että elämänilon tai uuden parisuhteen löytäminen/aloittaminen on nin vaikeaa eron jälkeen. Mistä sen luottamuksen hyvään uskaltaa kaivaa takaisin? Vai onko vika vaan omien korvien välissä tai huonossa itsetunnossa?
Olisi jo kiva löytää uusi kulta, mutta epäilevällä käytökselläni kavahdutan kaikki pois ja lujaa. Näinkö siinä käy, että petturi porskuttaa iloisesti etiäpäin ja minä nuolen haavojani loppu elämän, ei prkl sentään!!!
Olisi jo kiva löytää uusi kulta, mutta epäilevällä käytökselläni kavahdutan kaikki pois ja lujaa. Näinkö siinä käy, että petturi porskuttaa iloisesti etiäpäin ja minä nuolen haavojani loppu elämän, ei prkl sentään!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minuakin enemmän kuin tuskastuttaa parin vuoden yksin olo. Mistään ei tule mitään ja tuntuu ettei kelpaa kellekkään, vaikka toisaalta tietää, että kelpaa joillekin mainiosti, mutta sittenkään ei suju, aina tulee jotain!!!!
Toinen on liian työnarkomaani
Toinen palaa exn hoiviin
Toinen on liian exn kaltainen
Toinen on liian erilainen
Toinen ei uskalla kun on kerran joutunut pettymään
Toinen on liian kiinni lapsissa ja pelkää miten aikuiset lapset suhtautuvat uuteen kumppaniin
Toisen lapset pelottavat
Listaa kai voi jatkaa loputtomiin. Ihmiset vaan eivät tunnu uskaltavan edestä suhteeseen asti. Yritetään, aloitetaan, sekoitetaan toisen tunteet ja paetaan.. niin ja rakastan sinua Rontti, joka veit sydämeni ja et uskalla tulla enää lähelleni kun pelkäät kai minun vievän sinun :)
Itsensä vertaaminen muihin, todellisiin tai kuviteltuihin ihmisiin kannattaa lopettaa alkuunsa. Ja sen mahdollisen uuden kaverin pitää myös antaa olla just oma itsensä: häntäkään ei pidä ryhtyä asettelemaan mihinkään tutkimusaineistoon tai exän rinnalle vertailukappaleeksi.
Myös pitkän (ylipitkän!) tähtäimen suunnittelu on väärä tapa asennoitua uusiin tuttavuuksiin. Hetki kerrallaan, tapaaminen kerrallaan, asia kerrallaan. Jos molemmat huomaavat viihtyvänsä, päivät muuttuvat viikoiksi ja ehkä vuosiksikin aivan itsestään.
Aikuisten lasten suhtautuminen... voisiko se olla ylittämätön kynnys? Eikö aikuisuus ole paitsi ikä- myös kypsyyskysymys?
on se, että yhden ihmisen epäluotettava käyttäytyminen on saanut minun kohdalla aikaan sen etten enää meinaa luottaa kehenkään. Perkule, kun harmittaa exän petollisuus. Järki sanoo, etteivät kaikki petä mutta kun ei vaan uskalla yrittää.. pettymys tulee kuitenkin. Neljä vuotta olen tehnyt töitä itseni kanssa ja vieläkin se peikko nostaa aika ajoin päätään ja sanonoo, että rakkaus satuttaa kuitenkin.
juuri näin. Ei vertailla itseä todellisiin tai kuviteltuihin muihin ihmisiin ja hetki kerralla eteenpäin.
puolesi pitävältä, tuli tuo prkl siihen malliin napakasti :)
Et ilmeisesti ole vielä valmis uuteen suhteeseen, koska olet epäluuloinen ja karkotat muut pois. Onko sinulla alemmuudentunne, kun entisesi liehuttelee muiden kanssa ja sinä olet yksin? Tyyliin: minä kanssa, kun tuokin. Et kai ole liian epätoivoinen siinä suhteessa? Anna sen ajan kulua, kun olet valmis luottamaan johonkin ihmiseen, niin sitten olet. Väkisin vääntämällä et sitä rakkautta, tai muutakaan läheisyyttä löydä.
Me ihmiset ollaan erilaisia ja kuitenkin meillä nää kasvuhommat etenee suht samaan suuntaan: on "kriisejä" ja tasaantumisia, kaipuuta ja kaihoa johonkin ja on sitä itsetyytyväistä elämisen riemua, jossa ei toista edes kaipaa. On vain mukava olla omassa rauhassa ja elää omaa elämää, ei toisen kautta, eikä yhteistä elämää jne...
Miksi et nyt nauti, kun saat olla yksin. Tulee aika, kun et ole enää yksiksesi (jos tulee), sitten alat kaipaamaan sitä yksioloa, tiedä häntä? Vaikka ihmisellä onkin kaipuu toisen ihmisen luo, niin nyt sinulla on mahdollisuus elää vain itsellesi (ja jos niitä lapsia on, niin heille).
