Naimisissa kuusi vuotta, monta lasta, ikää alta kolmekymmentä. Siinä me pähkinänkuoressa. Ongelma on se, että minä en halua enkä jaksa nalkuttaa. Otetaan esimerkiksi vaikka eilinen päivä.
Otimme aamun rennosti koko perhe, mutta sitten alkoikin tohina. Siis minä ja lapset tohistiin. Oli melko paha siivo, ja ruvettiin sitä selvittelemään. Mies kyllä itsekin määräili lapsia töihin jne, mutta istahti kuitenkin itse tietokoneelle. Sovittiin että hän hoitaa keittiön, kun mulla oli muun huushollin järjestelyurakka valtava pyykkivuori (viikkasin eilen jotain seitsemän koneellista puhdasta pyykkiä kaappeihin...). Samalla yritin repiä itseäni imettämään vauvaa, leipomaan (kun oli luvattu lapsille), etsimään muksuille keveämpiä ulkovaatteita jne. Tulos: illalla klo 21 minä istuin lukemassa lapsille iltasatua. Huusholli oli järjestelty, olohuone ja lastenhuoneet imuroitu, pyykkien viikkaus vielä hiukan kesken. Keittiö oli edelleen kamalassa kunnossa, imuroimattakin, kuten myös makuu- ja työhuoneet. Minä olin istunut koko päivänä sen verran, mitä vauvan imettämiseen menee aikaa. Isäntä oli istunut koneella, laittanut toki ruoan välissä kun kauniisti pyysin, ja käynyt saunassa (yksin). Kysyi vain tullessani, menenkö minä. Kun sanoin etten ehdi, niin kävi vain sammuttamassa saunan. Ei puhettakaan että olisi tarjoutunut huolehtimaan hommista sen aikaa, että olisin saunaan päässyt! Okei, en pyytänytkään, mutta tiedän että itse olisin työteliään päivän tehneelle puolisolleni tarjonnut tilaisuutta rentoutua.
Ja tässä ei siis ole kyse siitä, että vain alistuisin kotiorjaksi, etten vaatisi miestä osallistumaan. Vaadin kyllä. Mutta kun on puolisolle sanonut kolmannen kerran samasta asiasta eikä silti mitään tapahdu, on vain omien voimien hukkaamista jatkaa siitä sanomista. Sitä paitsi sehän on teidän miesten mielestä NALKUTTAMISTA. Meillä oli olkkarin matto just kaks kuukautta putkeen terassilla tuulettumassa. Ai miks? No kun isäntä lupasi sen tampata ja tuoda sisälle "ihan kohta". Huomautin matosta ehkä 20 kertaa. Periaatteesta en olisi millään halunnut ottaa sitä itse sisälle. Lopulta oli pakko. Lisäksi meillä on edelleen kesken keittiön kaappien maalaus, olohuoneen tapetointi ja kylppärin ilmanvaihtosysteemin esteettinen viimeistely. Enpä usko niiden ikinä enää valmistuvankaan. Jos yritän kannustaa miestä tekemään hommia, sekin on nalkuttamista. Mutta pitääkö vain alistua joko tekemään kaikki itse tai elämään keskeneräisen remontin ja paskan keskellä?
Otimme aamun rennosti koko perhe, mutta sitten alkoikin tohina. Siis minä ja lapset tohistiin. Oli melko paha siivo, ja ruvettiin sitä selvittelemään. Mies kyllä itsekin määräili lapsia töihin jne, mutta istahti kuitenkin itse tietokoneelle. Sovittiin että hän hoitaa keittiön, kun mulla oli muun huushollin järjestelyurakka valtava pyykkivuori (viikkasin eilen jotain seitsemän koneellista puhdasta pyykkiä kaappeihin...). Samalla yritin repiä itseäni imettämään vauvaa, leipomaan (kun oli luvattu lapsille), etsimään muksuille keveämpiä ulkovaatteita jne. Tulos: illalla klo 21 minä istuin lukemassa lapsille iltasatua. Huusholli oli järjestelty, olohuone ja lastenhuoneet imuroitu, pyykkien viikkaus vielä hiukan kesken. Keittiö oli edelleen kamalassa kunnossa, imuroimattakin, kuten myös makuu- ja työhuoneet. Minä olin istunut koko päivänä sen verran, mitä vauvan imettämiseen menee aikaa. Isäntä oli istunut koneella, laittanut toki ruoan välissä kun kauniisti pyysin, ja käynyt saunassa (yksin). Kysyi vain tullessani, menenkö minä. Kun sanoin etten ehdi, niin kävi vain sammuttamassa saunan. Ei puhettakaan että olisi tarjoutunut huolehtimaan hommista sen aikaa, että olisin saunaan päässyt! Okei, en pyytänytkään, mutta tiedän että itse olisin työteliään päivän tehneelle puolisolleni tarjonnut tilaisuutta rentoutua.
