En tiedä onko mussa joku vika. Kertokaa te.
Oon seurustellu kerran vakavasti. Ikää on mittarissa 21-vuotta. Suhde loppui 7kk jälkeen, just kun olin uskaltanu heittäytyä kunnolla siihen ja antanu kaiken itsestäni. Taistelin 1,5 vuotta ennen kuin pääsin erosta yli.
Nyt kuukausi takaperin tapasin ihanan miehen. Olin todella vaikeassa elämäntilanteessa ja tämä mies oli hyvin tukenani. Suhde syveni aika nopeasti. Missään vaiheessa emme seurustelleet virallisesti.
Uskaltauduin heittäytyä suhteeseen. Kuitenkin tänään herra ilmoitti, että hän ei osaa olla oma itsensä mun kanssa eikä hän osaa heittäytyä tähän.
Haluan korostaa, että en oo omistuhaluinen tai mustasukkainen. Suhteissa mies on saanut tulla ja mennä vapaasti, kunhan ei vieraisiin oo eksyny.
Miksi JOKA KERTA, kun mä uskallan antaa paljon itestäni ja saan kasattua itteni kokoon pettymysten jälkeen, niin joku jättää ja hajottaa mut taas uudelleen palasiin?
Oon seurustellu kerran vakavasti. Ikää on mittarissa 21-vuotta. Suhde loppui 7kk jälkeen, just kun olin uskaltanu heittäytyä kunnolla siihen ja antanu kaiken itsestäni. Taistelin 1,5 vuotta ennen kuin pääsin erosta yli.
Nyt kuukausi takaperin tapasin ihanan miehen. Olin todella vaikeassa elämäntilanteessa ja tämä mies oli hyvin tukenani. Suhde syveni aika nopeasti. Missään vaiheessa emme seurustelleet virallisesti.
Uskaltauduin heittäytyä suhteeseen. Kuitenkin tänään herra ilmoitti, että hän ei osaa olla oma itsensä mun kanssa eikä hän osaa heittäytyä tähän.
Haluan korostaa, että en oo omistuhaluinen tai mustasukkainen. Suhteissa mies on saanut tulla ja mennä vapaasti, kunhan ei vieraisiin oo eksyny.
Miksi JOKA KERTA, kun mä uskallan antaa paljon itestäni ja saan kasattua itteni kokoon pettymysten jälkeen, niin joku jättää ja hajottaa mut taas uudelleen palasiin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lisään tähän vielä, että tämän miehen kanssa oli havaittavissa tätä epätietoisuutta jo pari viikkoa sitten kun viimeksi nähtiin (asun 300km päässä hänestä). Kuitenkin koko parin viikon ajan mies soitteli päivittäin parikin kertaa ja kertoi ikävöivänsä. Ja nyt tämä tilanne.
En jaksaisi enää sitä, että törmään vain sitoutumiskammoisiin miehiin.
Musta kuule tuntuu että tuo mies ei osaa sitoutua kehenkään tai teidän suhde oli jotenkin outo jos ette seurustelleet virallisesti mutta olit noin tunteella siinä mukana?
Ehkä se kävi vieraissa tai pyöritti useampaa juttua kerralla kun teillä on tuota välimatkaakin.
Sun pitäisi varmaan ettiä mies johon voi luottaa ja johon rakentaa suhdetta hitaasti ettet heittäytyisi liian nopeasti siihen. Tuollainen altistaa sille että sinä olet tunteella mukana ja se toinen vaikka pelkän seksin perässä.
Mä tiedän 100% varmuudella, että ei käyny vieraissa. Ja tiedän myös, että hän osaa sitoutua. Hän seurusteli 2,5 vuotta, joista 2 avoliitossa.
En sitten tiedä tuliko tämä meidän juttu vähän liian nopeesti, kun hänen erostaan oli vasta reilu puoli vuotta.
Miten tiiät ettei ollut vieraissa tai löytänyt jotain toista, "parempaa"?
Ei tuo järin sitoutumiskykyiseltä kuulosta jos on ollut avoliitossa.
Meillä on tosi paljon yhteisiä tuttuja ja pieni paikkakunta. Olisin saanu heti tietää, jos se olis vierais käyny.
Joku voi sanoa mua sinisilmäiseksi, mutta me puhuttiin pettämisestä jo heti suhteen alussa. Mä uskon ja luotan siihen, että ketään muita ei sillä oo ollu.
Sähän sanoit tossa että teiän välillä oli jotain 300km?
Älä luota liikaa kehenkään vaikka kuinka olisi luotettavan oloinen.
Minkälainen tyyppi se noin muuten on?
Mulla on kanssa ollu samanlainen homma kerran jonka takia kyselen.
Ei noihin voi usein luottaa ja toisesta sanoa.
No siis juu, meidän välillä on 300km. Ollaan kuitenkin samalta paikkakunnalta kotoisin ja mä käyn kotosalla usein.
