Olen tässä "hitusen" seurannut aihetta TASA-ARVO...varsinaisen typerä aihe näin Pääsiäisenä, mutta osaltaan erittäin TÄRKEÄ!
Kuinka TASA-ARVO toimii lompakon "lävistämänä, RAKKAUDEN KUKKULOILLA"?
Ja varsinkin heitä, jotka ovat tehneet valintansa ELÄMÄN ARVOJEN asettelussa ja valinneet kotiäitiyden- ja isyyden tärkeäksi tehtäväkseen. Miten SUOMINEITO tähän suhtautuu, toteutuuko TASA-ARVO????
Jaahas, nyt lähdenkin piilottamaan munat, ennenkuin lapset herää. Siinä onkin naurussa pitelemistä kun he niin innoissaan munia etsivät...ja kuitenkin perinnettä noudattaen, joka kerta ne löytyvät SAUNASTA!!!
Nautinnollista Pääsiäistä!
Kuinka TASA-ARVO toimii lompakon "lävistämänä, RAKKAUDEN KUKKULOILLA"?
Ja varsinkin heitä, jotka ovat tehneet valintansa ELÄMÄN ARVOJEN asettelussa ja valinneet kotiäitiyden- ja isyyden tärkeäksi tehtäväkseen. Miten SUOMINEITO tähän suhtautuu, toteutuuko TASA-ARVO????
Jaahas, nyt lähdenkin piilottamaan munat, ennenkuin lapset herää. Siinä onkin naurussa pitelemistä kun he niin innoissaan munia etsivät...ja kuitenkin perinnettä noudattaen, joka kerta ne löytyvät SAUNASTA!!!
Nautinnollista Pääsiäistä!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itsekin olen aina ihmetellyt, että mitä tasa-arvoa se semmoinen on, että nainen hoitaa kodin, lapset ja vielä oman työnsäkin? Siitähän pohjoismaisessa mallissa on kyse. Maailman luonnollisin asia, hoitaa itse omat lapsensa, on luovutettu yhteiskunnan tehtäväksi. Naisen on hylättävä itsensä ja luonnonmukainen tehtävänsä. Monesti nainen joutuu viemään lapsensa muiden hoidettavaksi, vaikka naisen jokainen solu huutaa lapsensa perään. Sitä se symbioosi on. Ja sen hylkääminen ón vielä mallina muille! Lapset tekevät pinestä pitäen ylipitkiä päiviä ylisuurissa päiväkotiryhmissä. Lapset eivät tule niissä nähdyiksi eikä kuuluiksi, niin tulisivat kotona äidin helmoissa rauhallisessa kotiympäristössä sisarustensa kanssa.
Miehen tehtävä on olla mies ja naisen nainen eli hoitaa ja kasvattaa itse omat jälkeläisensä ja hoitaa myös miestä. Lapset ja nuoret joutuvat liian aikaisin olemaan isoja ja leikkimään aikuisia. Vai mitä se oli 90-luvulla, kun monet lapset joutuivat tulemaan tyhjään kotiin olemaan itsenäisiä? Tyhjälle kodilleko tai iltapäiväkerhon ohjaajalleko pientä sydäntää askarruttavat asiat? Nyt niitetään sitä satoa. Ja lukioikäiset tai vähän vanhemmat ensirakkautensa kanssa ja alkavat leikkiä kotia tai asuvat yksin itsemurhayksiöissään muka itsenäisinä aikuisina? Ovat siellä täysin vailla perheensä tukea, mikä kumminkin tekisi vielä nuorena hyvää aikuistumiselle.
Tai sitten se, että on mennyt miehen kanssa naimisiin ja sitten saakin rinnalleen apuäidin?
En tarkoita, etteikö miehet saisi lapsia ja kotia hoitaa, mutta kyllä nainen menettää jotain jos kotona on kaksi äitiä. Mies saisi edelleenkin olla mies ja keskittyä suojaamaan ja arvostamaan äitiyttä. Nainen saisi olla heikko miestä tarvitseva nainen ja mies saisi kokea miehisyyttä sitä kautta, että on naiselle tärkeä. Ehdottomasti vanhanaikainen perhemalli suojaa tulevia sukupolvia paremmin kuin nykyiset muka-tasa-arvomallit. Naisia ei tarvitse ajaa nyrkin ja hellan väliin, mutta tyttöjen asenteisiin pitäisi vaikuttaa niin, että he itse oivaltaisivat, mikä on heidän lapsilleen parasta. Siihen ulottuu täydellinen arvomaailman mullistus, elintason laskun hyväksyminen haluttavana tietoisena pyrkimyksenä, hyvän miehen löytäminen jne. Ens alkuun kaikenlaiset Cosmopolitan-Glorian kaltaisten asennekasvattajat tulisi kieltää tai sitten tarjota ne satukirjan liitteinä selitysosioineen jne.