Ja tässä ei siis ole kyse siitä, että vain alistuisin kotiorjaksi, etten vaatisi miestä osallistumaan. Vaadin kyllä. Mutta kun on puolisolle sanonut kolmannen kerran samasta asiasta eikä silti mitään tapahdu, on vain omien voimien hukkaamista jatkaa siitä sanomista. Sitä paitsi sehän on teidän miesten mielestä NALKUTTAMISTA. Meillä oli olkkarin matto just kaks kuukautta putkeen terassilla tuulettumassa. Ai miks? No kun isäntä lupasi sen tampata ja tuoda sisälle "ihan kohta". Huomautin matosta ehkä 20 kertaa. Periaatteesta en olisi millään halunnut ottaa sitä itse sisälle. Lopulta oli pakko. Lisäksi meillä on edelleen kesken keittiön kaappien maalaus, olohuoneen tapetointi ja kylppärin ilmanvaihtosysteemin esteettinen viimeistely. Enpä usko niiden ikinä enää valmistuvankaan. Jos yritän kannustaa miestä tekemään hommia, sekin on nalkuttamista. Mutta pitääkö vain alistua joko tekemään kaikki itse tai elämään keskeneräisen remontin ja paskan keskellä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
miestä tai tee kuten minä. Valitsen jonkun hyvännäköisistä uroksista, joita pörrää ympärilläni työpaikalla ja pyydän kotiini auttamaan kotitöissä tai pienissä kodin hommissa, joita mieheni ei saa aikaiseksi.
Hahahah! Tää oli paras neuvo pitkään aikaan ja voin olla varma että toimii! Ja voin olla myös varma että miehen itsetunto kokee aikamoisen kolauksen jos naapurin mies tulee auttamaan ;) Lupaa palkaksi vaikka saunakaljat tms..
Nii-in..
Kyllähän toi toimii just vähän aikaa :)
Mut sit kun se naapurin äijä on 6 vuotta käynny siinä imuroimassa ja muuta , ei enää saunakaljoja tipu, eikä paljon muutakaan lahjomista! ;)
Rouvaakaan ei enää kiinnosta keimistellä yhtään siinä samalla kun se naapuri tamppaa sitä samaa mattoa vuodesta toiseen :)
no mutta! siinä vaiheessa sitä onkin jo saanut siivousapua 6 vuotta -thadaaa! ;) ja mikäli miehellä yhtään on ylpeyttä, ymmärtää mies todennäköisesti jo kerrasta, mikä on homman nimi :D
Nii-i ... :) -Kuulemma
Jätä se ukko passaamatta. Älä pese sen pyykkiä, älä keitä sille. Tehköön edes sen osuuden (siis huoltakoon edes itsensä) kun ei muuta tajua.
Tuollaisia hyväksikäyttäjä miehiä on Suomi puolollaan. Kun saat lapset vähän isommiksi, niin heitä se vätys menemään.
Teil on kuitenkin seksielämäkin siihen mennessä kuollut täysin, kun sua vituttaa, kun äijä vain makaa ja sä saat raataa.
Näitä paskiaisia on Suomi täynnä.
Muuta pois kotoa pariksi viikoksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000041103603
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000042345392
Anna siipasi lukea kirjoittamasi viesti.Jostain on alettava.
Olen aina ajatellut, että on helkkarin tyhmää hankkia monta lasta. Ja et tämä takuulla tappaa parisuhteen..
Luettuani kirjoituksesi en voi muuta ku pysyä kannassani vahvemmin kuin koskaan!!
Itse olet soppas keittänyt...ei muuta ku jaksamisia sulle. ;)
Kuriin se vätys ja tosiaan: näytä tämä ketju!
