteista.
Hassua on se että kun nainen jää kotiin lapsia hoitamaan, kyse on siitä että "rahalla ei voi mitata lasten kanssa vietettyä aikaa", kun mies menee töihin on kyse siitä että kotihoidontuki on niin surkean pieni ettei mies tietenkään niin naurettavalla korvauksella kotiin jää. xD
Lyhyesti; toisenlaisen valinnan tehneitä katsotaan kieroon. Äiti on se huono ja paha jos lapsi on hoidossa, äidin velvollisuutena pidetään kodin ulkopuolisesta työelmästä ja taloudellisesta itsenäisyydestä luopumista. Miestä taas pidettään epälojaalina työnantajaa kohtaan jos isä on se joka jää kotiin. Se on asennetason epätasa-arvoa.
Eikö se nyt ole ihan loogista, että nainen jää kotiin hoitamaan lasta kerta hän myös sitä lasta imettää? Harvempi mies kuitenkaan pystyy imettämään. :)
Onhan se mies kuitenkin illat aina kotona, taino en tiiä missä teiän miehet sitten pyörii, mutta eikös yleensä töistä tulla kotiin. :) Kyllähän siinä jää aikaa lapsen kanssa temmeltämiseen ja lapsethan yleensä nukkuu melkein koko ajan, joten vaikka mies ei olisikaan aamusta paikalla niin ei siitä kyllä suuria "traumoja" jää lapselle vaikkei mies ihan intensiivisesti olekkaan paikalla. Ei ainakaan itselleni jäänyt. :):)
Ainoa ongelma minkä itse nään tossa on se, että aika monet työpaikat vieroksuvat naistyönhakijoita jotka ovat lapsettomia ja siinä ~30v iän kohdilla ( -5v) koska heiltä voidaan yleensä odottaa lasta lähivuosina ja näin ollen heitä ei pakosti työhön valita.
Mutta tosta paheksumisesta, niin itse en ainakaan paheksu naisia jotka vievätkin lapset hoitoon. On aivan ymmärrettävää jos pelkkä miehen palkka ei riitä pitämään taloutta pystyssä niin naisenkin on silloin mentävä töihin. Ja se on ihan hyväksi jopa mun mielestä, oppii ainakin lapsi sosiaaliseksi muiden lasten kanssa.
Tuntuu sille, että ainoa kuka tuosta valittaa on tää Mikkosten perhe. :)
En tässä kukaan imetystä miesten vastuulle ole sysäämässä. Kyse on ajasta jälkeen imetyksen. Jos olet seurannut yleistä keskustelua, huomaat että naisia vaaditaan jäämään kotiin vielä imetysajan jälkeen vaikka sen tehtävän (lastenhoidon imetysajan jälkeen) voisi aivan yhtä hyvin hoitaa myös isä.
Hienoa ettet syyllistä naisia joiden lapset ovat päivähoidossa. Semmoisen ajatusvirheen korjaisin, että se tosiaan voisi olla myös nainen jonka palkka ei riitä elättämään perhettä > äidin lisäksi myös isä on pakotettu menemään töihin. ;)
Mieheni haluasi OIKEASTI jäädä kotiin.
Mutta meillä ei ole OIKEASTI varaa elää.
Meillä se ei ole tekosyy.
Harmittaa tämä. Tosin mies on nytkin paljon lapsen kanssa ja lapsi kiintynyt isäänsä.
esim. kun itkee huutaa sekä äitiä että isää.
Se kertoo siitä, että on oikea luottamus myös isään jo tässävaiheessa.
Aivan alussa onkin hyvä, että äiti on vauvan kanssa. ( Tosin kaikki eivät imetä vaan osa vauvoista saa korviketta)
vauvalle on tärkeää, että on yksi vanhempi johon luoda sympioosi suhde. Aivan alussa vauva nukkuu paljon, mutta jo pian tekee muutakin :)
Vauva kiintyy kyllä isäänkin nopeasti.
Kyllä isä on tärkeä jo alussakin.
Olisi ihanteellista, ettei aivan pienenä tarvitsisi lasta päiväkotiin laitaa. Vuoden iässä lapsi voisi hyvin olla isän hoitamana kotona.