Suomineito väittää, että kulttuurimmme on ajautumassa kohti tuhoaa, juuri sitä kautta, että kaikkein tärkeimmät asiat on uhrattu turhuuden roviolle. Kodin pitää olla niin kallis ja heino, ettei yhden työssäkäyvän ihmisen palkka riitä, vaan siihen tarvitaan molempien tulot.
...ja vielä kerran, JEP. Joskus olen ajatellut, että olen tämän ajatusmaailmani kanssa aika yksin,joten on mukava huomata, että on muitakin...
jos en olisi silloin sen miehen tulojen varassa ja jos kotiäitiydelle annettaisiin jotakin arvostusta eli saisin siitä palkkaa kun raha on sen arvon mittari tässä maailmassa.
Ei se miehen palkka enää edes riitä asuntolainojen lyhennyksiin saatikka ruokaan..
Pakko se on töihin mennä tai sitten jättää lapset tekemättä.
Ennenhän vaimo oli sen miehen palvelija ja avioliitossa raiskauskaan ei ollut rikos.
Rahalla oli helppo kiristää vaimoa pysymään väkivaltaisessa suhteessa hamaan hautaan saakka kun ei naiselle sitä eläkettäkään kertynyt.
Siihenkö tahtoisitte palata?
Ajatteletko omasta miehestäsi tuolla tavalla, jos jäisit kotiäidiksi,joutuisit NYRKIN JA HELLAN ristituleen, väkivallan uhriksi ja ties mitä...(voit hyvinkin olla myös oikeassa siinä, mutta silloin voisi tulla eteen toiset kuviot...)
Kotiäidin asema ei ole helppo, siksi siihen ei ehkä joka äiti ryhdykkään... esim.palkka?
Mutta jos sen tärkeyden sisäistää, niin mahdollistahan se on, mutta isojen järjestelyjen kautta ja joistain vähemmän tärkeästä voi joutua jopa luopumaankin.
Ihminen on yleisestiottaen aika sopeutuvainen!
Suomalainen mies ei ensinnäkään tienaa tarpeeksi elättääkseen perheensä. Toisaalta hän on myös niin itsekäs sekä tarkka rakkaista centeistään, ettei ole valmis jakamaan niitä vaimonsa ja lastensa kanssa, perheen yhteiseksi hyväksi. Onhan "hyvinvointi-Suomi" kasvattanut miehistään "tasa-arvoisia" pikku-poikia, jotka odottavat naiselta passausta, osaamatta itse antaa suhteeseen enää mitään. Vastuunkantajiksi ei näistä pojista ole.
joka sentin mieheltä omiin menoihini ja varmaan pitäisi vielä kuititkin esittää mihin se raha on mennyt..
Onnistuisiko enää edes se töihin meno vuosien kotiäitiyden jälkeen vai olisiko tarkoitus jäädä loppuiäksi sen miehen tilipussin armoille?
Lisäksi näillä nyky"miehillä" on vielä napanuora tiukasti omassa äidissään niin ettei sitä aikaakaan liikene omalle perheelle kun pitää olla se äidin pikkupoika kunnes kuolema heidät erottaa
Pääasianhan on se, että mitä päätöksiä elämässäs teetkin, pyri olemaan onnellinen. Nehän on juuri niitä sinun omia ratkaisujasi!
Iloista kevättä sinulle!
Eipä sitten pitäisi töissä käyviä äitejä syyllistää niistä valinnoistaan.
Kaikki eivät tahdo kotiäideiksi ja ovat onnellisia kun SAAVAT käydä töissä.
Niinpä, voimme olla tyytyväisiä valintoihimme!
Nautitaanhan tästä elämästä ja ennenkaikkea eletään sitä, sen jokaista hetkeä!
Siinäpä se onkin. Kun ei tässä maailmassa enää ymmärretä, mitkä ovat niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Minusta hieno investointikohde olisi juuri lapset ja nuoret niin, että se näkyisi näitten hyvinvoinnissa ja siinä, miten tasapainoisia he ovat. MOnenlaisilla asteikoilla mitaten huomattaisiin, että kaikki lapsemme ja nuoremme ovat voivat hyvin, tukevat ja auttavat toisiaan, ketään ei kiusata jne. Mutta kun aikuisten sairas arvomaailma heijastuu lapsiin ja nuoriin. Nythän täällä täytyy, usein niin ajatellaan kait, jäädä hellan ja nyrkin väliin, jos haluaa hoitaa jälkeläisiään. Niin kuin se aina juuri niin olisi. Kaikissako miehissä piilee aggrassiivinen, vastuuntunnon jne. tavalla tai toisella epäkelpo aviomies ja perheenisiä? Niin ajatellen nuorten aikuisten naisten on pakko hyvpätä oravanpyörään ja juosta sitä aina vaan kovempaa.