Miksi teillä on monta lasta jos ette ole yhdessä oppineet tekemään kotitöitä? Ex-mieheni ei myöskään osallistunut kotitöihin kuin kerjäämällä, joten päätin, että pystyn itse hoitamaan kolme lasta. Mies olisi kyllä väsännyt niitä varmaan toisen mokoman. Paremmin on mennyt nyt kun ei ole neljättä lasta eli miestä enää passattavana. Hänellä on toinen huoltaja nykyään.
Jos kyseessä on tahtojen taistelu, ei taistelija luovuta ennen kuin toinen osapuoli murtuu. Järjestä tilanne jossa puoliso kuulee ja läsähdä sohvalle nyyhkyttämään epätoivoisesti. Jos tämä on jo kokeiltu tai se ei auta, niin kerrot miehellesi että et jaksa yksin ja tarvitset puolison joka jakaa taakkaa ja että voit sellaisen hommata muualta.
Onhan se niin että lapsiperheessä on aika paljon kaikkea puuhasteltavaa.
Meillä 3 pientä muksua, ja emäntä pitää aika tärkeäna pitää ne mukulat koko ajan putipuhtoisissa vaatteissa ja nurkat täysin pölyttöminä.
Mä taas en niin paljon arvosta noita samoja asioita, joten meillä pitää sitten koittaa löytää sellanen kultanen keskitie.
Mulla menee vaan hermot, jos muija heti ensimmäisenä alkaa aamusta antaa ohjetta: 'Petaatko sängyn', vietkö roskat, syötä toi pienimmäinen, komenna noita isompia välillä, voisit imuroida, tee sitä , tee tätä..
Mä kun en ole ite niin tarkka noista samoista asioista. Vien roskat aina kun näen sen tarpeelliseksi ja olen menossa sinne roskiksille päin muutenkin, ihan turha ottaa ylimäärästä ressiä ja ruveta pyörimään ees taas.
Joskus mä joudun ihan istuttamaan ton eukon tohon sohvalle, että koitas ny vähän olla paikallaan, ees vartti. -Ei se meinaa millään pysyä paikallaan, ku koko ajan pitäis jotain olla tekemässä :)
-Ei meillä kauhean pahoja ongelmia tuosta oo tullut, joskus se mököttää sen puolituntia, jos oon sanunnut että älä komentele, mä teen niitä sitten omaan tahtiin :) -Niin ne sano jossain parisuhdeterapiassakin että ihmiset arvostaa eri asioita, ja tekee niitä sillai miten niitä näkee tarpeelliseksi! -ei se huusholli siitä kaadu vaikka välillä vähän ois leluja parikin tuntia jossain olkkarin lattialla !
jos rouva on jonkun viikonlopun viettämässä likkojen kanssa , niin meillä on ihan leppoisaa, muksut on pari päivää ihan samoissa vaatteissa (ei tuu mahottomasti pyykkiä), -paitsi jos nami nami menee syliin.. -Ei tarvii , kun illalla korjataan lelut, tai jos ollaan väsyneitä ni aamulla, tai sitte seuraavana iltana :) -ei ne siitä rikki mee vaikka ei ois koreissaan... -ollaan niin levänneinä , ku kukaan ei oo 'liikaa' komentannu pariin päivään !!!!!
mut tsemiä sinnekkin !!!! ;)
Vaan kun mies on meillä se siivouksesta tarkempi. Se joka naputtaa siitä, jos lasten leikit on levällään ympäri huushollia, se, jota ensimmäisenä alkaa sotku ahdistaa. Vaan kun ei itse tee yhtään mitään! Ja sit kun mä saan tohinavaihteen päälle ja pääsen vauhtiin hommissa, niin yhtäkkiä mies onkin käskyttämässä koko perhettä pihalle. Ja ihmettelee sitten, miks mua ei saa ulos muun perheen kanssa... Jos mä lähden, mies häviää viidessä minuutissa takaisin sisälle, tietokoneelle. Minä sentään sitten siivoan jos kerrankin sen siivousrauhan saan! Ja sitten vain puren hammasta ja yritän kestää. Ja silloin harvoin kun päästään seksipuuhiin, mies ihmettelee miksei mua innosta... Aina valmiina kuin partiotyttö pitäis muka olla... Kaikkeen miehen mielen mukaan: siivoamiseen, ulkoiluun, ruoanlaittoon ja seksiin. Ällöttää.