Herra on kaikin puolin todella ihana, hellä ja huomioon ottava. Harvinainen suomalaiseksi mieheksi, koska hän todella kuunteli ja ymmärsi.
En vaan ymmärrä, että lukeeko mun otsassa isoilla kirjaimilla, että "leiki tunteillani"?
Tuo tyyppi siis asuu siellä samalla paikkakunnalla mistä ootte kotoisin ja sinä asut siellä toisessa paikassa?
Se voi hyvinkin leikkiä tunteilla jos vain antaa sellaisen mahdollisuuden.
Ehkä sä etenet liian nopeasti ja heittäydyt etkä tarpeeksi hitaasti rakenna sitä suhdetta. Silloin altistaa itsensä tuolle tunteilla leikkimiselle.
Juurikin näin.
Yleensä etenenkin nopeesti, mutta nyt kyllä yritin olla mahdollisimman hidas tämän kanssa. Jotenkin suhde vaan syveni todella nopeesti (johtuen ehkä siitä, että olin todella kamalassa elämäntilanteessa meidän tavatessamme) ja mä luulin sen olevan ihan molemmin puolista. Olin yllättäen taas väärässä.:)
Etenit liian nopeasti sen pohjalta että hän oli luotettavan oloinen ja olitte samasta paikasta kotoisin.
Kuitenkin rasitteena oli hänen vanha suhteensa ja sinun elämäntilanne myös. Saattoi olla hänelle laastarisuhde ja sinä etsit lohdutusta. Ehkä sinunkaan tunteet eivät olisi eri tilanteessa niin vahvoja?
Ei oikein muuta voi sanoa että ole varovainen jatkossa, sitä muuten satuttaa itseään.
Oon ollut samassa tilanteessa melkein ja nyt elämä jo hymyilee. Kyllä sinullekin kun etenet hitaasti ja etit sen oikeasti luotettavan ja hellän miehen.
Voi hyvin olla, että tilanne "riistäytyi" käsistä tunnekuohujeni takia. Tavattiin kyllä pari päivää ennen kuin tämä mun paha elämäntilanne alkoi, mutta hän jäi sitten siihen ja oli tukena.
Pysyn taas ainakin seuraavan vuoden erossa miehistä ja elän villiä nuoruuttani.:D
Kiitos neuvoista.:)
Sussako ei sitten ole mitään vikaa? Miehet vaan on sitoutumiskammoisia kusipäitä? Ehkäpä ne suhteet pääasiassa olikin sitä, että miehet joutui kuuntelemaan sun murheita, mutta roikkuivat nyt kumminkin vähän aikaa kuvioissa mukana, kun sä olit niiiiin söpö ja sulta sai helposti pimppaa...hehe.
eikö ole parempaa tekemistä?
En missään vaiheessa sanonu, etteikö mussa olisi vikaa. Kysyinkin, että mikä mussa on vikana, kun aina tälläset miehet mun elämään tulee.
Enkä mä kaada kaikkea miehen niskaan. Tämä elämäntilanne oli sillon sellanen, että todella läheinen ihminen kuoli.
Ja en kyllä koe olevani mikään panopuu, joka vaan jakelee joka puolelle. Voit siis pitää sen mielipiteen omanasi.
Mikä vikana? Ehkäpä sä nalkutat/valitat liikaa? Eikä aina kannata myöskään lähteä niiden komeiden sarjaiskijöiden mukaan sieltä baarista. Kivaa voi olla hetken aikaa, mutta se "kiva" yleensä loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Et ole aina yksin. Näethän, olet kaksi kertaa jo saavuttanut jonkun - mutta menettänyt. Kuitenkin nuo kaksi kertaa olet ollut jonkun kanssa ja saanut sen mitä haluat. Toisin sanoen, et ole tehnyt mitään väärin. Olet tehnyt oikein ja saavuttanut... kenties sinussa on sellaista romantikonvikaa ... ainakin "heittäydyt kunnolla ja annat kaikkesi". Se on tärkeää. Minusta sinä toimit ainoalla tavalla jolla kaksi sielua voi kohdata toisensa ja rakastaa toisiaan ehdottomasti - mutta se vaatii että molemmat toimivat niinkuin sinä teet. Tuntui hyvältä lukea tarinasi. Ei siksi että sinua on sattunut - todellakaan - vaan siksi että näen että joku toinenkin tekee asiat niinkuin minä teen. Se tarkoittaa etten ole ainut joka ajattelee näin enkä ole "virheellinen" toimiessani niinkuin sinä toimit. Sinussa ei ole vikaa, teet täsmälleen kuten pitääkin. Sinä kykenet rakastamaan, aivan kokonaan, antautumaan ja heittäytymään. Sitä varten sinut on tehty sellaiseksi kuin olet, että onnistuisit lopulta siinä mitä toiset eivät edes uskalla yrittää. Olet kaltaiseni. Terveisin, Jan C.