Epäilys on, mutta en halua syyttää ketään noin vakavasta sairaudesta. Olen lukenut paljon ja kerännyt tietoa narsisteista, ja yhtäläisyyksiä on paljon... Todella paljon. Kertokaa kokemuksistanne.
kokemuksia
narsisteista?
7747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juokse kovaa,juokse kauas äläkä pysähdy kesken matkaa...
sairaus, mutta sitten on narsistinen persoonallisuushäiriö. Jonkun verran olen lukenut aiheesta. Omakohtaista kokemusta on. Seurustelin yhden miehen kanssa ja jossain vaiheessa hänelle alkoi tulla ihmeellisiä piirteitä. En tiennyt aluksi, onko minussa vikaa vai missä. Aloin huomaamaan hänessä, että hän toi töitään koko ajan esille ja minun piti häntä kehua. Siinä ei sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Jokainenhan haluaa tunnustusta omasta työstään ja varsinkin miehet. Mutta se meni jotenkin yli, että keskellä yötä piti alkaa käymään asioita läpi. Alussa oli ihanaa aikaa. En voinut käsittää, miten hän yhtäkkiä muuttui. Kaikki oli hyvin ristiriitaista. Hän esim. arvosteli pukeutumistani siten, että halusi lähteä kanssani vaateostoksille, että en osaa tarpeeksi hyvin pukeutua ja tarvitsen siihen häntä. Hän oli hyvin arvioiva kaikkeen ulkonäköön liittyvään. Sitten oli mm. katomasitemppujutut. Hän muutaman kerran järjesti minut etsimään häntä. Hän siis piiloutui ja katsoi minua salaa, kun yritin soittaa hänelle ja etsiä häntä. Hänestä se oli kiva leikki ja minä olen hätää kärsimässä, että mitä on tapahtunut. Se on mielestäni sairasta. Ei kukaan aikuinen käyttäydy noin paitsi ehkä humalassa. Mitä, jos meillä olisi ollut lapsia? Sitten eräällä kerralla, kun hän ei tullut sovittuun paikkaan, lähdin taxilla kotiin. Hän syytti minua siitä, että en ollut odottanut. Kylmässä ja pimeässä odotan häntä? Suhteen loppuvaiheilla alkoi sitten tapahtumasarja, joka oli mielestäni kummallista ja henkisesti repivää. Ei vastannut puhelimeen. Yritin kysyä mitä olen tehnyt. Hän ei suostunut kertomaan. Sitten hän antoi taas vähän porkkanaa ja sovitiin tapaamisia. Tapaamisista ei tullut mitään. Tätä leikkiä kesti kuukausia. Olin rikki. Aina tuli jotain lupauksia ja sitten ne rikottiin. En saanut lopullista yhteyttä. Käsitin hiljaa itsekseni, että suhde on nyt loppu. Hän taas yhtäkkiä otti yhteyttä niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan kuukausien päästä ja niin, että minun olisi pitänyt opettaa häntä yhdessä asiassa. Hän siis halusi käyttää hyväksi taitojani, mutta ei muuta. Kaikki meni hänen ehdoillaan. Olin vaan joku hyötykappale. Jälkeenpäin olen tajunnut, että hänkin on vain uhri, omien narsistien vanhempiensa uhri, että varmaan hänestäkin olisi kehittynyt normaaleihin tunteisiin pystyvä, jos hän ei olisi kokenut niin dramaattisia juttuja. Aika pitkälle ymmärsin häntä. Mutta kyllä ne kipeiltä tuntuivat ne jutut. Tein sen päätöksen, etten jaksa olla masokistin tai terapeutin roolissa. Vieläkin rakastan sitä viatonta ja haavoitettua pikkupoikaa, mutta rankkaa oli.
tutulta käytökseltä just niiden ohareiden suhteen, omassa menneessä suhteessa, ihan kuin hän tahallaan olisi yrittänyt järkyttää toisen luottamusta ja sai todella aikaan epäilyn ja epäluottamuksen touhullaan sekä hyvä ettei vainoharhaiseksi tehnyt, jo yksi syy haluuni päästä hänestä eroon oli se, ettei hän veisi täysin minun mielenterveyttäni. Itse mielsin hänen käytöksensä enemmänkin vastuuntunnottomuudeksi, mutta tiedä häntä josko se olikin tätä. Lisäksi siihen toisen kehumiseen liittyen, häntä piti kehua, mutta en olisi jaksanut sitä loputtomiin. Itse hän ei liiemmin huomionosoituksia ladellut. Mielsin senkin lähinnä huonoksi itsetunnoksi enemmänkin kuin narsismiksi.
toisen "varpaillaan ja jännityksessä pitäminen" on sairasta. Ja se, että leffajonossa flirttailee toisten naisten kanssa. Minä ostan elokuvalippuja ja tämä ääliö flirttailee siinä kuin parempikin sankari. Törkeää. Arvaa, miltä tuntui? Se ei ole toisen huomioimista ollenkaan vaan johonkin alempaan rakoon työntämistä. Ja sittenhän herra arvosteli kuten vittuili minun laulamisesta. Se oli jo törkeyden huippu. Kaikki muut vittuilemiset vielä kestän, mutta en sitä että joku on kateellinen siitä, että laulan, kun se on minulle henki ja elämä ja tahdon vain tuottaa iloa muille ihmisille.
Ole hyvin lähdekriittinen, koska vaikkapa naistenlehdissä asiasta on niin paljon paskaa. Ja tämänkin saitin perusteella jotakuinkin kaikki miehet ovat narsisteja eikä vikaa ole naisissa koskaan.
Se, että miehellä on oma vapaa tahto, joka poikkeaa naisen tahdosta, ei vielä tarkoita sitä, että mies olisi narsisti.
jos olet aidon narsistin kanssa, sillä hänellä ei ole aitoja tunteita, vaan käyttää sinua vain omiin tarpeisiinsa ja kun et enää häntä hyödytä hän pystyy jättämään sinut mitään selittelemättä ja vailla mitään tunnontuskia.
piileslely ja hylkäys temput oli omassa suhteessani yleistä hupia hänelle eli hyväksikäyttäjälleni. Minun alaspainaminen ja ystävistä sekä läheisitä vierottaminen oli hänen ensimmäinen päätehtävänsä. Enhän tarvinnut muuta kuin hänen kaikkivoipaisen persoonallisuutensa,jota ei saanut koskaan kritisoida.
Jo epäilys riittää nostamaan karvat pystyyn! Elin narsistin kanssa 22 vuotta ja voin vakuuttaa, että hoitoa ei ole. Suurin este on tietenkin narsisti itse, joka ei mielestään ole sairas.
Vaikeahan sitä onkin määritellä, mutta nyt etäämmältä katsoen - kunpa olisin lakannut jossittelemasta ja tehnyt rohkeita ratkaisuja sensijaan että yritin puhua, tarjota apua - omaani ja ammattiauttajan. Lopputulos oli perheen kannalta katastrofaalinen, mutta ehkä joitakin kuopista olisi voitu välttää, jos olisin itse uskonut, että mies ei halua eikä aio parantua. Narsistilla ei ole mitään tarvetta nähdä omaa tilaansa, koska hän on kuitenkin oikeassa ja muut ovat typeriä.