että olen ihastunut? Niin, että voisin "säilyttää kasvoni" ja silti saisin tilaisuuden viedä viestini perille? Haluaisin että välimme pysyisivät ennallaan, jos häntä ei kiinnostaisikaan.
Miten tehdä selväksi
tutulle miehelle,
214071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
.......................
Kyllä se ne kasvos jokatapausessa menetät,jos koet et asia on niin nolo. Kysy rohkeasti treffeille.
mutta pelkään, että "tunnustus" vaikuttaisi molempien käyttäytymiseen jatkossa.
Tätä tilannetta hankaloittaa mulla vielä se että tämä tuttu mies on tuttavaperheestä ja sitte jos kovin alkaa iskemään eikä saa vastakaikua niin koko perhettä ei kehtaa enää nähdä ja saa hävetä. Ois hyvät neuvot tarpeen.
Hyvin mahdollista, että vastakaiuton tunnustus tekisi väleistä ainakin hieman kiusallisen. Tuskin lopullisesti, mutta kuitenkin.
Mies kuitenkin todennäköisesti näkee sinut kaverina, mistä syystä pienet vihjailut tuskin toimivat: hän olettaisi ne kaverilliseksi huumoriksi tai jotain. Pelkään siis, ettei kovin hienovaraiset vaihtoehdot toimi. Miehillä harvemmin on samaa kynnystä kuin monilla naisilla muutta kaverisuhde joksikin vakavammaksi.
No mites voi puolitutulle miehelle osoittaa kiinnostuksensa ilman kasvojenkohotusta ;-)
Paha neuvoa kun ei tunne tapausta,mutta pyydä vaikka kahville,niin meinasin itsekin,siis naiselle.Vai onko tämä vaihe jo ohitettu?
Olen samassa tilanteessa muuten, paitsi että itse olen mies. Miten saada tosiaan tällainen viesti perille, mutta kuitenkin säilyttää kasvot.
Aina sitä yrittää toisesta jotenkin aistia, että olisiko mahdollisesti vastakaikua. Se on kyllä usein hyvin vaikeaa, koska toinenhan voi olla vain ystävällinen ja etenkin naiset voivat pitää sinua "vain kaverina", josta ihastuneena miehenä tietysti näkee vain painajaisia.
Mutta sinua auttaakseni voisin sanoa muutaman seikan, jolla nainen on itselleni ilmaissut kiinnostuksensa jo ennen kuin asia on tullut sanotuksi ihan sanoin:
- Katselu, jos nainen katselee usein, vailla mitään järkevää syytä, niin se herättää ajatuksia...
- Keskusteluhalukkuus, eli nainenkin pyrkii juttusille, eikä vain toisinpäin ja kyselee paljon ja on kiinnostunut asioistani... (tosin tietysti nainen voi olla ujo, eikä puhukaan mitään)
- Vihjeet jutellessa, eli nainen tavallaan lähes petaa valmiit puitteet "olisi kiva käydä kyllä kahvilla tuolla joskus", että miehenä tarvitsee vain todeta, että "mitäs jos mentäisiin sinne yhdessä huomenna" tms.
Okei, aika yksinkertaisia asioita. Olisi ehkä helpompi sanoa, että mistä tietää ettei nainen ole kiinnostunut. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka joku nainen, josta itse en olisi kiinnostunut, sanoisikin olevansa ihastunut ihan suoraan, niin tuskin naisen tarvitsisi pelätä menettävänsä kasvojaan. En minä ainakaan itse sen takia alkaisi nihkeilemään, vaikka tottakai tieto tuollaisesta hiukan asioita muuttaisi - kukapa tietää, jos siinä vaikka itsekin syttyisi pienellä viiveellä sitten, kun saa tuollaisesta tietää. Siitähän se homma aina alkaa, että toinen huomaa toisen mahdollisen kiinnostuksen. Harvemmin tapahtuu tämä kummankin yhtäaikainen ns. rakkautta ensisilmäyksellä.
Mistä sen muuten näkee, onko mies kiinnostunut? Elämänkokemustakin jo on, ja kaikenlaisia ihmisiä on ohi kulkenut. Itse olen aina mieluummin katsellut muualle kuin miestä kasvoihin, tarkoittaa siis, että olen vältellyt sitä katsekontaktia, ettei toinen luulisi minun flirttailevan. Se flirtti kun on ollut läpi elämän sellainen kielletty kanssakäymisen efekti, katsokaas kun pitää olla kunnon nainen. Voi ja voi, niin on vuodet kuluneet, ja nyt kun asiasta onkin kiinnostunut, ei pystykään ajattelemaan niitä keinoja, millä tekisi mieheen vaikutuksen. Saakos niitä miehiä tuijottaa, :), tai olla silleen vähän tyrkyllä, vai miten pitää toimia, että tulisi huomatuksi? Sen tiedän, että se keho, mikä nähdyksi tulee, ei aiheuta vastapuolelle ainakaan mitään inhon väristyksiä.
