Hei!
tapasin miehen, ihanan miehen.. hän oli/on hyvännäköinen sekä mukavan oloinen. Alku oli hankalaa, koska hänen ex-naisystävä sotki meidän suhdetta (minun mielestäni). Mieheni oli kokoajan maassa vaikka yritin tukea häntä. Hän kertoi rehellisesti ettei hänellä ole ollut voimia panostaa meidän parisuhteeseen koska tämä ex vie häneltä voimia (riitaa lapsista (huom. eronnut jo 3 vuotta sitten) olimme olleet n 4kk yhdessä eikä ainuttakaa kertaa kahdenkeskistä päivää.. ei illallisia, ei elokuvia, ei enään kauniita sanoja..
sain tarpeekseni ja jätin miehen.
meni hetki aloin voimaan heti paremmin,, kunnes hän kertoi tajunneensa tilanteen eli, ettei hän ole ole ollut läsnä ja keskittynyt meihin.. pyysi anteeksi kertoi muuttuneen/ muuttavansa itseään..
Tulin raskaaksi ,, hän jätti minut koska en tehnyt aborttia (en voi seurustella naisen kanssa ketä tekee päätöksiä kunnioittamatta minun päätöksiä) olin yksin raskauteni kanssa. Alkoi omat voimat kadota..
luonteeni on hyvin tempperamenttinen ja vahva.. ja hormoonien alkaessa jylläämään, itkin,itkin,itkin, suutuin kaikesta, olin katkera ja mustasukkainen.. koska eihän suhteessa ollut rakkautta. Olin raskauteni kanssa yksin ja kaikki voimat meni siihen että yritin pitää suhteen kasassa (pahojen pahoinvointikohtausten lisäksi). Luottamus meni siinä.
Sen jälkeen mies on halunnut monia kertoja yrittää, yrittää ilman omaa panosta.. ei huomioi yhtään, ei tunnu välttävän, ja sit ihmettelee miksi ei tee mitään oikein.. ei ymmärrä että tuollainen syö naisia sisältäpäin..
Tunnen olevani kuollut sisältä, en iloitse alkavasta keväästä, ikävöin hänen hyviä puolia.. ei hän ymmärrä.
hän ei puhu, koska ei kuulemma osaa puhua.. ja on huono siinä.. (ei olla pienen kanssa edes sen arvoisia),, siltä se tuntuu..
en ole ollut maailman paras äitipuoli.. olen hyvin nuori ja kokematon.. ja lapset on saaneet hirveesti periksi.. ei mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan. en osaa käsitellä lapsia vielä niinkuin lapsien omat vanhemmat, mieheni ei ole koskaan rohkaissut, tukenut, tms.
olen ollut myös hyvin ilkeä, tuntuu kuin tahtoisin kostaa pahaa oloani, ja sitä ulkopuoliseksi jäämistä.
tekee pahaa kun hän ei tunnu välittävän edes pikkuisesta.. en saanut koskaan puhua peloistani, yms.
sitten masennuin.. söin lääkkeitä, jotka laittoi vaan väsyttämään.. veti kylmäksi.
mies haluaa aina takaisin kun on saanut minut polvilleen ja jättää jos ilmaisen yhtään pahaa oloani.. jotenkin tuntuu väärältä. en olisi koskaan saanut aloittaa suhdetta uudelleen.. koska en voi luottaa että ihminen kenestä todella välitän.. välittäisi myös minusta.
meidän elämä on siis (ex-naisen ja hänen välisten ongelmien ratkomista, eroamista, sanoilla hakkaamista, välittämättömyyttä) sen lisäksi että hoidin hänen kotia ,, lapsi, tein ruoat (aina) kävin kaupassa.. eli hoidin hänen lapsiaan ja koin olevani hänelle jokin kodinhoitaja,
eniten tässä sattuu se että la on hetken päästä.. enkä uskalla edes nähdä häntä enään.. ollaan oltu ja ei oltu noin vuoden.olen kuullut mitä hän haluaa suhteelta,, rauhaa ja kunnioitusta.. kunnioitusta on vaikea antaa kaiken tämän jälkeen..
hän ei tajua että hän jätti perheensä ja ui entisessä elämänsä ongelmissa.. enkä enään itse jaksa uida samassa lammessa. oon vaan niin väsynyt..
en jaksa olla kotiorja tyhjänpantti, tai jokin muu väliaikainen ratkaisu hänelle..
