Olen tilanteessa, jossa en tiedä enää mitä tekisin. Tuntuu kuin suhteeni olisi jumahtanut tiettyyn vaiheeseen josta en pääse pois. En tiedä onko hyvä ajatus kirjoittaa tänne, mutta tuntuu että on pakko päästä vähän purkamaan ajatuksia.
Olen seurustellut Mikan (nimi muutettu) kanssa vajaa 2 vuotta. Me emme asu yhdessä koska hän ei sitä halua. Hänen taloudellinen tilanteensa ei ole kunnossa ja siksi asumme erillään. Ystäväni ja tuttavani, äitini ja isäni ihmettelevät ympärilläni miksemme asu jo yhdessä. Totuutta en halua kertoa (koska toisen talousasiat eivät kuulu muille) mutta toisaalta mietin sitä itsekkin. Ja haluaisin asua hänen kanssa ja olen pyytänytkin että muutettaisiin yhteen mutta ei.
Unelmoin että tulevaisuudessa (3-5v) tekisin lapsia ja että menisin naimisiin. Kerran juttelimme ohimennen mieheni kanssa naimisissa olemisesta ja mieheni tokaisi: "onko sitä pakko mennä koskaan naimisiin?". Kerran kysyin haluaisiko hän koskaan lapsia ja hän vastasi: "en ole koskaan miettinyt". Mieheni on kuitenkin jo 30 vuotias.
Mietin joskus elämmekö me hänen kanssa ihan eri arvoissa? Onko suhteemme tuhoon tuomittu? Mitä järkeä on olla ihmisen kanssa joka ei halua samoja asioita? Tuhlaanko nuoruuteni roikkumalla jossain mistä en saa irti sitä mitä toivon ja haluan? Rakastan häntä enemmän kuin mitään koko maailmassa ja kuolisin jos minulla ei olisi häntä. Hän on fiksu, järkeä, rehellinen, suloinen, ajattelevainen, seksikäs, komea, ihana mies.
Nyt, seksi ei toimi. Olen ollut ilman jo 2 viikkoa. En nalkuta, en tivaa. Olen kiltti, seksikäs, nätti ja kuten Mika sanoi: "ihana nainen". :) Kyselin seksistä ja mies sanoi että hän on ahdistunut ja stressaantunut raha-asioiden takia, siksi seksi ei maistu. Siltikin, hän on AINA ollut todella seksuaalinen ihminen. Mikä siis oikeasti mättää? Tämä ei ole oikein minua kohtaan.
Hyvinä päivinä olen onnellinen ja rakastunut nuori nainen ja kaikki ympärilläni sen huomaavat. Katson tulevaisuutta avoimin silmin ja uskon että muutamme yhteen, asiat paranevat ja kaikki menee hyvin. Huonoina päivinä mietin pettääkö hän minua, mietin miksi oikeasti olemmekaan yhdessä jos tulevaisuuden tavoitteet ovat erilaiset, mietin että emme muuta koskaan yhteen, mietin että hän saisi heti paremman kuin minä, mietin että minä ansaitsen jonkun paremman kuin hän.
En enää tiedä mitä tehdä. Jos jätän hänet, tulen hulluksi. Jos jään tähän suhteeseen eikä mikään muutu, tulen hulluksi.
Olen seurustellut Mikan (nimi muutettu) kanssa vajaa 2 vuotta. Me emme asu yhdessä koska hän ei sitä halua. Hänen taloudellinen tilanteensa ei ole kunnossa ja siksi asumme erillään. Ystäväni ja tuttavani, äitini ja isäni ihmettelevät ympärilläni miksemme asu jo yhdessä. Totuutta en halua kertoa (koska toisen talousasiat eivät kuulu muille) mutta toisaalta mietin sitä itsekkin. Ja haluaisin asua hänen kanssa ja olen pyytänytkin että muutettaisiin yhteen mutta ei.
Unelmoin että tulevaisuudessa (3-5v) tekisin lapsia ja että menisin naimisiin. Kerran juttelimme ohimennen mieheni kanssa naimisissa olemisesta ja mieheni tokaisi: "onko sitä pakko mennä koskaan naimisiin?". Kerran kysyin haluaisiko hän koskaan lapsia ja hän vastasi: "en ole koskaan miettinyt". Mieheni on kuitenkin jo 30 vuotias.
Mietin joskus elämmekö me hänen kanssa ihan eri arvoissa? Onko suhteemme tuhoon tuomittu? Mitä järkeä on olla ihmisen kanssa joka ei halua samoja asioita? Tuhlaanko nuoruuteni roikkumalla jossain mistä en saa irti sitä mitä toivon ja haluan? Rakastan häntä enemmän kuin mitään koko maailmassa ja kuolisin jos minulla ei olisi häntä. Hän on fiksu, järkeä, rehellinen, suloinen, ajattelevainen, seksikäs, komea, ihana mies.
Nyt, seksi ei toimi. Olen ollut ilman jo 2 viikkoa. En nalkuta, en tivaa. Olen kiltti, seksikäs, nätti ja kuten Mika sanoi: "ihana nainen". :) Kyselin seksistä ja mies sanoi että hän on ahdistunut ja stressaantunut raha-asioiden takia, siksi seksi ei maistu. Siltikin, hän on AINA ollut todella seksuaalinen ihminen. Mikä siis oikeasti mättää? Tämä ei ole oikein minua kohtaan.
Hyvinä päivinä olen onnellinen ja rakastunut nuori nainen ja kaikki ympärilläni sen huomaavat. Katson tulevaisuutta avoimin silmin ja uskon että muutamme yhteen, asiat paranevat ja kaikki menee hyvin. Huonoina päivinä mietin pettääkö hän minua, mietin miksi oikeasti olemmekaan yhdessä jos tulevaisuuden tavoitteet ovat erilaiset, mietin että emme muuta koskaan yhteen, mietin että hän saisi heti paremman kuin minä, mietin että minä ansaitsen jonkun paremman kuin hän.
En enää tiedä mitä tehdä. Jos jätän hänet, tulen hulluksi. Jos jään tähän suhteeseen eikä mikään muutu, tulen hulluksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaksi vuotta yhdessä? Ja asutte erillään? Eikö se periaatteessa helpottais taloudellisessa mielessä kun olis yhteinen asunto...? Täytyyhän sillä olla jokin muukin syy.
Kahden viikon seksittömyydestä en tosin vielä niin kovasti hermoilis koska joillakin stressistä johtuvat ongelmat voi kestää pidempäänkin. :/