Erosin miehestä viime kesänä ja jäin lasten kanssa ja yksi niistä tosi sairas. On tosi rankkaa yksin olen niin yksinäinen ja uupunut että olen ajatellut lopettaa koko hommani mutta en tiedä miten. Joka päivä on alkanut pelottaa ja tulee paniikkia. Asun täällä ilman sukua ilman mitään perhettä ei ystäviä ei kellekkään jolle puhua. Minulla on ollut vaikeuksia tehdä ystäviä kun olen suomesta muuttanut pois ja nyt kun olen kiinni lapsessa koko ajan se on mahdotonta. On vaan niin kurjaa olla.
Mitähän mulle
tapahtuu_
7980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muuttaisit Suomeen takaisin? Jos täällä ois perhettä/sukua?
Yritä saada kerättyä voimia jostain sillai, että jaksat muuttaa takaisin Suomeen. Täällä saat varmasti apua, eikä tarvitse ihan yksin jaksaa. Suomeen nyt vain ja nopeasti. Kyllä kaikki varmasti järjestyy vaikka nyt kaikki näyttäsikin järjettömän vaikealta ja raskaalta. Paljon haleja ja uskoa huomiseen sinulle.
takaisin Suomeen!
Voi kiitos rakkaat ihmiset ystävällisistä vastauksista, tuli parempi olo, mutta en tiedä osaisinko enää asua suomessa olen ollut niin kauan poissa ja vanhemmat lapset ovat siinä pisteessä koulussa että en voi niittenkään takia muuttaa. En edes tiedä mistä aloittaisin muutto hommat ja minne menisin asumaan koska vaikka minulla on vielä sukulaisia suomessa he ovat eri paikkakunnilla ja suhteet vähän etääntyneet. Elämäni on nyt näin tällä hetkellä että pitää unohtaa itseni ja keskittyä lapsiin ja ehkä joku päivä. Nämä pääsiäis lomat ja muut koulu lomat vaan tuntuu pitkiltä ja yksinäisiltä yksin. Onko täällä muita samassa jamassa?
En tiedä missä maassa asut, mutta olisiko siellä mitään vastaavaa kuten sosiaalipalvelujen perheneuvola, järjestöiltä apua kuten meillä Mannerheimin lastensuojeluliitto, tai kuulutko kirkkoon, koska esim. seurakunnat auttavat varmasti?
Onko lapsesi sairauden omaavien sukulaisille tukijärjestöä?
Marssi lääkärille ainakin! Olet loppuun asti uupunut ja vakavasti masentunut. Hän osaa ainakin ohjata sinua jonkinlaisen avun pariin. Tiedän nyt mistä puhun, olen itse vakavasti masentunut 3-v tytön äiti ja eroamassa. Helppoa ei ole elämä ei. Mutta itse yritän jaksaa hampaat irvessä, jotta en vahingoittaisi tytärtäni äidin itsemurhalla. Olen saanut lääkkeitä, ja lupauksen että auttavat ajan kanssa ihan varmasti. Pahimpana päivänä lievä rauhoittava ottaa pahimman terän pois tuskasta.
Lähetän sinulle paljon voimistavaa empatiaa.
Kiitos vaan, olen tehnyt ajan lääkärille ja toivottavasti saan jotain helpotusta tähän koska lapseni tarvitsevat minua. Asun espanjassa ja systeemit vähän erilaiset, saan vähän apua sairaan lapseni hoitamiseen mutta se on rankkaa hoitaa sairastavaa lasta, on tietenkin paljon rankempaa lapselle. Itselles myös paljon tsemppiä on tosi vaikeaa erota kun on lapsia, sitä ei ikinä uskokaan.
Kiva tietenkin kun saa purkaa tänne nettiin näitä surkuja vähän ja huomaa että ei ole yksin näissä jutuissa.
Hyvä että olet menossa lääkäriin :-) Raskaissa elämäntilanteissa ei pitäisi arkailla käydä vaikka terveydenhoitajan luona terapiakeskusteluissa tai ottaa mietoja mielialalääkkeitä - ne voivat auttaa todella paljon. Ja hyvin monet sellaisia nykyään syövät. Itse yritän nyt jotenkin räpiköidä tilanteen läpi tapaamalla mahdollisimman paljon ystäviäni ja suunnittelemalla uutta kotia, aion esim. laittaa yltiöromanttiset tapetit makuuhuoneeseeni kun ei ole miestä protestoimassa!