välillä hän haluaa muuttaa yhteen ja välillä kertoo kuinka ei vi olla ihmisen kanssa ketä on minunlainen..
jouyduin sairaalaan kerran ja hänelle oli ryyppääminen tärkeämpää kuin minun tukeminen.. hän ei usein juo mutta silti.. ei hän tunnu tajuavan että hän tekee pahaa.. oon täysin hukassa.
hän vetoaa usein menneisyyteen.. kun hänellä oli kamala parisuhde mutta ei ole valmis hakemaan apua siihen..
ja onnko väärin etttä sanon kuitenkin että olen häntä varten siinä suhteessa alkuperin.. en hänen lapsiaan.. hyväksyn ja rakastan heitä nyt mutta hänen pitäisi ymmärtää että olen hänen takiaan siinä
ei enään montaa viikkoa raskautta jäljellä ja yksin ollaan pikkuisen kanssa..
en jaksa satuttaa itseäni sillä enään.. enkä pikkuista.
siispä mitä teen? että tekisin myös lapselleni oikein..
kiitos jo etukäteen!
tapasin miehen, ihanan miehen.. hän oli/on hyvännäköinen sekä mukavan oloinen. Alku oli hankalaa, koska hänen ex-naisystävä sotki meidän suhdetta (minun mielestäni). Mieheni oli kokoajan maassa vaikka yritin tukea häntä. Hän kertoi rehellisesti ettei hänellä ole ollut voimia panostaa meidän parisuhteeseen koska tämä ex vie häneltä voimia (riitaa lapsista (huom. eronnut jo 3 vuotta sitten) olimme olleet n 4kk yhdessä eikä ainuttakaa kertaa kahdenkeskistä päivää.. ei illallisia, ei elokuvia, ei enään kauniita sanoja..
sain tarpeekseni ja jätin miehen.
meni hetki aloin voimaan heti paremmin,, kunnes hän kertoi tajunneensa tilanteen eli, ettei hän ole ole ollut läsnä ja keskittynyt meihin.. pyysi anteeksi kertoi muuttuneen/ muuttavansa itseään..
Tulin raskaaksi ,, hän jätti minut koska en tehnyt aborttia (en voi seurustella naisen kanssa ketä tekee päätöksiä kunnioittamatta minun päätöksiä) olin yksin raskauteni kanssa. Alkoi omat voimat kadota..
luonteeni on hyvin tempperamenttinen ja vahva.. ja hormoonien alkaessa jylläämään, itkin,itkin,itkin, suutuin kaikesta, olin katkera ja mustasukkainen.. koska eihän suhteessa ollut rakkautta. Olin raskauteni kanssa yksin ja kaikki voimat meni siihen että yritin pitää suhteen kasassa (pahojen pahoinvointikohtausten lisäksi). Luottamus meni siinä.
Sen jälkeen mies on halunnut monia kertoja yrittää, yrittää ilman omaa panosta.. ei huomioi yhtään, ei tunnu välttävän, ja sit ihmettelee miksi ei tee mitään oikein.. ei ymmärrä että tuollainen syö naisia sisältäpäin..
Tunnen olevani kuollut sisältä, en iloitse alkavasta keväästä, ikävöin hänen hyviä puolia.. ei hän ymmärrä.
hän ei puhu, koska ei kuulemma osaa puhua.. ja on huono siinä.. (ei olla pienen kanssa edes sen arvoisia),, siltä se tuntuu..
en ole ollut maailman paras äitipuoli.. olen hyvin nuori ja kokematon.. ja lapset on saaneet hirveesti periksi.. ei mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan. en osaa käsitellä lapsia vielä niinkuin lapsien omat vanhemmat, mieheni ei ole koskaan rohkaissut, tukenut, tms.
olen ollut myös hyvin ilkeä, tuntuu kuin tahtoisin kostaa pahaa oloani, ja sitä ulkopuoliseksi jäämistä.
tekee pahaa kun hän ei tunnu välittävän edes pikkuisesta.. en saanut koskaan puhua peloistani, yms.
sitten masennuin.. söin lääkkeitä, jotka laittoi vaan väsyttämään.. veti kylmäksi.
mies haluaa aina takaisin kun on saanut minut polvilleen ja jättää jos ilmaisen yhtään pahaa oloani.. jotenkin tuntuu väärältä. en olisi koskaan saanut aloittaa suhdetta uudelleen.. koska en voi luottaa että ihminen kenestä todella välitän.. välittäisi myös minusta.
