Olen 35-vuotias akateemisesti koulutettu nainen. En ole koskaan ollut kovin suosittu miesten keskuudessa ja tästä syystä olen pääsääntöisesti kuluttanut elämäni keskittyen opintoihini ja muutamiin muihin asioihin jotka ovat lähellä sydäntäni, kuten luonnonsuojelu, eläinten oikeudet ja feminismi. Johtuneeko siitä että suomalaiset miehet eivät kestä vahvaa ja määrätietoista naista joka välittää muustakin kuin kaljan kittaamisesta ja penkkiurheilusta.
Viisi vuotta sitten koin elämässäni täyskäännöksen kun tutustuin ihanaan afrikkalaiseen mieheen, ja vuosi tämän jälkeen meille syntyi lapsi. Ikävä kyllä puoli vuotta tämän jälkeen suhde afrikkalaisen miehen kanssa päättyi ja jäin yksin lapseni kanssa.
Nämä vuodet ovat todella herättäneet minut siihen millaisessa barbaarisessa rasistivaltiossa elämme. Kaikkialla ihmiset mulkoilevat minua ja lastani. Kukaan ei halua auttaa meitä. Kaikki miespuoliset tuttavani ja osa naispuolisistakin katkaisi välit kun aloin seurustella tämän afrikkalaisen miehen kanssa.
Kadulla kävellessäni näen suomalaisten miesten kasvoilta halun vahingoittaa minua ja lastani. Perääni huudellaan kaikenlaisia kammottavia rasistisuuksia. Pari kertaa olen pelännyt niin että olen ottanut yhteyttä poliisiin, mutta siellä ei otettu asiaa vakavasti. Suomiko muka oikeusvaltio!? Pyh!
Kunnallisvaaleisa avoimen muukalaisvihamielinen puolue sai murskavoiton. Osa noista rasisteista on sentään laitettu vankilaan mutta Suomesta varmaan loppuisi vankilat jos kaikille rasisteille annettaisiin linnatuomio. Itken kotona illat ajatellen millaisessa ympäristössä lapseni tulee kasvamaan. Toivon ettei hänelle jää pysyviä henkisiä traumoja, mutta epäilen.
Jos minulla olisi varaa niin muuttaisin heti pois tästä kamalasta barbaarivaltiosta. Mistä tällainen viha erilaisuutta kohtaan kumpuaa? Luulen että kaiken taustalla on puhdas kateus. Afrikkalaisethan ovat tunnetusti aina olleet kaikessa vaaleita lajitovereitaan parempia.
Sori nyt jos tämä on väärässä paikassa mutta oli pakko purkautua jonnekkin....
Viisi vuotta sitten koin elämässäni täyskäännöksen kun tutustuin ihanaan afrikkalaiseen mieheen, ja vuosi tämän jälkeen meille syntyi lapsi. Ikävä kyllä puoli vuotta tämän jälkeen suhde afrikkalaisen miehen kanssa päättyi ja jäin yksin lapseni kanssa.
Nämä vuodet ovat todella herättäneet minut siihen millaisessa barbaarisessa rasistivaltiossa elämme. Kaikkialla ihmiset mulkoilevat minua ja lastani. Kukaan ei halua auttaa meitä. Kaikki miespuoliset tuttavani ja osa naispuolisistakin katkaisi välit kun aloin seurustella tämän afrikkalaisen miehen kanssa.
Kadulla kävellessäni näen suomalaisten miesten kasvoilta halun vahingoittaa minua ja lastani. Perääni huudellaan kaikenlaisia kammottavia rasistisuuksia. Pari kertaa olen pelännyt niin että olen ottanut yhteyttä poliisiin, mutta siellä ei otettu asiaa vakavasti. Suomiko muka oikeusvaltio!? Pyh!
Kunnallisvaaleisa avoimen muukalaisvihamielinen puolue sai murskavoiton. Osa noista rasisteista on sentään laitettu vankilaan mutta Suomesta varmaan loppuisi vankilat jos kaikille rasisteille annettaisiin linnatuomio. Itken kotona illat ajatellen millaisessa ympäristössä lapseni tulee kasvamaan. Toivon ettei hänelle jää pysyviä henkisiä traumoja, mutta epäilen.
Jos minulla olisi varaa niin muuttaisin heti pois tästä kamalasta barbaarivaltiosta. Mistä tällainen viha erilaisuutta kohtaan kumpuaa? Luulen että kaiken taustalla on puhdas kateus. Afrikkalaisethan ovat tunnetusti aina olleet kaikessa vaaleita lajitovereitaan parempia.
