En koskaan halunnut muuttua sellaiseksi ihmiseksi, joka määrittää itsensä työnsä kautta, mutta näin on tainnut päästä käymään... Toisaalta se onkin aivan odotettavaa, sillä minulla ei nykypäivänä tunnu olevan aikaa millekään muulle kuin työlle. Mietin vaan, että missä vaiheessa väärille raitelle lipsuminen tapahtui? Ja miten sieltä pääsee pois? siis ihan elämän realiteetit huomioiden... (lue: tässä tilanteessa olisi aika mieletöntä irtisanoutua ihan vapaaehtoisesti)
Tällaista sitä Pääsiäisloma saa aikaan... Pidempi vapaa kai vasta saa todella irrottautumaan siitä jatkuvasta stressistä. Normaaliviikonloput menee viikon pyykkejä pestessä, siivoillessa, kokkaillessa ja nukkuessa kun ei viikolla kerkeä :D
Tällaista sitä Pääsiäisloma saa aikaan... Pidempi vapaa kai vasta saa todella irrottautumaan siitä jatkuvasta stressistä. Normaaliviikonloput menee viikon pyykkejä pestessä, siivoillessa, kokkaillessa ja nukkuessa kun ei viikolla kerkeä :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaihtoehtoja taitavat olla työpaikan vaihtaminen tai ehkä jopa alan vaihtaminen, vuorotteluvapaa tms., yhteiskunnan elätiksi ryhtyminen tai (rikkaan) puolison etsintä ja puolison elätiksi ryhtyminen. :/ Voit toki myös ottaa asian esiin vaikkapa kehityskeskustelussa ja kertoa pomollesi että sinulla on ihan liikaa töitä.
Nykyisessä taloustilanteessa tekee varmasti mieli pitää omasta vakituisesta työpaikasta kiinni kynsin ja hampain, se on ihan ymmärrettävää.
"Nykyisessä taloustilanteessa tekee varmasti mieli pitää omasta vakituisesta työpaikasta kiinni kynsin ja hampain, se on ihan ymmärrettävää. "
Ja taloustilanteen lisaksi oma tilanteeni on se etta kolmekymppia on kohta taynna ja lapsia ei viela ole, joten on aika uhkarohkeaa jattaa vakituinen paikka taakse... Taytynee vaan yrittaa jaksaa. Kuten naisilla yleensakin, kolmen/neljan/viiden asian teko yhtaaikaa kylla minulta onnistuu varsin luontevasti, mutta fysiikan laeista en ole viela loytanyt sellaista KAYTANNOSSA toimivaa porsaanreikaa, joka mahdollistaisi lasnaolon kahdessa/useammissa paikoissa yhtaaikaa. Pomo taasen on noita TEORIA-puolen miehia katsos ;)
Jos työntekosi antaa sinulle kaiken, mitä elämältäsi haluat(perhe, parisuhde ja seksi,elanto, vapaa-ajan harrastukset, ystävät jne... unohtamatta LOMAA!
Silloinhan voi olla, ettet todennäköisesti tarvitse muutosta!
Toisaalta sitten, jos tunnet olevasi "tressin repimä työnarkomaani" tai ainakin sinnepäin, olisi elämänmuutokseen tartuttava samantien.
Kysymyksiä, miksi elämä on niin työntäyteistä työhön uppoamista?
Kuka/ Mikä siihen pakottaa/ajaa?
Kärsitkö/Kärsiikö siitä Sinä/Joku muu?
Itse en lähtisi pohtimaan sitä, "miksi noin on käynyt", kuin vasta tehdyn muutoksen jälkeen, sillä minun mielestäni sekin on pakenemista ja muutoksen siirtämistä tuonnemmaksi...
Vielä yksi asia, eikö esim. yhdeksän tunnin työpäivä ole riittävä jo työteholtaankin?
Itse olen sitä mieltä, että hiukan vähempikin riittäisi,jotta työn jälkeen jaksaisi vielä paljon muutakin, muutenkin kuin väsyneenä.
Hyvin nukutun yön jälkeen ajatukset virtaavat reippaasti, mutta ei yhtä virkeästi iltaan saakka,jolloin väsumys alkaa painaa.Tämä olikin vain minun oma mielipiteeni!
Tsemppiä!
Itsensä "remontointi" on joskus paikallaan!
Parhaiten sen tiedät itse pääsetkö kevyellä "pintarempalla" vai hiukan enemmän aikaa vievällä "runkoremontilla"!!!
Joka tapauksessa remontti voi olla kannattavaa!