meidän elämä on siis (ex-naisen ja hänen välisten ongelmien ratkomista, eroamista, sanoilla hakkaamista, välittämättömyyttä) sen lisäksi että hoidin hänen kotia ,, lapsi, tein ruoat (aina) kävin kaupassa.. eli hoidin hänen lapsiaan ja koin olevani hänelle jokin kodinhoitaja,
eniten tässä sattuu se että la on hetken päästä.. enkä uskalla edes nähdä häntä enään.. ollaan oltu ja ei oltu noin vuoden.olen kuullut mitä hän haluaa suhteelta,, rauhaa ja kunnioitusta.. kunnioitusta on vaikea antaa kaiken tämän jälkeen..
hän ei tajua että hän jätti perheensä ja ui entisessä elämänsä ongelmissa.. enkä enään itse jaksa uida samassa lammessa. oon vaan niin väsynyt..
en jaksa olla kotiorja tyhjänpantti, tai jokin muu väliaikainen ratkaisu hänelle..
välillä hän haluaa muuttaa yhteen ja välillä kertoo kuinka ei vi olla ihmisen kanssa ketä on minunlainen..
jouyduin sairaalaan kerran ja hänelle oli ryyppääminen tärkeämpää kuin minun tukeminen.. hän ei usein juo mutta silti.. ei hän tunnu tajuavan että hän tekee pahaa.. oon täysin hukassa.
hän vetoaa usein menneisyyteen.. kun hänellä oli kamala parisuhde mutta ei ole valmis hakemaan apua siihen..
ja onnko väärin etttä sanon kuitenkin että olen häntä varten siinä suhteessa alkuperin.. en hänen lapsiaan.. hyväksyn ja rakastan heitä nyt mutta hänen pitäisi ymmärtää että olen hänen takiaan siinä
ei enään montaa viikkoa raskautta jäljellä ja yksin ollaan pikkuisen kanssa..
en jaksa satuttaa itseäni sillä enään.. enkä pikkuista.
siispä mitä teen? että tekisin myös lapselleni oikein..
kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kuules nyt nainen,ÄLÄ TUHLAA ELÄMÄÄSI TOLLASEEN
PASKAAN,se mies on täysin vastuutunnoton ja rikkinäinen .eikä ole päässyt eroon entisestä elämästä..siksi juo
Ajattele pientä ihmistä ja omaa elämääsi.
haluat varmasti antaa lapsellesi turvallisen elämän.
Sinä löydät vielä hyvän miehen ja uuden elämän.
KAIKKEA HYVÄÄ...
Se mies pitää sinua vallassaan niin kauan kuin sinä sen sallit. Hän kiusaa sinua, alistaa, nöyryyttää ja silti sinä rakastat.
Tuo pahenee ajan myötä. Sinun kannattaa lopettaa suhde, koska tuo mies ei ole parisuhdekelpoinen. Veikkaan, että se hänen ex-nainen ei ole vaikea ja hankala, vaan tuo mies.
Mies ei ole kiva, ei ole hyvä, joten miksi roikut hänessä kiinni?
en ymmärrä näitä pareja jotka tulevat raskaaksi ja kun mies ei halua lasta niin ihmetellään miksi mies lähtee.
ei se lapsi saa miestä muuttumaan tai jäämään, varsinkaan jos ei mies sitä halua!
Kysymys on vastuusta tai vastuun pakenemisestä. Ei raskaus ole pelkästään naisen vika.
Mieti nyt minkälainen lapsesta tulee jos isä häipyy koska ei halunnut lasta.
Vastuuntuntoinen ihminen ei häivy kun lapsi tulee. Aika harva nainen hylkää lapsensa, kyllä ne lapsensa hylkäävät ovat etupäässä miehiä.
Kysymys on lapsesta eikä naisesta.
Mikään ei ole lapsen vika.
mutta minkä takia se lapsi pitää hankkia jos mies sanoo raskauden alussa että ei halua lasta ja haluaa mielummin abortin? ja että mies lähtee kun nainen ei tee sitä???
minusta se on naisen oma vika että jää yksin raskauden aikana. eiköhän mies ole selvästi sanonut ettei halua sitä lasta tai ole valmis isäksi.
Lapsi ei ole (pelkästään) naisen vika.
Sellaista sattuu. Mies, joka painostaa naista aborttiin, on paha. Alhainen moraali.
Minä en sellaiselle miehelle puhuisi ikinä mitään.
