Jos omaisenne on puolustuskyvytön, niin eikö
meidän muiden omaisten velvollisuus ole puuttua epäkohtiin ja vaatia niiden korjaamista.
Itse en koskaan tule tuntemaan sitä tunnetta, että omaistani on hoidettu väärin. Pidän siitä huolen, että vaadin hyvää hoitoa loppuun saakka.
Hoidosta voi tehdä kantelun, ottaa yhteyttä potilasasiamieheen..sairaalan johtajaan jne...
Näin olen toiminut, ja vaikka aikaa ei ole enää paljon, hoito on parasta mahdollista mitä enää voi.
meidän muiden omaisten velvollisuus ole puuttua epäkohtiin ja vaatia niiden korjaamista.
Itse en koskaan tule tuntemaan sitä tunnetta, että omaistani on hoidettu väärin. Pidän siitä huolen, että vaadin hyvää hoitoa loppuun saakka.
Hoidosta voi tehdä kantelun, ottaa yhteyttä potilasasiamieheen..sairaalan johtajaan jne...
Näin olen toiminut, ja vaikka aikaa ei ole enää paljon, hoito on parasta mahdollista mitä enää voi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
välillä heräilen öisin ja mietin olisinko voinut tehdä vielä jotain. Näin unen taas sairaalasta.
Olisin halunnut kultani menemään yksityislabraan verikokeisiin, eikä terveyskeskuksen labraan, jossa flunssaisia ihmisiä jne. vaikka pääsikin jonojen ohi. Tästä puhuinkin hänelle sairaalassa, mutta taisin tuon tajuta liian myöhään.
Päässä kaikuu lääkärin sanat mitään ei ole enää tehtävissä. Jututinkin lääkäriä ja minun tietämyksellä kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpikäytiin.
Mietityttää vaan olisiko jotain voinut tehdä. En keksi umpikuja.
Jokainen tekee läheisensä eteen kaikkensa mutta joskus tulee eteen tilanne ettei itse enää jaksa.. voimat ei riitä eikä siksi huomaa kaikkia epäkohtia mihin pitäisi puuttua..
Huolestuttavampaa on se että nyky-yhteiskunnassa pitää vaatia jotta saa pahaan mahdollisen hoidon. Eikö se pitäisi olla jokaisen oikeus. Kaikilla kun ei ole läheisiä jotka pitävät huolen ja vaativat, tai läheisten voimat eivät kaikissa tilanteissa riitä vaatimiseen.
Oma taisteluni jatkuu, arjesta selviytymisen lisäksi pitäisi vahtia ja vaatia että kaikki tehdään rakkaani parhaaksi.
ja puhumaton äitimme koki kauhun hetket
sairaalassa.
Menimme katsomaan yllättäin ja saimme taas kerran
todeta, että sairaalanhoito on tuskainen sekä
armottoman raakaa ja ihmis arvoa nolaavaa puhetta saimme osaksemme.
Kun, vanhus nostetaan sändystä istumaan ns. päivätuoliin ja siinä olet vaikkapa 6 tuntia, jos sinua ei ole omaiset hoitamassa ja pyytämässä armoa.
Sitten saapuu ns, riuskat sairaanhoitajat ja nostavat vanhuksen sänkyyn, jolle on tiputettu nestettä ihon alle viikko kaupalla 1½ litraa/päivässä ja iho on kosketus arka ja tuskia on, mutta kipua lieventävää ei saa, kuin anelemalla monien tuntien päästä, ettei altistu vahvoille lääkkeille.
Nostamisesta kuuluva huuto kuuluu vieläkin korvissani, kun jouduimme oven taakse, että emme nää miten vanhaa ja tosi sairasta ihmistä käsitellään " hellin ottein".
Onneksi äiti pääsi seuraavana päivänä saattohoitoon vanhainkotiin ja siellä hän sai hyvän ja ihmisarvoisenhoidon viimeisten päivien ajaksi.
Vanhainkodissa olimme, kun äiti pääsi vihdoinkin pois, tästä raadollisesta maailmasta.
Itse kuolema oli meille ja saattohoitajalle ei miellyttävä kokemus,mutta erinomaista hoitoa äiti ja me saimme ihan loppuun saakka.
Omaiset eivät tiedä, jos et asu lähellä ja pysty
pitämään hoidettavan puolta.
Kipua ei voida hoitaa pois, vaan katsotaan kellosta ja ettei kuoleva tule morfiinin käyttäjäksi. Jos saa muutaman kuukauden tai viikon lääkettä, joka poistaa kivut ja antaa hyvän olon, niin sitä ei suoda, kuin harvalle ja valituille " silmäätekeville".
Tää oli jo toinen kerta samalta sairaalalta, kun
kuolevaa kohdelltaan kaltoin.
aika pulmallinen tilanne, kuten kultanikin puhekyvytön ja muutenkin huonossa kunnossa loppuaikana. Siinä sitten koitat tulkita millon sattuu ja piippaat hoitajat antamaan morfiinia.
Aluksi juttelin että purista mun kättä jos sattuu, sitten alkoi tulemaan jotain kouristuksia, no morfiini tuntui auttavan niihinkin. Kultani puri kieleensäkin kouristelun aikana verta roiskahti mun päälle.
Eipä sillä morfiinikoukulla kai mitään väliä siinä vaiheessa ole jos ennuste on surkein mahdollinen.
Kaippa hoitsutkin hieman varovaisia, kun kaikenmaailman insuliinimyrkyttäjähoitsut riehuu. Siirtävät vastuun näin sitten omaisille jos sellaisia on.