Vuodenkin kun olisi kotona vielä isän kanssa päiväkotiin voisi siirtyä helpommin.
Jos naisella on työpaikka ja mies jää kotiin, perhe pärjää taloudellisesti paremmin.
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/04/22/isan-vanhempainvapaa-tuo-enemman-rahaa/200811200/139?rss=2i
Mars, sinä töihin ja mies kotiin.
Mielestäni tasa-arvo on sotkettu moneen asiaan, joissa ihmiset haluaisivat naisen ja miehen tekevän samoja asioita vain periaatteesta. Joku mainitsi esim. vanhempainvapaan. Joo, voihan isä olla yhtä hyvä hoitaja vauvalle, kyse ei suinkaan ole siitä - tosiasia on kuitenkin se, että se on se nainen joka on lapsen kantanut sisällään 9kk ajan, nainen joka imettää ja usein vielä sen äitiysloman päätyttyäkin. Kyse ei ole mistään samperin tasa-arvosta vaan biologisista faktoistakin.
Jos naiset määrättäisiin tasa-arvon vuoksi käymään armeija kuten miehetkin, niin kukas lapsia sillä aikaa hoitaisi kun sekä miehet että naiset olisivat molemmat sotimassa? Joku järki tässä tasa-arvo vouhutuksessakin.. jos joku nainen haluaa mennä sotimaan ja jättää miehen kotiin lasten kanssa, ok. Mutta ei kannata silti yleisellä tasolla alkaa esittää melko älyttömiä ratkaisuja vaan periaatteen vuoksi. Minua ei ole kiinnostanut käydä armeijaa, mutta minusta on hienoa että naisilla (yksilöllä) on mahdollisuus siihen jos sen haluaa käydä.
Joittenkin mielestä tasa-arvoa olisi se, että naisia olisi johtajan paikoilla yhtä paljon kuin miehiäkin. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että tasa-arvoa on se, että miehiä olisi yhtä paljon hoitajina kuin naisia. Eivät miehet silti ole siitä jatkuvasti valittamassa, että kun se hoitajien työ on niin naisvaltaista. Joillakin aloilla miehet menestyvät paremmin, toisilla aloilla taas viihtyvät paremmin naiset.
Tasa-arvoa on se, että vaikka suurin osa naisista ja miehistä toimisikin tietyissä "rooleissa" niin jokaisella yksilöllä on halutessaan mahdollisuus toimia eri tavalla.
On aivan biologian mukaista, että äiti vauvaa hoivaa enemmän aivan pienenä.
Mutta kun isompi voi hoitovastuuta enemmän ottaa isä. Se olisi lapselle pehmeä siirtymä siinä prosessissa jossa alkaa enemmän kiinnostua ulkomaailmasta. Itseasiass uskon "biologian" tarkoittaneen juuri näin.
Tapauksissa joissa vauvan äiti kuolee lapsi selviää jos hänellä on joku vanhempi hahmo johon kiinnittyä symbioosissa. Tutkittu juttu.
Elikkä vaikka isä.
Mutta luonnollisesti se useimmiten on äiti.
Mutta on miehissäkin hoivaavaa puolta.
Miehessäni se on vahva puoli ja lapsemme on häneen hyvin kiintynyt.
"naisten perimässä on ohjemoituna hoiva- ja läheisyysvietti ja miehillä mokoma saalistus- ja hallintavietti."
Olen samaa mieltä. Miehillä on vietti hallita, mutta ei kykyä siihen. Sen takia maailman tila on mikä on. Miehinen käsitys vallasta perustuu alistamiseen ja kunnioittamisen käsitys pelkoon. Siksi maailmassa on niin paljon sotia, nälänhätää ja naisten alistamisia (ja myös toisten miesten).
Miehet ovat empatiavammaisia, siksi naiset ovat miehen alistamisvietistä huolimatta parempia johtajia, koska naiset ovat alkujen alusta lähtien ottaneet vastuuta jälkikasvustaan ja näin hioneet johtamistaitojaan. Naisten valta tarkoittaakin vastuuta.
miehet ovat määritellet naisten hinnan pörssissä!näkeehän sen jo palkka-erosta ja naisjohtajien vähäisyydestä suomessa..kin!