Jos nainen tulee raskaaksi ja mies häipyy, painostaa naista aborttiin, niin silloin sanoisin että kyse on tosi itsekkäästä yksilöstä.
Naisen vika oli että rakastaa miestä.
Mutta, mikään ei ole lapsen vika. Onko se mielestäsi lapsen vika, että isä hylkäsi???
lasta ei hankittu miehen takia.. raskaus oli vahinko josta kannan vastuun..
ymmärsitkö viestissä kysymyksen.?
yksikään mies ei ole syy hankkia lapsia eikä edes sen arvoinen..
pidin lapsen koska halusin ja hyvin olen pärjännyt ja pärjään.
kysymys oli mitä teen, kun lapsi syntyy ja mies ei halunnu vauvaa, ei tukenu raskauden aikana jne. ja nyt hän olis valmis mihin tahansa, muuttamaan yhteen ym. mutta ei kuitenkaan osaa keskittyy tulevaan vaan jauhaa sitä vanhaa parisuhdetta ja tappelee exänsä kanssa joka asiasta .
mutta kiitos mielipiteestä.
kaikki miehet eivät ole valmiita raskauteen. jos lasta hankitaan niin siitä pitäisi keskustella ENNENKUIN tullaan raskaaksi. jos nainen ei ole viitsinyt vaivautua käyttämään ehkäisypillereitä tai antaa naisen sekstailla ilman kondomia, niin oma vika se on.
minä en ole kertaakaan syyttänyt tässä lasta, miksi jatkuvasti kysyt että onko muka lapsen vika. ei todellakaan ole
sanon vain, että on naisen oma vika että jää yksin. jos mies ei ole valmis isäksi niin hän on sen selvästi näyttänyt. ei kukaan voi pakottaa sellaista henkilöä isäksi jos hän ei halua olla isä
minusta nainen siinä on itsekäs että jatkaa raskautta ja ei huolehdi ehkäisystä. halutaan se pikkuperhe ilman miehen suostumusta. minusta ne ovat ihmisyyden alhaimmistossa
Minä en ikinä puhuisi sellaiselle miehelle joka uhkaisi jättämisellä jos en tekisi häntä varten aborttia. Oli se lapsi sitten suunniteltu tai ei.
Tämä on minun vastaukseni, ja se koskee vain minun elämääni. En minä tiedä mitä muiden ihmisten pitäisi tehdä.
Ja jos minulle kävisi niin että tekisin lapsen (vastoin miehen alkuperäistä vaatimusta) ja mies tulisi katumapäälle niin en siltikään luottaisi mieheen, mutta lapsen etu olisi siinäkin se kaikkein tärkein asia.
Toisaalta, jos mies juupas-eipäs vehtaaja joka vaihtaa mielipidettä jatkuvasti niin en tiedä onko se lapsen etu että mies välillä leikkii isää ja välillä ei. Ehkä parempi olisi pysyä pois lapsen elämästä jos on noin labiili.
minusta ei kannata muuttaa yhteen, eikä aloittaa suhdetta. pitäkää tauko, ota mies vasta sitten sinun ja vauvan elämään kun hänen oma elämä on kunnossa jos yhä haluat ottaa hänet.
Eikös miehellä ole oivallinen keino estää naista tulemasta raskaaksi. En ymmärrä mistä, joka harrastaa seksiä ilmän kondomia jos ei halua lasta. Siis se että seksiä harrastetaan ilman kondomia on siis naisen vika, niinkö?
Syy miksi otan tuon lapsi-asian esiin tässä on se, että näissä asioissa pitäisi huomioida lapsen etu. Nainen ja mies ovat sivuroolissa, minun mielestäni.
Ei-toivottu lapsi. Se on kova kohtalo.
yleisemmin suhteessa nainen rupeaa käyttämään pillereitä ja kondomi jätetään pois.
mutta mitä hienoa on viedä raskaus loppuun kun toinen ei halua lasta ja toinen on väsynyt? ei mikään ihme että tätänykyä nuoret kasvatetaan niin huonosti, kun naiset pamahtavat paksuiksi miehille jotka eivät lapsiaan halua
sitten sanotaan kuinka kannetaan vastuu mutta heikosti näyttää vastuu kantautuvan kun nuoriso on yhä enemmän häiryyntynyttä kuin koskaan ennen
ja juuri niitä vahinkoraskauksia varten on kehitetty abortti. jos lasta toinen osapuoli ei halua, silloin se pitäisi myös tehdä. koska lapsihan siitä naisen "vastuun kantamisesta" kärsii
Puhut ikäänkuin nykyisin olisi yleistä, että nainen tulee vastoin miehen tahtoa raskaaksi ja päättää vastoin miehen tahtoa pitää lapsen?