Toiset valittaa kun morfiinia vaan piikitetään kokoajan ja toiset valittaa kun sitä ei piikitetä. Jakaa mielipiteet tämä homma.
tekniikan mies ja oon miettinyt, että pitäiskö huonossa kunnossa olevilla olla jokin kamera huoneessa?
Turvatekniikassa hyvin yleinen sovellus on kameralaitteisto joka reagoi liikkeeseen ja kytkee monitoriin kuvan jossa liikettä havaittu.
Tässäkin hieman lakiproblematiikkaa, mutta varmasti mahdollista mikäli potilas allekirjoittaa hyväksynnän em. asialle, mikäli terveydentila menee huonoksi.
Itse laittelen kameroita sinne sun tänne työni puolesta ja ainakin tähän saakka on riittänyt, että on jättänyt lapun, että kamerat kuvaa täällä tuota ja tuota asiaa tarkoitus ei ole seurata työntekijöiden tms. puuhia. Jätän yleensä monitorin päälle ja kamerat näkyville paikoille niin voivat itse tarkistaa, jos haluuvat ettei heitä ole tarkoitus vakoilla.
Ettei lähde mitään ylimääräisiä huhuja liikkeelle.
ei potilaan tarvitse olla kuolemassa kun hoito on ala-arvoista.. rittää kun hän ei voi tuoda esille mielipiteitään ja tarpeitaan.. on se sitten sairaus tai vamma joka estää puhumisen, oman tahdon näyttämisen, kohdellaan huonosti.
Ruokaa annetaan sen verran että lusikka tahriintuu, että on muka syötetty, vaatteet vaihdetaan puhtaiksi kun jollain alkaa omatunto kolkuttaa, että pitäisi potilaalla olla puhdasta yllä.
Omakohtainen kokemukseni on potilaasta jolla ei kipuja tms mutta joka ansaitsisi ihmisarvoisen kohtelun siitä huolimatta. Hän ei kykene itse pyytämään mitään, ja läheiset jotka luonaan käyvät, pitävät huolen että hoitajat tekevät työnsä, ainakin heidän nähden, kunnolla.
Pidetään pimeässä huoneessa, sängyssä makaamassa vaikka lääkäreidenkin ohjeistus on ollut että autetaan istumaan ja viedään ns päiväsaliin.
Tuntuu että hoitajat haluavat tehdä vain välttämättömimmän ja mieluiten vielä sitäkin vähemmän, aikaa kyllä olisi. Istutaan pitkiä toveja kahvittelemassa kaikki samaan aikaan tai katsellaan päiväsalin tv:tä. Ei haluta tehdä sitä työtä mistä palkka maksetaan.
sitä lähinnä ajoinkin takaa, että kaikille ketkä ei tahtoaan pysty ilmaisemaan, mutta kun morfiinista puhuit niin ajauduin omiin juttuihini.
Oon tässä nyt toisen omaisen asioita koittanut ajaa, kun eräs sairaala sohlaa sen kun kerkiää. He korjaa kaiken antibiooteilla, jos 3 kuuria ei ole auttanut niin annetaan 4:s. Tutkimuksia tuplana eri paikkakunnilla jne.
Kultani sai hoitoa Meilahdessa ja eipä minulla ko. sairaalan henkilökunnasta ole pahaa sanottavaa, mitä nyt minä ja kultani otettiin ko. sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa välillä yhteen melko rankasti.
Olis hienoa jos kaikki tekis oman hommansa. Ei minunkaan perään kenenkään tarvitse katsella, senkun vaan sanotaan minne pitää mennä ja mikä on ongelma niin se on sillä selvä.
Töiden lisäksi sitten joutuu kaikenmaailman byrokraattien kanssa tappelemaan ja tarkkailemaan että kaikki menee niinkuin pitää.
joka soitollaan pelästytti monet. Toivoisin hänen poikansa jatkavan isänsä jalanjäljillään.
Jotenkin niin toivottomalta tuntuu tämäkin taistelu. Muuttuuko mikään?
Ehkä läheisilläni, mutta entäs ne joilla niitä ei ole. Hoitajilta olen kuullut, että on vanhuksia joita ketään ei käy katsomassa.
Surullista...
Ymmärrän että osittain ajattelevat että läheisetkin tarvitsevat omaa aikaa mutta jos käy katsomassa päivittäin ja viettää aikaa oman rakkaansa vierellä, sen tekee monesti vapaaehtoisesti, omasta tahdostaan. Haluaa viettää aikaa lähellä, ei ehkä ole muuta elämää.. siis kotona ei odota ketään.. elämä on tyhjää..
Kun saa läheisen sellaiseen hoitopaikkaan jossa oikeasti halutaan tehdä töitä, halutaan antaa potilaan elää ihmisarvoisesti elämäänsä, sitä huomaa miten paljon paremmin itsekin jaksaa kun voi luottaa ja tietää että läheisen eteen tehdään koko ajan kaikki voitava. Valitettavasti nämä ns paremmat paikat ovat yksityisiä..
itsekkin kävin lähes päivittäin välillä keräsin päivän voimiani.
Saatiin oikein siivoojatkin kaupungilta ja arvatkaas osasko ne edes siivota?
Tiskiä likaisena kaappiin vähän virutettu, kaikki lattiat luututtu samalla vedellä. Vaikka huomautettiin pariin otteeseen, että vaikka ette ehdi koko kämppää siivota, niin tehkää edes jotain viimisenpäälle, niin siivoan loput itse. Ei jumaliste no siihen loppui niiden siivous.
Kaikki täysin omasta tahdostani ei kultani edes pyytänyt, murehti vain miten mä jaksan.
Nyt on vaan jaksaminen hieman vähissä, mutta jospa niitä voimia löytyisi vielä.