Arvioikaa puheliaisuuttaanne

Ihmisiin jotka puhuvat paljon olen mykkä.
Jos sitä arvioitaisiin asteikolla yhdestä kymmeneneen niin sijoittuisin varmaan jonnekkin kolmosen kohdille.

sitä perhettä mutta enempi jaksan kai kuunnella ku puhua.. joskus innostuu lärpättään enempi ja joskus vähempi tyyliin puhun vähän mutta asiaa. ei välitä. ei jaksa. ei kiinnosta.. vaan serranon perhe on mainio, sitä jaksaa!

eli en osaa verrata heihin. - Oma puheliaisuuteni riippuu aivan täysin seurasta ja tilanteesta. - Aamulla en puhu mielellään juuri mitään. Lounaan jälkeen ovat kielenkannat jo höllänneet ja työkavereitten seurassa saatan lörpötellä vaikka kuinka paljon. - Jos on kyse jonkun asian ajamisesta ja / tai puolustamisesta, minun on sanottu puhuvan välillä liikaakin... Ja jos taas olen vieraassa seurassa esim. juhlissa, en välttämättä puhu juuri mitään, vaan olen ennemminkin tarkkailevalla kannalla.

Mikkosten perhettä, joten ei aavistustakaan millaisia ovat puhujina.

Itsestäni tiedän, et puhun jos on asiaa. Hiljaisuuttakaan en kaihda edes toisen ihmisen seurassa. Se voi joskus antaa jopa paljon enemmän, kuin mitkään keskustelut.

Turhanpäiväinen höpöttäminen ei oo mulle luonnollista.

sisältäen mainokset, ei kerro koko totuutta Mikkosista ja siitä, miten paljon puhutaan.

On myös huomioitava, että perheessä on kaksi poikalasta ja poikalapset ovat aika ahkeria kyselijöitä.

Meillä taas ei ole lapsia, joten mahdottomuus verrata asioita keskenään.

Viimeksi puhuin eilen, paikallisen huoltoaseman kassan kanssa.
Seuraavaksi puhun aamulla, kun menen töihin.
Ellen sitten itse itselleni höpise.