Käytin pari vuotta kyseistä lääkettä 10mg:senä ja nyt lopetin sen kuukausi sitten. Lopetus tapahtui parin viikon aikana...
Tiedän, että minulla annostus on ollut pieni. Olen muutenkin käyttänyt hyvin vähän lääkkeitä elämäni varrella.
Olisin siis kysynyt, että millaisia sivuoireita kyseisestä lääkkeestä teille on tullut? Ja häviääkö kaikki sivuoireet kahden viikon kuluttua aloituksesta? Vai voivatko jotkut jatkua koko lääkityksen ajan?
Meinaan, että oloni on huomattavasti parempi nyt, kun olen ollut kuukauden ilman lääkettä.
Kertoisitteko omakohtaisia kokemuksia tästä?
Tiedän, että minulla annostus on ollut pieni. Olen muutenkin käyttänyt hyvin vähän lääkkeitä elämäni varrella.
Olisin siis kysynyt, että millaisia sivuoireita kyseisestä lääkkeestä teille on tullut? Ja häviääkö kaikki sivuoireet kahden viikon kuluttua aloituksesta? Vai voivatko jotkut jatkua koko lääkityksen ajan?
Meinaan, että oloni on huomattavasti parempi nyt, kun olen ollut kuukauden ilman lääkettä.
Kertoisitteko omakohtaisia kokemuksia tästä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tulee niin kovat viekkarit että alkaa oikeen pierettämään..varo,että paskat ei tule sit välillä housuun...se kuuluu myös sitalopraamin viekkareihin..
Ei minulle ainakaan ole tullut vieroitusoireita ja tuo 10mg on vähän. Mutta paniikkikohtaukset tulevat jonkin ajan kuluttua ja ahdistus sen vuoksi.
Söin pisimmillään sellaiset puoli vuotta sitalopraamia (Sepram) lähinnä annoksella 20 mg, välillä 30 mg. Tuona kautena muistelisin sivuoireina olleen orgasmin viivästymisen koko syömisen ajan. Alussa oli tietysti tavanomaiset pahoinvoinnit.
Sen jälkeen yritin useampaankin kertaan syödä, mutta kyllästyin aina milloin mistäkin syystä. Jokaisella yrityksellä oli _erilaiset sivuoireet_! Joskus oli väsymystä, joskus älyttömiä paniikkikohtauksia liikenteessä. Jollain kerralla tuli helposti mustelmia.
Lopullisesti sain näistä käyttöyrityksistä tarpeekseni kun en meinannut saada orgasmia enää ollenkaan. Ja lopultakin se että lääkkeistä meni teho aina noin 2 kk syömisen jälkeen antoi kyllä ymmärtää ettei taida SSRI olla ylipäätään ollenkaan minun juttuni. Kuulema 20 % ihmisistä ei hyödy sellaisista lääkkeistä lainkaan. Itselläni on masennus ja ahdistus, ja ilmeisesti se ahdistus sitten estää että SSRI toimisi (näin ainakin lääkärini väitti).
Puolen vuoden sitalopraamiputkesta en saanut kummoisiakaan vieroitusoireita, vähän aikaa oli sellainen tyhjäpäinen olo kuin olisi leijunut kävellessä ja sitten se meni ohi. Masennus ei heti uusinut, vaan vasta vuoden päästä (mutta uusi kuitenkin).
Noin ylipäätään minua vähän mietityttää että hyödyttääkö ihmisten aloittaa lainkaan mielialalääkkeitä jos ei ole suurinpiirtein itsemurhaa aikomassa. Se että niistä saisi todellista apua ja että sivuoireet olisivat siedettävämpiä kuin varsinainen sairaus johon syö on arpapeliä ja sattuman varassa: sattuuko juuri itse olemaan se ihminen joka hyötyy?
Sellaisen merkillisen ilmiön kyllä huomasin että aina kun nosti tai LASKI annosta, tuli melkoinen hyväntuulisuuspuuska. Olen huomannut tätä samaa toisestakin ihmisestä. Juuri tämän aloitus-, nosto-, lasku- tai lopetuseuforian vuoksi ihmiset tekevät liian äkkinäisiä johtopäätöksiä siitä että
- lääke auttaa
- on parempi lopettaa lääke
- lääkkeen annostuksen nostaminen auttaa
- oli liian suuri annos ja pienempi on parempi
Mikään noista ei välttämättä ole totta. Vasta pidemmässä juoksussa näkee onko lääke juuri kyseisen ihmisen oma juttu.
Niinhän se on yksilöllistä tämäkin...