Tuolla yhdessä ketjussa tuli tällainen aihe mieleen, joten ihan muuten vaan kirjoittelen vaikkei ole itselleni ajankohtainen.
Nimittäin oletteko havainneet että aina kun aloitatte, nostatte, laskette tai lopetatte jonkin SSRI-lääkkeen annostelun, niin teille tulee hyväntuulisuuden tuntemuksia eli euforiaa?
Olen havainnut aikoinani itsestäni tämän ilmiön, ja seurannut sivusta aivan samaa toisen ihmisen suhteen. Jokainen lääkityksen, meidän kahden kohdalla lähinnä sitalopraamin, muutos mihin tahansa suuntaan aiheuttaa päivän parin mielihyvän tuntemuksia joiden vallassa sitten hyräillään ja puuhaillaan onnellisena kaikenlaista. Ja eipä aikaakaan kun onni on ohi...
Kuten toisessa ketjussa sanoin, tuon ilmiön vuoksi ihmiset tekevät vääriä johtopäätöksiä.
1. Lääkkeen aloittanut kokee mielihyvää ja julistaa heti parin napin jälkeen että TÄMÄ TOIMII.
2. Lääkkeen syystä tai toisesta lopettanut kokee mielihyvää ja päättelee että LÄÄKE OLI TÄYTTÄ PASKAA, PAREMPI OLLA ILMAN!
3. Lääkkeestä hyödyttä jäänyt nostaa annostusta ja kokee mielihyvää ja saa päähänsä että NO NIIN NYT VASTA ON OIKEA ANNOS.
4. Lääkkeen annostusta esim. sivuoireiden vuoksi laskeva havaitsee mielihyvän ja älyää että OLI IHAN LIIAN ISO ANNOS, NYT ON SOPIVA!
Mutta kun välttämättä ei. Mikään noista ei ehkä pidäkään paikkaansa. Lääkkeen hyödyn näkeekin vasta useamman viikon tai kuukauden syömisen jälkeen. Ja se koko aika, jos se on mennyt hukkaan eli on syönyt lääkettä joka ei auta, ottaa todella päähän sitten jälkikäteen. Kun on joutunut olemaan lääketehtaalle maksavana koekaniinina... Yleensähän koehenkilöille maksetaan eikä toisinpäin.
Tuttua?
Nimittäin oletteko havainneet että aina kun aloitatte, nostatte, laskette tai lopetatte jonkin SSRI-lääkkeen annostelun, niin teille tulee hyväntuulisuuden tuntemuksia eli euforiaa?
Olen havainnut aikoinani itsestäni tämän ilmiön, ja seurannut sivusta aivan samaa toisen ihmisen suhteen. Jokainen lääkityksen, meidän kahden kohdalla lähinnä sitalopraamin, muutos mihin tahansa suuntaan aiheuttaa päivän parin mielihyvän tuntemuksia joiden vallassa sitten hyräillään ja puuhaillaan onnellisena kaikenlaista. Ja eipä aikaakaan kun onni on ohi...
Kuten toisessa ketjussa sanoin, tuon ilmiön vuoksi ihmiset tekevät vääriä johtopäätöksiä.
1. Lääkkeen aloittanut kokee mielihyvää ja julistaa heti parin napin jälkeen että TÄMÄ TOIMII.
2. Lääkkeen syystä tai toisesta lopettanut kokee mielihyvää ja päättelee että LÄÄKE OLI TÄYTTÄ PASKAA, PAREMPI OLLA ILMAN!
3. Lääkkeestä hyödyttä jäänyt nostaa annostusta ja kokee mielihyvää ja saa päähänsä että NO NIIN NYT VASTA ON OIKEA ANNOS.
4. Lääkkeen annostusta esim. sivuoireiden vuoksi laskeva havaitsee mielihyvän ja älyää että OLI IHAN LIIAN ISO ANNOS, NYT ON SOPIVA!
Mutta kun välttämättä ei. Mikään noista ei ehkä pidäkään paikkaansa. Lääkkeen hyödyn näkeekin vasta useamman viikon tai kuukauden syömisen jälkeen. Ja se koko aika, jos se on mennyt hukkaan eli on syönyt lääkettä joka ei auta, ottaa todella päähän sitten jälkikäteen. Kun on joutunut olemaan lääketehtaalle maksavana koekaniinina... Yleensähän koehenkilöille maksetaan eikä toisinpäin.
Tuttua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
määrää kyseisen lääkkeen,niin onhan hänen jstakin kokeista ennen lääkkeen määräämistä selvitettävä se,tarvitseeko potilas ko. lääkettä vai ei?Labroja on olemassa kaikissa terveys-ja lääkäriasemilla.Jotenkin näitä kirjoituksia kun olen lueskellut,niin tuntuu siltä kuin mielenterveyspotilaita kohdeltaisiin koekaniineina.Ei mitään kokeita,vaan lääkettä tosta noin vain periaatteella.Aina on maailmassa ollut jokin ihmisryhmä tai ryhmiä,joita lääkärit ja lääketehtaat pitävät ns.koekaniineina.Tuttavalleni,jolle on syötetty kymmenen vuotta mielialalääkkeitä huolimatta sen kummemmin niistä saadusta avusta,on tullut vakava-asteinen maksasairaus.Valitettavaa kyllä tuo maksasairaus johtuu mielialalääkkeistä.Siis maksa mennyt.Tuttavani on 46-vuotias.
Olettaisin että ne kokeet joilla selvitettäisiin esim. aivojen serotoniinitaso olisivat hyvin kalliita. Luulisi että niitä muuten tehtäisiin.
Vertailun vuoksi minulle ei suostuttu astmaepäilyssä tekemään TK:ssa edes homealtistuskokeita, niitä kysyessäni sain vain kuulla kiukkuisesti että niitä ei meillä tehdä. Että kaiketi siis kaikki vähänkin "erikoisempi" tutkimus maksaa ja kukas sen maksaa jaksaa...
Olettaisin myös että kaikki eivät hyödy pelkästään tai nimenomaan serotoniinitasoa muokkaavista lääkkeistä. Onhan ihmisellä päässään kuulema jotain noradrenaliinia ja dopamiinia...
Olen syönyt fyysiseen vaivaan Triptyliä silloin tällöin pientä annosta, ja paremmin se on melkein mielialaani aina välillä nostanut kuin SSRI-lääkkeet, vaikka väsyttääkin välillä (tuleepahan uni yöksi). Triptyl taitaakin justeerata juuri dopamiineja aivoissa?
ssri-lääkkeet aiheuttavat kontrollin pettämistä.mm.lehdistä luetut ampumistapaukset.
Muistelisin että johonkin tapaukseen liittyi juuri nimenomaan se että oli lopetettu lääke. Eli kaikki vaiheet (aloitus, nosto, vähennys, lopetus) joissa ihmiset aivot joutuvat sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja "järjestelemään" aivojen kemian uusiksi ovat riskialtista aikaa.
Vähänkin impulssiivisempaa tai persoonaltaan erikoista ihmistä varsinkin kannattaisi valvoa tarkoin tuollaisina aikoina, mutta vaikeahan se on valvoa kun ihmiset omin päin tekevät niitä annostusmuutoksiaan.
Lääkäreiden olisi syytä miettiä kaksi kertaa aloittavatko ylipäätään alunperin ollenkaan kovin nuorelle ihmiselle SSRI-lääkettä...