Jos viittaat tässä huonosti voivaan nuorisoon niin eikös päätökset niiden lasten pitämisestä (vaihtoehtona abortille) ole tehty noin 10-20 vuotta sitten.
Oliko silloinkin tilanne se, että naiset tekivät lapsen miehelle, joka ei sitten halunnutkaan isäksi. Sitä en tiedä.
Tiedoksesi: e-pillerit eivät ole 100% varma ehkäisy, kuten ei mikään muukaan. Raskaus on aina mahdollinen, ainoastaan selibaatti takaa täydellisen varmuuden tuossa asiassa.
Eiköhän valtaosa naisista kieltäydy tekemästä aborttia (miestä varten) joka tapauksesa. Tämäkin asia kannattaisi miesten pitää mielessä ennen kuin alkaa suhteeseen sellaisen naisen kanssa joka ei kelpaa heidän lastensa äidiksi.
Minäkin ihmettelen mitä sellaisten miesten päässä liikkuu jotka eivät halua lasta, mutta kuitenkin seksiä pitää saada. Kaikkihan tietävät ettei ehkäisy ole 100% varmaa. Kannattaisi siis ennen seksisuhteen aloitusta puhua asioista, että mitä tehdään jos nainen tuleekin raskaaksi. Näin mies ja nainen voivat olla samaa mieltä pidetäänkö lapsi vai ei, ja jos ei olla niin sitten ei harrasteta seksiäkään.
Onhan niitä miehiä, jotka menevät naimisiin ja silti painostavat vaimoa aborttiin.
Minusta se on outoa, koska avioliiton tarkoitus kai on määritelty: perheen perustaminen. Mikä sellaisten miesten käsitys on avioliitosta, jotka painostavat vaimoaan aborttiin. Sitä en todellakaan ymmärrä.
Ja sekin pitäisi puhua etukäteen, kaikki lapsiin liittyvät asiat ennen suhteen aloittamista.
seon HYVIN yleistä että nainen rupeaa raskaaksi ilman kysymättä mieheltä haluaako perustaa perheen. halutaan tulla äidiksi ja luullaan että lapsen avulla mieskin jää suhteeseen
ja tietenkään mikään ehkäisy ei ole 100% varma, mutta sen takia YHÄ on keksitty se abortti. Jos toinen pyytää tekemään aborttia, niin se kyllä kertoo siitä että isä ei ole valmis ja jos nainen silti haluaa pitää lapsen, niin minun mielestä hänen kuuluu silloin kasvattaa se yksin ja olla yksin lapsen kanssa.
minä ainakin tekisin abortin jos se olisi vahinkoraskaus ja jompikumpi ei olisi valmis lasta kasvattamaan. kun ei olla valmiita niin ei sitä lasta osata kasvattaakkaan. ja lapsi kyllä aistii sen jos on "ei-toivottu lapsi"
NÄIN ajattelisin sen lapsen parasta. Lapsen paras on syntyä suhteeseen jossa kumpikin haluaa sen ja suhde voi hyvin. MUTTA EI, te naiset ette tajua sitä, vaan ajatellaan "vastuun kantamisesta"
luulisi jo tällä vuosituhannella ihmisten tietävän miksi seksiä harrastetaan, mutta eipä nähtävästi! taitaa olla se totta että ihmisistä tulee jokapäivä tyhmempiä, mutta mikäs sille voi
tässä on sulle selitys. seksiä harrastetaan mielihyvän takia, ei suinkaan lapsien takia. seksi ja ruoka ovat niitä suurimpia mielihyvän aiheuttajia ihmisille, varsinkin miehille
kukahan sanoo että naimisiinmeno tarkoittaa perheen perustamista? ei sitä pakolti lapsia haluta vaikka naimisiin mennään.
väittänytkään että seksiä harrastetaan lasten takia. Kukahan tässä tyhmä on :D Tai ainakin on luetun ymmärtäminen hakusessa ;)
"seon HYVIN yleistä että nainen rupeaa raskaaksi ilman kysymättä mieheltä haluaako perustaa perheen."
Ei se nyt niin yleistä ole että nainen tahallaan hankkiutuu raskaaksi, vai mistä olet tuollaisen tilastotiedon lukenut?