... että homman voi aloittaa yksinkertaisesti vain juttelemalla kahden kesken ja sisällyttämällä keskustelunaiheisiin sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita ei tavallisesti uskota kenelle tahansa tuttavuudelle, varsinkaan naiset miespuolisille.
Vaikka kysymys olisi aivan arkipäiväisestäkin asiasta, vaikkapa siitä, mitä aikoo tehdä viikonlopun aikana, useimmat miehet jäävät ihmettelemään, miksi "se noita kertoo". Myöhemmin voi sitten lisätä panoksia ja kertoa yhä enemmän "intiimeistä" asioista.
Mieheltä voi samalla kysellä samantapaisia asioita. Pointti on siis siinä, että murretaan intimitettiraja ja osoitetaan toiselle luottamusta tavallaan kuin oltaisiin treffeillä, vaikka jutustelu meneekin virallisesti tuttavuuden piikkiin.
Mutta jotta se ei jäisi tuohon tuttavuuden piikkiin, toisen pitää lopulta tehdä se siirto, joka varmistaa, ettei näitä ole juteltu pelkän tuttavuuden perusteella.
Hyvä luonnehdinta koskien asiaa sulta "Mies 51 v", vaikka olen itse huomattavasti nuorempi kaveri, niin olen tuosta kuvauksesta samaa mieltä.
Aina kun paljastaa itsestään jotain toiselle, ilman että toisen tarvitsee sitä esille oikein penkomalla penkoa, niin se on tietynlainen luottamuksen osoitus. Mutta edelleen, miehenä sanoisin, että nainen voi joka tapauksessa etsiä vain luotettavaa juttukaveriakin, eli tuokaan ei välttämättä tarkoita, että hän olisi ihastunut - tai en ainakaan siinä kohtaa vielä itse tuulettaisi. Olen tosin ehkä hiukan varovainen luonteeltani, vaikken nyt ujo alkuunkaan.
Sitten sinulle "sanasokea", kysyit: "mistä näkee onko mies kiinnostunut?" No minä ainakin aivan varmasti katson mielelläni sitä ihmistä, josta olen kiinnostunut, silmiin paljon ja pitkään. Naiset tosiaan toimivat yleensä noin, että kääntävät katseen pois, että on siihen jo tottunut. Ehkä se antaa vähän semmoisen ujon kuvan, vaikka olen kyllä tietoinen siitä, että naisten keskuudessa miesten silmiin tuijottamista pidetään liian aggressiivisena tapana ilmaista kiinnostusta.
Muita asioita, joilla ilmaisen kiinnostustani, on ihan tuo sama, jota odotan naisilta. Eli tottakai olen kiinnostunut hänen tekemisistään ja ajatuksista, jos pidän hänestä. Ei sitä oikeastaan edes tarvitse miettiä. Jos en pitäisi hänestä, olisi melko yhdentekevää, mitä joku puolituttavuus tekee vaikka pääsiäislomalla.
Mielelläni aina joskus kehun häntä asioista, joissa mielestäni hän on hyvä tai vaikka ihan vain hyvistä valinnoista (vaate/hiukset). Mutta tätä teen vain harvoin, koska en halua vaikuttaa siltä, että yritän liian kovaa, jos nainen tietääkin missä mennään ja puntaroi vain mitä tekisi.
Sellainen juttu, mitä myös teen, on kiusoittelu. Naisen kanttia ja mielen liikkeitä pystyy ehkä parhaiten tonkimaan erilaisten vitsailujen ja kiusoittelujen kautta esille. Tällä tavoin myös pystyy pelaamaan kyyniset tosikkonaiset pois pelistä. Okei, myönnetään, pari huonoa kokemusta takana! Olen itse kotioloissa melkoinen koiranleuka, mutta "ihmisten ilmoilla" sitten taas aika säyseä, että joskus joku nainen on saattanut saada väärän kuvan, mutta tällä se voidaan aina testata. En todellakaan ajatellut muuttua kuivaksi korpuksi juttujen osalta jo tässä iässä (tähän huomiona, että en pidä pukuillallisista, vaikka niihin valitettavan usein olen joutumassa - jokin yhteys? ehkä?).
