Vaimoni

Ei se aina ole kuulkaas niin yksinkertaista. Ei minunkaan mieheni pidä siitä että juon..MUTTA se miksi juon onkin sitten aivan eri asia..Olen masentunut,tunnen itseni täyspaskaksi ja vihaan elämääni! Ainoa ketä rakastan edes vähän on mieheni. Mieheni ei sitä tajua. EIkä se rakkaus aina riitä rikkomaan muureja..Elämä ei ole satua. Olisihan se ihanaa että rakkaudella pääsisi vaikka mihin ja rakkaus estää kaiken paskan mutta ei se niin mene. Olen ITSE ehdottanut miehelleni pariterapiaa,mutta hän ei sinne lähde..Juon koska silloin tunnen olevani edes vähän aikaa joku muu ja en muistele kaikkia huonoja kokemuksia ja itsetuntoni edes vähän kohenisi ja edes vähäksi aikaa..Haluan apua mutta mieheni ei ymmärrä. Kaikki pitäisi olla niin mustavalkoista. Oikeastaan en tiedä ketään joka ymmärtäisi. Teidän suhteistanne en tiedä yhtään mitään, mutta halusin tuoda hieman erinäkökulmaa kehiin..En tunne että minua kukaan rakastaa tai edes välittää. En usko että miehenikään, ainakaan niin paljon kuin haluaisin..Ehkä olen 10 vuoden päästä niin alkoholisoitunut kuin olla ja voi..Mutta suoraan sanottuna en välillä edes välitä. Nyt en ole kännissä mutta viikonloppuisin yleensä olen. Mutta suoraan sanottuna tekisi mieli taaskin koska ahdistaa..Voimia teille kaikille jotka ovat samassa pisteessä kuin minä.

naispuoinen juoppo! kirjoitti:

Ei se aina ole kuulkaas niin yksinkertaista. Ei minunkaan mieheni pidä siitä että juon..MUTTA se miksi juon onkin sitten aivan eri asia..Olen masentunut,tunnen itseni täyspaskaksi ja vihaan elämääni! Ainoa ketä rakastan edes vähän on mieheni. Mieheni ei sitä tajua. EIkä se rakkaus aina riitä rikkomaan muureja..Elämä ei ole satua. Olisihan se ihanaa että rakkaudella pääsisi vaikka mihin ja rakkaus estää kaiken paskan mutta ei se niin mene. Olen ITSE ehdottanut miehelleni pariterapiaa,mutta hän ei sinne lähde..Juon koska silloin tunnen olevani edes vähän aikaa joku muu ja en muistele kaikkia huonoja kokemuksia ja itsetuntoni edes vähän kohenisi ja edes vähäksi aikaa..Haluan apua mutta mieheni ei ymmärrä. Kaikki pitäisi olla niin mustavalkoista. Oikeastaan en tiedä ketään joka ymmärtäisi. Teidän suhteistanne en tiedä yhtään mitään, mutta halusin tuoda hieman erinäkökulmaa kehiin..En tunne että minua kukaan rakastaa tai edes välittää. En usko että miehenikään, ainakaan niin paljon kuin haluaisin..Ehkä olen 10 vuoden päästä niin alkoholisoitunut kuin olla ja voi..Mutta suoraan sanottuna en välillä edes välitä. Nyt en ole kännissä mutta viikonloppuisin yleensä olen. Mutta suoraan sanottuna tekisi mieli taaskin koska ahdistaa..Voimia teille kaikille jotka ovat samassa pisteessä kuin minä.

yksin AA-Klinikalle (tiedot lähimmästä klinikasta saat terveyskeskuksen kautta), saat neuvoja ja apua raitistumiseesi ja sitten jo puolisosikin sinusta kiinnostuu ja tulee terapiaan kanssasi kun näkee että sinulla on halu muutokseen. Miehesi varmasti rakastaa sinua mutta on ehkä menettänyt toivonsa ajan kuluessa, mutta kun jo tunnustat olevasi alkoholisti, se on jo hyvä alku ja olet voiton puolella. Ihan varmasti sinä saat hyvää apua ja tukea, älä mene enää samoihin juomaseuroihin missä olet tottunut käymään, Avioliittonne voi eheytyä ettei tarvi olla koko loppuelämäänsä yksin. Vaihtamalla ei nimittäin puoliso parane. Paljon hyvää vointia, muistan sinua rukouksissani! "Katso Lapseni, Uusi alku, Uusi alku".