"minä ainakin tekisin abortin jos se olisi vahinkoraskaus ja jompikumpi ei olisi valmis lasta kasvattamaan. MUTTA EI, te naiset ette tajua sitä, vaan ajatellaan "vastuun kantamisesta"
Huomaakin että olet mies, etkä ymmärrä tätä asiaan naisen kannalta ollenkaan. Helppohan se on uhota että mitä tekisit jos olisit nainen, koska et tule koskaan olemaankaan nainen. Jos on valmis seksiin, niin pitäisi olla valmis kantamaan myös se vastuu. Näin minä näen asian, mutta kukin tyylillään :D
muttakun olen nainen, aina ollut ja tulen aina olemaan. ja kyllä, olen samaa mieltä, en tajua monien naisten ajatusmaailmaa tässä. he eivät ota vastuuta tullessaan raskaaksi, he vain haluavat synnyttää sen ah niin ihanan lapsen ja tulla äideiksi ja juuri tuolla ajattelutavalla odottavat että isäkin pysyy suhteessa, kun isänkin pitää kantaa "vastuu"
kyllä se on niin että ei sitä aborttia ihan tyhjän päälle keksitty. ei toivottuja raskauksia ei pitäisi jatkaa. jos minä tulisin raskaaksi vahingossa ja meistä jompikumpi, mies tai minä ei haluta lasta pitää niin sitten abortti. se lapsi kyllä hankitaan sitten kun ollaan valmiita, EI KUN TOINEN EI SITÄ HALUA
kyllä se on enemmän vastuullista hankkia se lapsi silloin kun kummatkin sitä haluaa
Miten ihmeessä olet peruskoulun läpäissyt, vai jäikö kesken? Seksistä tulee lapsia. Kerron sen sulle nyt. Tässä.
parisuhteissa monesti jätetään kondomi pois ja nainen alkaa käyttämään ehkäisypillereitä
tätä eivät taida nämä ikuisesti sinkut tietävän, mutta ei ihmekkään ;)
Kyllä, seksistä tulee lapsia, mutta lapset eivät ole se numero 1 syy miksi seksiä harrastetaan. vai kuinka moni teistä menee miehen kanssa sänkyyn ja ajattelee että "tehdään nyt lapsi"?
ja e-pilleritkin on keksitty, etkö tiennyt sitä?
on, että ideaali tilanne on se, että molemmat haluavat lapsen, mutta ei voi olettaa että se lapsi TAPETAAN sen takia että toinen ei halua sitä. Vaikka tuo vauvamurha onkin laillista, se ei minusta ole silti mikään ratkaisu. Mutta onhan sekin vaihtoehto että lapsi annettaisiin adoptioon.
Meilläpäin miehillä ei ole munanjohtimia. Naisilla saattaapi olla.
tietenkin seksistä tulee lapsia, ylläri ylläri, mutta lapset eivät ole syy miksi seksiä harrastetaan. siksi on keksitty kondomit, epillerit, jälkiehkäisy, abortti ja mitä lie muuta, ettei niitä lapsia tule ja niitä tulisi käyttää
mutta kun ei, nämä tyhmät ihmiset eivät ajattele pidemmälle kuin omaa nenää. halutaan lapsi, se tehdään, sitten ei jakseta kasvattaa, nämä lapset taas masentuvat ja heistä tulee yhteiskunnan taakkoja.ja tähän lisätään sekin asia, että ihmisiä on niin hemettin paljon jo tässä maapallossa ja sitten halutaan tunkea vielä eitoivottuja lapsia lisää? tosi tosi fiksua
tätä samaa minäkin mietin.. on se kivaa nähdä miten ne jotka tarvitsevat sitä peruskoulua oikesti uhoovat miten muut tarvitsevat
Vai että mies haluaa abortin? Itselleenkö siis, eihän hän toisen elämästä voi päättää - ei raskaana olevan naisen, eikä vauvan elämästä/kuolemasta.
Aborttia ei voi koskaan unohtaa, jos sellaisen joskus on erehtynyt tekemään.
En voisi ajatellakaan elämistä miehen kanssa, joka noin kauheita puhuu.
...pienen vauvan tulevaa elämänkulkua, meneekö se hyvin vai huonosti. Joku kauan toivottu ja suunniteltu avioliiton sisällä syntynyt vauveli voi muutaman vuoden päästä olla avioerolapsi. Näinhän kävi mm. tunnetulle EU-poliitikolle.
