Olen tapaillut ja ollut yhteydessä erään miehen kanssa nelisen viikkoa. On kivaa ja hän saa mut nauramaan, mutta... En syty ajatukselle seksistä miehen kanssa. Tuntuu, etten pidemmän päälle tuntisi tarpeeksi kiihkoa ja mielenkiintoa miestä kohtaan...
Pitäisikö silti antaa mahdollisuus, jos primitiivinen kiihko heräisi kunhan pystyy luottaamaan toiseen? Lähinnä kai kiinnostaa tietää, että voiko seksuaalinen kiinnostus toista kohtaan kasvaa ja löytyä hiljalleen, vaikka sellaista vetovoimaa en nyt juuri tunnekaan?
Pitäisikö silti antaa mahdollisuus, jos primitiivinen kiihko heräisi kunhan pystyy luottaamaan toiseen? Lähinnä kai kiinnostaa tietää, että voiko seksuaalinen kiinnostus toista kohtaan kasvaa ja löytyä hiljalleen, vaikka sellaista vetovoimaa en nyt juuri tunnekaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin ei natsaa.
...jos ei heti tunne seksuaalista vetoa toiseen, ei sitä kyllä ole myöhemminkään tulossa. Olkaa vaan kavereita. :)
sitä on kiitollinen, että on mies. Ei tarvii tällasii miettii... ;)
Niin siis, kiitollinen, että on syntynyt mieheksi.
Ei kiitollinen siitä, että olisi oma mies. Eli olen mies, en nainen.......enkä homo..........ainakaan vielä.
Mitä minäkin tänne kirjotan, jos menisin vaan takaisin nukkumaa.
Voisitko tarkentaa? Kiinnostaisi tietää, miten mies miettii asiaa?
Valitseeko naisensa sen perusteella, kenen kanssa on hyvää seksiä? Vai miten? Mitkä asiat painaa eniten kokonaisuudessa?
yksilöllistä, eikä sukupuolesta kiinni.
Vetovoiman lait on niin ihmeelliset, ei niitä voi pakottaa.. Joskus tuntee vetoa sitä suurinta ääliötä kohtaan, joskus käy noin.. Toisinaan kaikki taas menee putkeen ja silloin on kivaa..itse on ainakin sen kovimman kautta huomannut että jos itseää painostaa pitämään jostaan "sillei" nii jossain vaiheessa koko homma vaan alkaa ällöttään ja se toinenkin vaan **tuttaan..
En tunne koko tyyppiin enää vetoa(tuskin tunsin alkuunkaan)mutta nyt koko hemmo vaan oksettaa, enkä uskalla laittaa ees (PERKELE!) poikki..
APUJA??
sitä seksuaalista vetovoimaa on heti, tai sitten sitä ei ole ollenkaan, niin se vaan on. piste. se ei myöhemmin enää syty. itsestäni tiedän, alusta asti kolahti, ja se oli menoa, aah, juuri niin ihanaa kuin olin alusta asti mielessäni ajatellutkin, että ensi silmäys jo näytti sen, mihin ollaan menossa. siinä on jokin kumma juttu, mistä sen tietää, se on ikäänkuin sähkönä ilmassa, vai onko se juuri sitten sitä kemiaa, mistä aina puhutaan, tiedähäntä.
Niin se vaan sitten on. Siksi olen päättänyt että aion sanoa miehelle että voidaanko olla vain kavereita.. Ja näin eksää tässä viikko takaperin, ja siinä se taas oli, se vetovoima. Viisi minuuttia oli mennyt ja oli kuin en olisi koskaan ollutkaan pois. Mutta häntä en voi saada. :(
kemiaa on tai sitten ei ole. Oon kokenut aivan saman,ja vitutti ku jäin roikkuun suhteeseen missä ei ollut kun kaveruutta.