Joo, kyllä on niitä lapsia ja heille olen elämäni omistanutkin viime vuodet, mutta tokihan sitä jo useamman vuoden (säännöllisen/epäsäännöllisen)yksinolon jälkeen kaipaa sitä hra seuraakin :)
Toki tiedostan, että kukaan ei tule minua täältä kotoota hakemaan, mutta en ole baareissa notkuva ja harrastuksetkin aikataulukiireiden vuoksi pannassa...Ehkä saan katsoa peiliin ja miettiä, että oisko jo aika toimia nainen :)
Ja tein pitkässä pitkässä liitossani sen virheen, että elin liian paljon toisen ehdoilla...Nyt se kostautuu, en osaa haluta tarpeeksi itselleni :(
Noh, mieli on positiivinen ja aika varmasti auttanee ja sitten, kun se päivä koittaa, että tapaan uuden ihmisen. Olen varma siitä, että olen suruni surrut ja uskaltanen jatkaa etiäpäin täysin rinnoin :)
Saattaahan se olla niinkin, että on hyvä vaan, että uuden suhteen aloittaminen on vaikeaa. Ei ihminen muutu niin nopeasti - aina löytää itsensä samasta risteyksesta ja saman oven takaa! Mitäkö tuo tarkoittaa? No sitä, että uuteen suhteeseen menee helposti kaikki vanhat tavat ja virheet ja sitten yksi kaunis päivä sekin on menneen talven lumia.
Voi, miten sitä uutta rakkautta odottaakin sydän sykkyrällä ja katselee mahdollisia ehdokkaita, mutta ei se sieltä väkisin tule.
ihmettelen,miksi en ole saanut uutta suhdetta aikaan,vaikka ex elää täysillä jo uudessa suhteessaan.
Ex:llä suhde alkoi jo kun oltiin vielä aviossa ja siksi erosin kun paljastu.
Mutta ex on onnellinen siinä suhteessaan,olen kuullut myös hänen uusi kimppani.
Minä jäin yksin aviossa ja eron jälkeen olen myös yksi.
Miksi minä olen joku sivustakatsoja elämässäni?,tätä olen miettinyt,myös eroa käyny läpi,että alkaa riittämään.
Ei kai tässä muuta kun elää elämää vaan eteenpäin ja olla onnellinen siitä kun ex:llä menee hyvin,parempi tämä oli kun esmpuolison kuolema.
Rakasta vieläkin ex:ää,mutta en enää elä hänen kanssa.
Olen eronnut vuosi sitten ja tuntuupa tuo ap:n kertomus tutulta!
Laitoin Suomi24:n treffipalstalle ilmoituksen ja olin innoissani odottamassa treffiseuraa. Aluksi oli kivaa vastailla ja tutustella ja soitella. Mutta nyt ahdistaa. Parin kanssa olen puhunut puhelimessa ja yhden olen nähnyt.
Ongelmana on, että en halua tuoda miestä arkeeni, kotiini ja lasteni luo tässä vaiheessa. Ainut mahdollisuus olisi tavata esim. silloin kun lapset ovat isällänsä. Myös minulla voi olla viikonloppuna töitä.
Tuntuu typerältä vastailla halukkaille, että joo... sopiiko KOLMEN viikon päästä.
Tajusin, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa ja halua parisuhteeseen. Tuntuu, että monilla minusta kiinnostuneilla on hirmu kiire. Miksi ihmeessä? Minulla ei ole kiire. Olisi vain kiva treffailla silloin tällöin, saada läheisyyttä ja lämpöä. Mutta ehkä nämä jotka ottaa minuun yhteyttä, haluavatkin jotain tihempää ja tiiviimpää? Heidän mielestään pari kertaa kuussa tapaaminen ei ole seurustelua.
Ehkä en ole valmis seurusteluun? Ei ole aikaa?
Olin aikaisemmin läheisriippuvaisessa suhteessa, jossa exä saneli hyvin pitkälle minun aikatauluni. Nyt nähtävästi en missään nimessä halua, että kukaan mies sanelee minun aikataulujani. Jos joku vähänkin vaikuttaa liian innokkaalta ja jankaavalta, annan pakit. Minä haluan nyt määrätä omasta ajastani ja elämästäni ja kalenterista. Minä määrään milloin tavataan. Piste.
Ehkäpä pitää vielä odotella pari vuotta ennen kuin tässä on valmis mihinkään seurustelusuhteeseen... huoh.
"Olisi vain kiva treffailla silloin tällöin, saada läheisyyttä ja lämpöä. Mutta ehkä nämä jotka ottaa minuun yhteyttä, haluavatkin jotain tihempää ja tiiviimpää?"