Ja toisaalta, suunnittelematta ja "vahingossa" syntynyt lapsi voi aikuisena olla tyytyväinen perheellinen tohtorismies. Näin kävi sukulaiselleni.
Emme voi mitenkään varmasti sanoa, mikä lapsi on arvokas ja ansaitsee elämän; kaikki ansaitsevat! Abortti on rikos luontoa vastaan, ja minun silmissäni murha.
Sikiö kärsii hirvittävät tuskat. Miksi ihmeessä lasta ei voi synnyttää ja sitten antaa adoptioon hyville vanhemmille; lasta kaipaaviahan on paljon (jos siis ei tunne itse jaksavansa lastaan pitää).
Kuule, sinun pitää nyt nostaa kytkintä ja unohtaa koko mies. Jatkaa elämääsi lapsesi kanssa. Ottaa uusi vaihe ja unohtaa koko paskamies.
Aloittaa alusta lapsen kanssa, ja huolehtia lapsesi ja sinun hyvinvoinnista. Uhohda koko mies. Ihan täysin.
Kyllä ainakin näin ulkopuolisen silmin sinun on aika nostaa kytkintä tuosta "suhteesta". Eikö olisi kamalaa olla miehen kanssa joka ei ole teidän YHTEISTÄ lasta halunnutkaan? Minkälainen isä sellaisesta edes tulisi... Ei ota vastuuta. Ja itsehän sanoit että aloit voimaan paremmin kun ette olleet yhdessä. Olen varma että käy taas samalla lailla.
Kirjasta apua?
"HANNELE TÖRRÖNEN: Hullu rakkaus. Selviytymisopas.
Summa summarum: Jokaisen kotipsykologin must have -teos!! Tänään julkistettu Hullu rakkaus. Selviytymisopas on ehdottomasti parasta, mitä parisuhdeopasmarkkinoilla on tapahtunut aikoihin. Jos olet koskaan missään suhteessa edes miettinyt hetkellisesti, onko tämä ihan normaalia vai pitäiskö mennä parisuhdeterapiaan, kuulut kohderyhmään. Jos ei tulisi mieleenkään koskaan missään olosuhteissa ikinä mennä, koska parisuhteesi on täydellisen normaali ja harmoninen, kuulut vielä enemmän kohderyhmään, mutta tuskin hyödyt tästä kirjasta. Suosittelen sen sijaan silmien avaamista. ;)
Arvio: Hannele Törrönen on kokenut lastensuojelu-, päihde- ja perheterapeutti, mutta tämä ei ole mitään anneli tempakkaa. Törrönen kirjoittaa välillä virkistävän rajusti ja suoraan ikävistäkin asioista ja Inahtajaa ilahduttavan sivistyneesti: mukana on paljon kirjallisuuslainauksia ja otteita potillaiden tilanteista vuosien varrelta. Kerrankin ammattilainen, joka osaa kirjoittaa sujuvasti ja ymmärrettävästi - tämän lukee parissa illassa tai vaikka parisuhdekriisin keskellä ilman psykologian tutkintoa. Viisastelun sijaan kirjassa on elämän viisautta.
Takakannessa kysytään osuvasti: "Mikä pitää meitä kiinni raastavassa rakkaudessa?" Se on aika raju kysymys ja kuvaa hullun rakkauden äärilaitoja, niitä matteja ja mervejä, joita Suomi on surullisen täynnä. Ei tarvitse kuitenkaan olla ihan siinä jamassa hyötyäkseen kirjasta: vannoutuneena kotipsykologina kannatan aina sopivassa määrin itsetutkiskelua suhteessa muihin - puolisoon, exään, lapsiin, muihin sukulaisiin.
Törrönen pakottaa katsomaan peiliin ja miettimään omia käytösmalleja riitatilanteissa tai erilaisissa yllättävissä arjen angstikohtauksissa. Moniin suhteisiin (ainakin oman ystäväpiirin pitkän, perusteellisen ja empiirisen tutkimuksen perusteella) kuuluu alkuvaiheessa jonkunlaisia hullun rakkauden vaiheita, jossa kaikki on intohimoista ja hillitöntä eikä aina ihan tervettäkään - useimmissa suhteissa tämä asia kuitenkin korjaantuu ns. luonnostaan, kun suurin tunnekuohu tasaantuu ja päästään vakaaseen ja vähemmän hulluun normiarkeen turvallisine uuniperunoineen.