..kirjoituksesi mutta totuuden siemen siinä oli; tasa-arvon avain on pitkälti lompakossa; naisten ja miesten tuloerojen korjaamisessa, naisten taloudellisessa itsenäisyydessä, vanhemmuuden kustannusten jakamisessa jne. Toinen paikka josta tasa-arvon avaimet löytyvät, on yleinen asenneilmasto. Hyvää pääsiäistä sinnekin! :)
En saanut ajatuksestasi ihan kiinni. Kerronpa kuitenkin, että koska työni on huipputylsää, rupeaisin mielelläni rakastavan ja rakastettavan miehen elätiksi. En kuitenkaan usko, että maailmasta löytyisi ihmemies, jonka tunne-elämän varaan uskoisin loppuelämäni taloudellisen toimeentulon. Äijää palvelevaksi pikku-piiaksi, jollaisia suuri osa rouvista tuntuu yhä olevan, minusta ei missään oloissa olisi;) Eli luultavasti jatkossakin tulen pysyttelemään omaehtoisena yksineläjänä.
Kotiäidit hoitavat lapsiaan ja kotiaan omasta tahdostaan, vaikka heistä moni varmasti ajattelee, että helpommalla pääsisi sillä, että olisi ansiotyössä.
Kotityö, kuin mikä tahansa työ vaatii asennoitumista, sillä kielteisellä asenteella homma ei onnistu.
Mies, joka ei arvosta naista koti-äitinä, homma ei onnistu.
Sanoit alkavasi mielellään miehen elätiksi, mitä sillä tarkoitit? Käsitän asian aika negatiiviseksi esim. kokopäiväiseksi TV:n katsojaksi,joka lojuu ja kuskaa lapset Mäkkäriin.
Kotiäidit tekevät työtä perheensä eteen, mitä enemmän hän jaksaa tehdä, sitä reippaammin SÄÄSTÖÄ tulee ja mm. ruoka on varmasti hyvää ja tunteella valmistettu.
Aikansa kutakin!
Kotiäidin homma sopii varmasti joillekin. Arvostan sitä työtä - lapsille oma äiti on paras!
Kysyit tarkennusta elättihaaveeseeni.
Noh. Heitin heittoni pilke silmässä; eihän sellainen elämä, tällaiselle luonteelle, ole oikeasti mahdollista. Jos hulppea ylöspito tarjottaisiin, harrastaisin kaikkea mihin todellisuudessa ei ole aikaa, eikä mahdollisuuksiakaan. Tiedän, että perinteiset äitien ja vaimojen toimet eivät minulta luonnistu edes haaveissa.
Lähitulevaisuuden suunnitelmissani on työn aloittaminen, jonka uskoisin toteutuvan hyvinkin pian. Olen nauttinut olostani kotiäitinä usean vuoden ajan ja kaksi vuotta olen ollut yksinhuoltajana. Eikä sekään mahdotonta ollut, mutta todella rankkaa ja toimiakseen se vaati jatkuvaa arjen suunnittelua sekä laskelmointia. Lisäksi opiskelin viime vuoden, joka antoi elämälleni uutta sisältöä, intoa ja iloa" ero-suota rämpiessämme". Erosin kaksi vuotta sitten. Eli, on tässä täytynyt elämän arvoja järjestellä, muuttamatta perusrunkoa.Maailma ei kaatunut, vaikka erotessani mietin, että miten helvetti tällaisesta voi kukaan selvitä.Eromme päättyi ikävän nöyryyttävällä tavalla, kolmaspyörä...mutta ex:n ja minun arvot eivät olleet samalla aaltopituudellakaan!Näin!
ALOITTAJA.
...Ja vielä, teille jotka haluaisitte jäädä/suunnittelette jäävänne kotiäidiksi, teille toivon sydämmeni pohjasta, että tulevaisuudessa Suomineito tuntisi vastuunsa TASA-ARVOSTA. Ymmärretään kyllä, että lapsen paras paikka on kotona, vielä kun jatkettaisiin asiaa eteenpäin, niin homma saataisiin oikealle tolalle! ...aloitan työhön siirtymiseni hiljalleen ja sen aika sitten näyttää, miten se käytännössä muovautuu, sillä työhuoneeni on kodissani...vai onnistuuko se vain satunnaisesti vai joudunko vielä lykkäämään. Innokas tulevan työn suhteen olen, mutta "saapaat nähdä kun kinttaat kävelee". En ota hirveetä tressiä asiasta. ALOITTAJA.