Jos ilmoitat hakevasi seurustelusuhdetta, niin tottakai sinuun ottaa yhteyttä miehet jotka haluavat seurustelusuhdetta. Mutta jos oikeasti haluatkin vain seksisuhdetta, "vakipanoa", niin sano se selvästi niin ei tule väärinkäsityksiä.
Täällä joka toisessa ketjussa naiset ulvovat että mies käy vaan silloin kun haluaa seksiä eikä muuten pidä yhteyttä eikä halua mitään yhteiselämää ja parisuhdetta vaikka nainen haluaisi. Eli nuo miehet ovat juuri sellaisia jota sinä etsit. Vaihtakaa päikseen, niin kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
No,en halua pelkkää panoa. Haluan myös keskustelua ja yhteistä tekemistä. Siis vaikka elokuvissa ja ravintolassa käymistä.
Minua ei vähääkään kiinnosta pelkät panomiehet.
No, voisihan sitä ottaa pelkän panomiehen ja sitten pelkän miesystävän, jota ei panisi. Mutta se olisi sitten hankalaa. Helpompaa, jos samalta luukulta saisi kaiken mitä just silloin haluaisi.
Voi voi ei se niin vaikeaa ole. Sopii mainiosti kolmen viikon päästä. Siinä onkin kalenterissa vapaa viikonloppu ja siitä eteenpäin kolmen viikon välein. Käytäisiinkö viikonloppuna vaikka pikavisiitillä Amsterdamissa. Siellä ovat kukkaset kohta kauneimmillaan. Toivottavasti asut jossain toisella paikkakunnalla. Sovitaan vielä että ei soitella paljon väliajalla, ehkä tekstaillaan. Voit toki määrätä milloin tavataan, mutta ilmoita ajoissa. Piste. Katsos kun minulla on muitakin jotka eivät halua seurustelusuhteeseen ja jokainen suhde täytyy hoitaa hyvin, enkä pidä kiireestä missään tapauksessa.
En minäkään halua elämääni mitään seurustelusuhdetta, enää. Yritin aikani ja törmäsin tuohon kertomaasi; ”En ole valmis uuteen suhteeseen, mutta voitaisiin tapailla silloin tällöin”. ”Sinä olet niin mukava mutta en ole…” Yh:t tarvitsevat pumpattavan Pertin kaappiinsa, ei muuta. Minua eivät kiinnosta edellisen liiton lapset ja hyvä onkin että heidät viedään isän luo viikonlopuksi. Viikot minulla kuluvat harrastuksien parissa ja siihen ei perhe-elämä sovi. Viikonloput menevät ”seurustellessa”. Alkuun oli hieman hankaluuksia järjestellä aikataluluja, mutta nyt alkaa sujua.
Mitään lupauksia tulevaisuudesta en anna ja kyselyt muista sivuutetaan. Kaikille se ei ole sopinut ja tiiviimpää suhdettta haluavat jätetään armotta pois. Uusi löytyy aina helposti, jos on tarvetta. Olen miellyttävä, fiksu (naisten kieltä), soitan ja laulan mielelläni, tanssitaitoinen, hyvä seuranpitäjä, hyvä ruoanlaittaja, siisti sekä huoliteltu. Omakehua? Ehkä, mutta totta.
Useasti viikonloppuisin käydään elokuvissa, ravintolassa, teatterissa tai näyttelyssä. Pääsääntöisesti minä maksan, mutta jos seuralaiseni välttämättä vaatii saa hänkin ottaa osaa kustannuksiin. Käytäntö on opettanut, että kolmea ”seurustelusuhdetta” enempää ei kannata pitää. Jos ei ole tarkkana, niin helposti sekoittaa asioita ja voi joututa selittelemään asioita. Se voi olla noloa kummallekkin.
Olenko hyväksikäyttäjä vai hyväksi käytetty? Niin, mieti itse. Tämänlaisen varjoelämän opettelu ja hyväksyminen vei minulta aikaa, mutta sujuu helposti nykyisin. Jossain vaiheessa tulee kyllästyminen ja silloin voi aina käyttää keppihevosena sitä, kun sinä et halua yhteistä elämää. Kotonasi ei ole sohvalla makaavaa ruikuttavaa miestä, vaan viikonloppuisin pääset minun kanssani nauttimaan elämästä ja minä mukavista odottavista naisista jotka haluavat miellyttää miestä. Kiitos kun teette sen helpoksi! Yhteispelillä ja yhteisellä päämäärällä tämä onnistuu tässä ihmissuhteitten kertakäyttökulttuurissa.
vaikka en soita enkä laula ja tanssitaidossakin on parantamista,lapsekki on viikon kerralla,mutta "vapaa viikolla"kerkiää.minäkin olen huomannut,että kolme on maksimi.