Sori nyt jos tämä on väärässä paikassa mutta oli pakko purkautua jonnekkin....
Vastaukset 14
Vanhimmat
usko tarinaasi pätkääkään.
Ja kaikki haluavat olla hänen kavereitaan koulussa ja harrastuksissa. On varsin iloinen tyttö, uloisesti valkoisen ja tumman sekoitus. Joten tarinasi ei pidä paikkaansa ollenkaan. Koko tarinasi oli provokaatiota.
..oli varsin hupaisa:
"En ole koskaan ollut kovin suosittu miesten keskuudessa"
"Johtuneeko siitä että suomalaiset miehet eivät kestä vahvaa ja määrätietoista naista"
Eli koska suomalaiset miehet eivät ole kiinnostuneita sinusta, niin ainut selityskö tälle on pelko "vahvoja & määrätietoisia" naisia kohtaan?! XD
Oisko peiliin katsomisen paikka...
Hyvin onnistuneesti sait kaikki tämän ja sinkkupalstan kliseet kokoon yhden otsikon alle.
No, kyllä sinä kaipaamaasi huomiotakin tulet saamaan, kun tosikoimmat lutkittelijat heräävät päiväuniltaan/pöhnästään.
Ei kestä kun muutama tunti ja palstan aateeämmät ovat kiljumassa millainen lutka suomalainen nainen on. Odotan tätä naurua pidätellen.
veikkaan kirjoituksen olevan aateämmän tekosia jo alunperin.
Suomalaisen naisen lutkuus ei todellakaan ole mikään naurun aihe. Kerro myös kavereillesi.
Kerrankin pääsee joku aateeämmä solvaamaan sydämensä kyllyydestä, kun on ensin itse kirjoittanut aloituksen. Hetken päästä voi vielä linkata tämän keskustelun sinkkupalstalle todisteena siitä, millaisia kaikki suomalaiset naiset ovat :D
mahdollista, ellei todennäköistä.
Vähän liikaa näiden palstojen kliseitä samaan viestiin tungettuna.
Tää oli hyvä. :)
Puistattaa tuollainen!
"Afrikkalaisethan ovat tunnetusti aina olleet kaikessa vaaleita lajitovereitaan parempia."
Juu onhan ne ollu parempia 100 metrin juoksussa ja rap-musiikissa, jos sitä nyt musiikiksi voi kutsua. Mutta nämä kaksi asiaa eivät ole kaikki. :-D
"Afrikkalaisethan ovat tunnetusti aina olleet kaikessa vaaleita lajitovereitaan parempia."
Juu onhan ne ollu parempia 100 metrin juoksussa ja rap-musiikissa, jos sitä nyt musiikiksi voi kutsua. Mutta nämä kaksi asiaa eivät ole kaikki. :-D
Meinasin kirjoittaa juuri samaa!
Uskon sinua, sillä koin todella kummallista vuosia sitten. En olisi koskaan uskonut. Lapseni oli pari kolme vuotias ja hänellä oli kaveina vuotta vanhempi lapsi, jonka isä on musta. Lapsi on siis mulatti. Kuskasin näitä kahta lasta, he istuivat molemmat rattaissa, muutaman sata metriä suomalaisessa, suomalaisittain isossa kaupungissa. Perääni huudeltiin jos jonkun laisia halventavia kommentteja tyyliin Zambo lähti mutta Xulu jäi jne. Humalaiset hädin tuski psytyssä pysyvät juopot ottivat oikeudekseen keskellä kirkasta päivää huudella mitä sylki suuhun toi. Voi olla, että he ilmaisivat sitä, mitä selvin päin katúa tallaavat muut miehet pitivät sisällään. Olin tyrmistynyt kommenttien määrästä ja siitä avoimuudesta, jolla ne esitettiin. Sen jälkeen tuli sellainen olo, että tekisin saman asian iahn piruuttani, vaikka joka päivä vain totuttaakseni suomalaisia juntteja. Siihen ei kyllä sitten enää tullut mahdollisuuksia. Toivottavasti se lapsi on täällä jotenkin selvinnyt. Onneksi siitä on jo aikaa... En sen jälkeen niin paljon enää ihmetellyt, miksi lapsen äiti ei halunnut, että lapsi sanoo häntä äidiksi. Sana piti korvata jollain muulla. Sääli.