Itsetutkiskelun lisäksi pidän kirjan yhteiskunnallisuudesta. Teoksessa ei pyöritä vain oman navan ympärillä, vaan Törrönen käsittelee yhtä lailla pienten tyttöjen ja poikien medialta ja ympäristöltä saamia käytösmalleja niin seksin kuin ulkonäönkin suhteen. Hän ravistelee monia tabuja, kuten aika lailla vaiettua pienten poikien hyväksikäyttöä (joka voi olla muutakin kuin seksuaalista), naisten väkivaltaa ja monien naistenlehtien antamia erikoisia parisuhde- ja rakkausmalleja.
Toivoisin todella, että tämä kirja löytäisi tiensä mahdollisimman monelle yöpöydälle kaikkien niiden omituisten "jo kymmenes ero- ja salamarakkaus-kihlat-häät-lapsi-kuukaudessa" tarinoiden sijaan, jotka saavat oman elämän tuntumaan jotenkin nurmijärveltä.
Kirjasta hyötyvät luonnollisesti eniten ne, jotka ovat kokeneet pahasti hullun rakkauden tai yrittävät päästä sellaisesta yli - suhteen, jossa on väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia, sadismia tai muuta oikeasti traumatisoivaa suhteisiin kuuluvien normaalien kriisien ja tappeluiden sijaan. Ahdistavista aiheista huolimatta kirja on kuitenkin nimensä mukaisesti selviytymisopas ja varsin kannustava sellainen. Ketään ei tuomita, kaikesta voi päästä yli ja irti, jos vain ensin avaa ne silmät.
Kenelle: Kotipsykologeille. Niille, jotka ovat kokeneet enemmän tai vähemmän hulluja rakkauksia tai eroja tai jotka ovat kiinnostuneet niistä ilmiönä. Ei jaksa varmaan kiinnostaa niitä, joita suhdepuiminen tai itsetutkiskelu ei nappaa muutenkaan.
Eka luku: Lisähappea rakkaudesta riutuvalle.
Jälkimaku: Tjaa. Kukahan tässä nyt oikeasti se hullu on. Minä vai toi toinen. Vai itse kukin oman hulluutensa mukaan?
Starat: 4. Kotipsykologi suosittelee."
http://inahduskirjat.blogspot.com/2009/03/hannele-torronen-hullu-rakkaus.html
kuinka kauan edes seurustelitte ennen tuota lasta?muutaman kuukauden?
ota opiksesi ja tutustu kenties uuteen tulevaan mieheesi hiukka paremmin ennenkuin lasta ja yhteistä kotia alatte suunnittelemaan.
miksi nykyään tutustumiselle EI UHRATA AIKAA, vaan heti melkein pompataan sänkyyn ja viikkojen seurustelun jälkeen ollaan raskaana ja naimisissa ja rakennetaan omakotitaloa todellakaan TUNTEMATTA TOISTA IHMISTÄ NIIN HYVIN että voitaisiin olla epäilemättä koko ajan jotakin?!
jokainen meistä joutuu "maksamaan oppirahansa" tavalla tai toisella elämänkoulussa.
..ihan varmasti. Jäät melkovarmasti yksinhuoltajaksi mutta älä pelkää, selviät hyvin. Minulle kävi samoin, olin naimisissa ja tulin kotiin pikkuvauvani kanssa yksin suoraan laitokselta. Miehestäni ei ollut muuhun kuin toisten naisten naurattamiseen ja hänellä oli peliriippuvuus. Pelotti aluksi mutta sukulaiseni ja ystäväni auttoivat minua alkuun ja siitä se elämä lähti. Tästä on jo kohta 15 vuotta. Yksi neuvo vielä, pidä lapsesi yksinhuoltajuus, älä anna lapsen syntmätodistusta tälle miehelle, edes herkällä hetkelläsi. Säästyt monelta. Keskity pikkuvauvvaasi äläkä syö mitään masennustabuja, rukoile voimaa Jumalalta, Hän kyllä auttaa sinua, kaikessa!
Veikkaan että olet rakastunut mieheen josta olet aina unelmmoinut, ja kuvittelet että miehesi joskus olisi ollut tuo unelmien prinssi. Toivot että miehesi olisi sellainen niinkuin toivoit, mutta olet unohtanut että hän ei koskaan ole sellainen ollutkaan. Olet rakastunut mieheen jota ei ole ollut olemassakaan. Joskus ihmisille käy niin, ja myöhemmin vasta ymmärtää että näin oli.
Onko näin? Tämä oli vain arvaus, ei mikään saarna tai loukkaus.