Kyyneleet kirveltää taas silmissä,tuntuu että tukehdun. Rakkainpani on poissa, hän menehtyi 8 päivää sitten.En pysty nukkumaan enkä syömään.Kaikki asunnossamme muistuttaa jatkuvasti miehestäni.Nytkin itken ja niiskutan, miten selviän ikävästäni joka tuntuu tällä hetkellä suunnattomalta? Vielä äsken kaikki oli niin hyvin, juteltiin,rakasteltiin, oltiin äärettömän onnellisia! En halua tätä! Puristan hänen paitaansa vasten rintaani, tuoksu on vielä jäljellä.Mä haluaisin hänen mukaansa, Hänen, josta piti tulla virallisesti mieheni toukokuussa. Miettikää ihmiset, kun katsotte seuraavan kerran rakkaintanne, että mikään ei olen niin varmaa, että hän pysyy siinä ikuisesti.Ei tästä tule mitään. Valokuvat ovat lattialla,hänen tavaroitaan joka paikassa.On epäreilua että hänet tempaistiin pois luotani!Mä en halua poistua kodistamme, ja tänne on vaikea tulla takaisin.Voitteko kuvitella miltä tuntuu tälläisellä hetkellä..Rakas, mä haluan sun luo.Sinun syliisi.Haluasin vielä kerran tuntea kätesi kädessäni,huulesi huulillani,katseesi, kaiken...
Rakkaani on
poissa
152395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Otan osaa ,surusi on suuri.
On todella ikävä menettää läheinen ihminen ja vielä noin läheinen,toinen vaikea asia on menettää oma lapsi.
Mikään menetys ei mene ohi jälkiä jättämättä,mutta ainoa mitä voin sanoa on se että elämä menee eteenpäin kaikesta huolimatta.
Nyt se tuntuu kauhealta mutta vuoden päästä asia on vielä tuore mutta sen kanssa on jo helpompi elää,sen voin sanoa kokemusta omaavana,olen itsekin kokenut kuoleman vierailun joka on vienyt kaksi kertaa läheltäni rakkaan,siis miehen.
Halaus sinne... sen kuuluukin tuntua pahalta. Ajan myötä tunne muuttaa kyllä muotoaan, siihen asti on vain koetettava kestää. Ota kaikki irti surustasi. Ja jaksamista.
En tiedä, mut en oikein usko juttuasi. Mikä järki on keksiä asioita?
Ja mikä vittu sua oikein vaivaa??!Mikä sä olet sanomaan että joku vedättää?! Voithan sä olla uskomatta, mut miksei pitäis paikkaansa vai kuuluuko täällä puhua pelkkää paskaa??!
Alkuperäiselle kirjottajalle, koeta jaksaa.En osa muuta sanoa.
Et oo täällä yksin noitten
tuntojesi kanssa,
sen takaan.
Minulla on nyt mennyt 12 kuukautta,
12 kuukautta oon maanut ja miettinyt
elämää ja sen tarkoitusta,
jokainen pelaa omaa peliään ja
aina ei voitaa.
Menetettyäni lapseni ja aviopuolisoni
ei jäänyt jäljelle mitään,
nyt on jonkilainen hyväksyntä.
Menee vielä ehkä vuosi
ja pystyn taas harkitsemaan elämää,
koita jaksaa,
kyllä sä jaksat,
koska minkäkin jaksan.
Mutta nyt sun täytyy nollata ja
elää meneessä hetki.
Elä kuitenkaan tee minun
virhettäni ja lopeta töitä,
se pahentaa asiaa.
Toivon sulle kaikkea hyvää,
ja rohkeutta elää tämä elämä loppuun,
elämällä on tapana järjestää
asiat oikeinpäin.
en voi sanoin ilmaista, kuinka pahoillani olen puolestasi.
Eikä tarvi, kuten sanoin kaikkea käy,
ja kait kaikelle on tarkoitus,
mutta kyllä se tästä.
Eka joulu yksin, onpahan
hyvä syy lähteä sukuloimaan.
Elämä kulkee omia polkujaan
ei tässä se enempää.
osanottoni.
Ei löydy mitään sanoja, eikä mitään, joka helpottaisi suruasi, mutta haluan vain sanoa, että olen todella pahoillani. Itken itsekin kun ajattelen suruasi.
Voin aistia surusi. Kirjoituksesi huokuu sellaista ikävää, etten itse tietäisi miten sitä käsitellä... Surusi keskelläkin olet vahva.
Rakastan miestäni ja aika monesti myös havahdun siihen mahdollisuuteen, ettei kaikki jatku ikuisesti näin. Ettei rakkaus ja onni ole itsestäänselvyys, vaan lahja josta on nautittava nyt. Milloin tahansa toinen voi olla poissa ja jäljelle jäävät vain t-paidat, valokuvat, muistot...
Kipu on suunnaton juuri nyt. Jonain päivänä ehkä voit kuitenkin olla onnellinen niistä onnenmurusista, jotka sait. Tutkimattomia ovat jumalten tiet.
Osanottoni.
onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä
vain huomaakin: se päättyy tähän
syvä osanottoni
Todella järkyttävää!
Voimia sulle...
Olen pahoillani.
Ei minulla ole tällaista kokemusta, joten en muutakaan voi sanoa. Mutta taidanpa unohtaa itsekkyyteni tosissaan täksi jouluksi.
"Kun tulkita vois
kaiken tarkoituksen.
Me jäämme vaiti
hiljaa nöyrtyen."
Syvä osanottoni.
Itse olen vuoden sisällä tajunnut miten vähästä kaikki on kiinni. Jos lähden tänä iltana ovesta, tulenko enää takaisin, tai jos mieheni, tuleeko hän... se on tehnyt minusta nöyremmän ja osaan suhtautua rakkaaseeni eritavalla. En enää nalkuta pienistä, tunteet näytetään avoimemmin ja nautitaan jokaisesta yhteisestä hetkestä.
Toivon sinulle jaksamista. Sinulle on tapahtunut se, mitä kaikkein eniten pelkään. Koputan puuta. Sure rauhassa. Itkettää itseäkin.