Olen lopettamassa sijaisuuttani työpaikalla, jossa tehdään hyvin ihmisläheistä työtä. Minulta on toivottu palautetta työpaikan ilmapiiristä ja toimintatavoista. Palautteen voisi antaa halutessaan anonyymisti netin kautta, mutta minä olen päättänyt antaa palautetta suoraan niille henkilöille, joille minulla on jotakin hyvää sanottavaa tai sellaisia kehitysehdotuksia, joita ei voi tulkita negatiivisessa mielessä henkilökohtaisiksi. Haukkuja en harrasta, eikä tällä kertaa sellaiseen ole onneksi aihettakaan.
Ongelmani tässä onkin, että uskallanko antaa positiivista palautetta sellaiselle henkilölle, jolle minun ei oikeastaan kuuluisi antaa palautetta? Hän on työpaikalla korkeammassa asemassa kuin muut, ja ehkä olen häneen vähän ihastunutkin... Tai no mitä sitä kiertelemään - minä olen hieman ihastunut häneen.
Ihastuksessani ei ole mitään likaista. En pidä hänestä hänen asemansa tai ulkonäkönsä tähden, enkä ole mielessäni suunnitellut mitään toimia ihastuksen eteen, sillä elän parisuhteessa, ja tietääkseni hänkin elää.
Tuo ihminen vaan on niin kärsivällinen ja ystävällinen aivan kaikkia kohtaan. Hänen katseensa on viisas ja lempeä, ehkä hieman epävarma ja surumielinenkin. Inhoan sitä, miten jotkut työpaikalla puhuvat hänestä. Väheksyvät hänen johtamistaitojaan, koska hän on varovainen ja ottaa muita liikaa huomioon. Hän ei ole tehokas ja nopea, mutta minä arvostan sitä, että hän tekee työtään oikeasti sydämellään. Asiakkaatkin ovat sen huomanneet, ja ovat monesti minulle kiitelleet hänen kannustavaa ja välittävää olemustaan.
Tahtoisin siis välittää hänelle asiakkaiden tuntemukset, ja omat huomioni hänen oikeamielisyydestään. Tahtoisin kiittää, ja kertoa, että hänen sydämellisyytensä on huomattu, ja että on paljon ihmisiä, jotka sitä salaa arvostavat.
Mutta... Pelkään, että hän pitäisi elettäni naurettavana. Tai että joku huomaisi, että minulla on vähän omiakin tunteita pelissä. Vaikenenko siis vaan?
Ongelmani tässä onkin, että uskallanko antaa positiivista palautetta sellaiselle henkilölle, jolle minun ei oikeastaan kuuluisi antaa palautetta? Hän on työpaikalla korkeammassa asemassa kuin muut, ja ehkä olen häneen vähän ihastunutkin... Tai no mitä sitä kiertelemään - minä olen hieman ihastunut häneen.
Ihastuksessani ei ole mitään likaista. En pidä hänestä hänen asemansa tai ulkonäkönsä tähden, enkä ole mielessäni suunnitellut mitään toimia ihastuksen eteen, sillä elän parisuhteessa, ja tietääkseni hänkin elää.
Tuo ihminen vaan on niin kärsivällinen ja ystävällinen aivan kaikkia kohtaan. Hänen katseensa on viisas ja lempeä, ehkä hieman epävarma ja surumielinenkin. Inhoan sitä, miten jotkut työpaikalla puhuvat hänestä. Väheksyvät hänen johtamistaitojaan, koska hän on varovainen ja ottaa muita liikaa huomioon. Hän ei ole tehokas ja nopea, mutta minä arvostan sitä, että hän tekee työtään oikeasti sydämellään. Asiakkaatkin ovat sen huomanneet, ja ovat monesti minulle kiitelleet hänen kannustavaa ja välittävää olemustaan.
Tahtoisin siis välittää hänelle asiakkaiden tuntemukset, ja omat huomioni hänen oikeamielisyydestään. Tahtoisin kiittää, ja kertoa, että hänen sydämellisyytensä on huomattu, ja että on paljon ihmisiä, jotka sitä salaa arvostavat.
Mutta... Pelkään, että hän pitäisi elettäni naurettavana. Tai että joku huomaisi, että minulla on vähän omiakin tunteita pelissä. Vaikenenko siis vaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et olisi lainkaan häneen ihastunut,niin uskon,että palautteen antamisessa olisi mitään ongelmaa,mutta nyt kun sinulla on tunteita pelissä,niin onhan se tavallaan yksi askel kohti ihastuksen tunnustamista,vaikka ei kuitenkaan.
Sinuna kuitenkin ehdottomasti laittaisin palautetta hänelle,sillä ajattele kyseistä miestä!Saattaa olla ettei kukaan ole koskaan kehunut hänen johtamistaitojaan!Ajattele kuinka ehkäpä iloiseksi tekisit hänet ja voin sanoa,että tuollaisen rehellisen positiivisen mielipiteen ihminen muistaa vielä vuosikaudet ja se vaikuttaa hänen käytökseen ja olemukseen. Ehdottomasti nyt pistät sitä palautetta ja voit olla sen jälkeen ylpeä siitä,että maailma on ehkä taas askeleen parempi paikka:)
Mutta jotenkin pelkään, että kaunistelen asioita, mahdollisia vaikutuksia, joita palautteellani olisi. Tarkoitus olisi juurikin tehdä hyvää, antaa hänelle hyvä mieli ja voimia jatkaa työntekoa noin suurella sydämellä.
Mutta mistäs minä tiedän, jos tulkitsen tuota ihmistä väärin, kun en kuitenkaan tunne häntä. Jospa hän tietääkin asemansa ja on ylpeä itsestään ilman kehujakin. Jos hän pitäisi palautettani turhana, läpinäkyvänä ja lapsellisena(hän voisi oikeastikin pitää minua lapsellisena, sillä minä olen noin kolmekymppinen, ja hän on ehkä 40-45-vuotias). Mutta toisaalta, minä toipuisin siitä. Hyvää taas ei koskaan voi tehdä liikaa... Ja mistäs sen tietää, jos palautteeni kuitenkin tulisi tarpeeseen.
Silti, vähän itsekriittinen kun olen, en voi olla ajattelematta, että jos hän olisi nainen, saattaisin jättää palautteen antamatta. Olen puolueellinen ja itsekäs. Saisin itselleni hyvän mielen, jos onnistuisin ilahduttamaan häntä.
Ja palaute olisi annettava muiden kuullen, sillä saisin hänet "vain itselleni" ainoastaan pyytämällä hänet syrjemmälle, ja sekös epäilyttävää olisikin :). Kauhea kynnys sanoa hänelle yleensäkään mitään, saati sitten sellaisten ihmisten kuullen, jotka varmasti saisivat moisesta kimmoketta ajatella ties mitä.
Mutta kun on niin kauhea tarve sanoa jotakin. Ehkä se on omaa mielikuvitustani, mutta luulen, että hän on tilanteessaan hieman kovilla joskus, ja hänen ilmeessään häivähtää toisinaan pieni epätoivo, kun toiset samassa asemassa olevat selvästi käyttävät häntä juoksupoikanaan, tai kun hän ei ymmärrä työtovereitaan tai asiakkaitaan. Hänellä on ulkomaalaistausta, ja kaiken muun lisäksi hän on varmasti tehnyt suuren työn opetellessaan vieraan kielen ja vaativan ammattisanaston.
positiivisia asioita, nehän auttavat jaksamaan. Ja korkeammassa asemassa olevalle on helpompi antaa palautetta kuin toisin päin. Ole rohkea ja anna asiallista palautetta.