Mutta jos huumorintajut sopivat yhteen, niin se on mielestäni äärimmäisen positiivinen signaali - näin on esimerkiksi tämän nykyisen tapauksen kohdalla. Huomasin, vaikka kiltiltä naiselta vaikuttikin aluksi, että kyllä hänelle menee oman tyyliseni huumori näemmä kaupan ja hän osaa vielä kaiken kukkuraksi jatkaa niitä juttuja! Joten vihreää valoa näyttää nyt monelta suunnalta.
Mutta aivan liian usein homma menee siihen, että haluaisi miehenä tehdä sen ratkaisevan siirron ja odottaa naiselta jotain hiukan selvempää signaalia. Mutta entä, jos nainen on kiinnostunut, mutta ei tällaista sitten annakaan? Entä, jos nainen turhautuu ja antaa päinvastaisia signaaleja ärsyyntyneenä ja se saa minut ajattelemaan, että ehkä hän ei olekaan kiinnostunut. Näitä asioita sitä aina miettii miehenä. Yksinkertainen asia niin vaikea.
...että olet nuorempi, ja että sulla on onnestanut jo, nimittäin, että olet kumppanin löytänyt, joka ymmärtää huumoriasi. Tuollaisen miehen pauloihin saattaisin oikeasti joutua, jos eteen sattuisi. Ihan kuin olisi oikeasti järkeä päässä... ;). Tiedätkös, että niitä tyhmiä miehiä on maailma enemmän täynnä kuin niitä fiksuja. Pukuillalliset, tuottaa tuskaa myös minulle, joka viihdyn enemmän kuntosalilla tutuissa treenikamppeissa. Hame ja korkkarit, juupa juu, nostaa kyllä naiseuden esiin, mutta mitäs hyötyä siitä, jos mieskin on "sanasokea", eikä uskalla lähestyä.
Rehellisesti sanottuna punastuin, kun näin väsähtäneenä luin vastauksesi, sanasokea. Kiitos mukavista sanoista, harvoin niitä lopulta kuulee :) Lohduttavaa myös kuulla, että joku muukin vieroksuu etikettitilaisuuksia.
Palatakseni vielä itse aiheeseen, niin mainitsen, että ketjun aloittaneen tavoin, olen yhä itsekin vielä vailla sitä viimeistä ratkaisevaa siirtoa. Eli ei maata näkyvissä vielä. Saas nähdä miten meikä poijan käy.
Voihan kauhistus, en uskaltais ikinä sanoa miehelle, että vois vaikka käydä kahvilla...Ja nyt hymyilyttää. Koska olen kai hemmetin arka, jos kyseessä on mies, joka näkönsä perustella voisi vaikka jalat alta viedä. Haa, niitä miehiä ei näy joka päivä, eikä muuten joka vuosikaan....olen kyllä aika lailla likinäköinen, laseilla korjattu versio sinänsä. Eihän multa sanat lopu, vaikka niiden asettelminen toisen henkilön kuultaviksi joskus askarruttaakin. Tuttu ihminen ja sanat lentää, kiinnostava ihminen ja sanat juuttuu.
Minusta tuo loppuosa viestistäsi kuulosti siltä, että tiedät naisen olevan kiinnostunut, mutta et vain luota tunteisiisi. Jos on jonkinlaista ihmistuntemusta, niin kyllä ne omat tuntemukset myös toisen tunteista aika usein osuvat oikeaan.
Kannattaa joskus kokeilla :) Ei se lopulta niin vaikeaa ole, "lähtisitkö seuraksi kahville?". Eikä sun tarvitse siinä rivien välissä kertoa periaatteessa mitään. Monestihan tuota kysytään ihan kaverillisessakin mielessä, esim. työpaikoilla :)
Jos tietäisin, isolla T:llä, niin varmasti moni asia olisi toisin :) Ei minulla ole kuin vainu apuna. Joka kerta sitä pelkää, että menettää toisen kokonaan, jos menee väärään aikaan/paikkaan ajoittamaan tuollaisen paljastamisen. Toinen voikin haluta vain olla kaveri, eli painajainen toteutuisi. Näissä asioissa ei tietysti pessimismillä pääse mihinkään, eli joudunhan minä joka tapauksessa kokeilemaan, että tuleeko turpiin vai ei. Mutta ajatukset, jotka mieleen juolahtavat ovat usein tuollaisia.
Haluaist saada kerrottua olevasi ihastunut, mutta niin, ettei hän huomaa sitä? Vai oliko tarkoitus saada hänet ymmärtämään että olet ihastunut, mutta jos saat pakit, hänet pitäisi saada nolattua? Jätä se mies jollekin paremmalle, sillä jokainen ansaitsee paremman naisen.
Jos mies on tuttu, etkö puhu koskaan hänen kanssaan mistään asioista. Miksi nyt tutulle miehelle ei voisi ilmaista ihastuksensa. Nää on retorisia kysymyksiä.
Tutulle miehelle voi kertoa ihastumisestaan. Jos siitä pitää kasvot menettää, niin on jotain vikaa pahasti oltava.
Miksi sitä nyt ei voi tutulle miehelle sanoa vaikka että "Olet minusta ihana!"? Jos kunnioittaa toista ihmistä, niin ei ihastuminen välttämättä mitään vaadi tai edellytä vastapuolelta. Huomaahan sen vastauksesta, miten mies haluaa asian ottaa, ja sen mukaan jatketaan.
Hankala kysymys, jota itsekin pohdiskelen. Eikö pariutumisen pitäisi olla yksinkertaista ja mutkatonta kun sopiva puolisko sattuu kohdalle? Tietysti tarinoita on yhtä monta kuin parejakin, mutta suuret rakkaustarinathan ovat klassisimmillaan yhtä liekkien ja suurien tunteiden tykitystä alusta saakka ;) Jotenkin olen uskotellut itselleni, että mitä enemmän pitää nähdä erityistä vaivaa toisen mielenliikkeiden ennustamiseen tai vatvomiseen sitä epätodennäköisempää on että jutusta tulee mitään. Ylimääräisiä jännitteiden luominen ja oman ja ihastuksen käytöksen armoton tarkkailu tuskin tuottavat tulosta. Ihastuneena sitä usein "varmoja merkkejä" metsästäessään muuttaa mustankin valkoiseksi. Yleensä teot kertovat sanoja luotettavammin todellisista tunteista. Onnistuneen suhteen tai orastavan kiinnostuksen pohjustaa parhaiten olemalla oma itsensä, hyvässä ja pahassa. Hymyilemällä, huomioimalla ja olemalla ystävällinen ei voi ainakaan mennä vikaan. Jos kevyesti kaksimieliset jutut tai flirtti ei luista, ei mielestäni kannata yrittää olla supliikki tuhmeliini. Kaikille ( ja kaikkiin tilanteisiin!) se ei sovi. Sen sijaan kannattaa hyödyntää omia avujaan. Ihastuneena olen usein ujohko, mitä suuremmat tunteet sitä hiljaisemmaksi muutun. Ja yleensä jäänkin yksinäni salaittuine tunteineni. :D Mutta minuun ihastutaan kun olen oma itseni, puhelen niitä näitä ja annan persoonani kukoistaa. Mitäpä siis tehdä, että tutusta tulee entistä tutumpi ja ehkä jotain enemmänkin? 1. Tustustu kunnolla mieheen. ( Selvitä, onko varattu! ) Kuvittele, jos pystyt, ikään kuin kaverustuvasi hänen kanssaan. Ole oma itsesi, kysele ja vaihda kuulumisia kuten potentiaalisen ystäväehdokkaan kanssa. 2. Jos pääsette samalle aaltopituudelle ja mies/nainen vastaa kuvitelmiasi tai jopa ylittää odotukset, siirry syvällisempiin aiheisiin ja flirttaile kevyesti. 3. Mikäli välillenne syntyy jännite tai saat vastakaikua anna asioiden mennä omalla painollaan. Pyydä oluelle tai viinilasilliselle, kevyt humala saattaa tässä vaiheessa edistää asioita toivottuun suuntaan. Älä pyydä "treffeille" toista kertaa, vaan odota toisen aloitetta tai yhteydenottoa sitä ennen. 4. Kerro sopivalla hetkellä silmiin katsoen, että pidät hänen seurastaan ja hänestä. Totea asia kevyesti, älä jää odottamaan "samoja sanoja". Vastapuolen reaktio kertoo missä mennään. Vastaamattomuuskaan ei ole huono merkki mikäli suhteenne syvenee "tunnustuksen" jälkeen. (Itse kuulun hidas tuumiskelija-lajityyppiin, joka saattaisi haluta järjestellä ajatuksiaan moisen kommentin jälkeen...) Vaikka neljän kohdan ohjelmani onkin hiukan Cosmo-tyylinen, toivottvasti siitä löytyy muutama hyvä vinkkikin kiperään tilanteeseesi. Toivottavasti onnistaa! :)
Paha juttu :( Siis ei se ihastuminen, mutta kun olen jo naimisissa. En saa miestä mielestäni, haaveilen ja jopa näen untakin hänestä. Yritän unohtaa, mutten onnistu.