joka kertoo vain ja ainoastaan ensivaikutelman luojan omista:
"Uudessa ihmisessä näemme ensin lähinnä vain omat toiveemme, pelkomme ja ennakkoluulomme, jotka nousevat aikaisemmista kokemuksistamme."
Ensivaikutelma on hyvä valehtelija
27.4.2008 22:23
A A Totti Toivonen
Helsingin Sanomat
Ensivaikutelma muodostuu muutamissa sekunneissa.
Kun kohtaamme tuntemattoman ihmisen, saattaa yllättäen heti tuntua siltä, että uuden tuttavuuden kanssa olisi paljonkin yhteistä. Vastaavasti joku toinen voi vaikuttaa heti luotaantyöntävältä. Yksi näyttää luihulta kelmiltä, toinen mahdolliselta puolisolta ja kolmas taas ilmiselvästi tietokoneinsinööriltä.
Koska emme voi tutustua kaikkiin ihmisiin, lajittelemme ihmiset tutustumisen arvoisiin ja niihin, joiden ohi haluamme kulkea saman tien.
Uudessa ihmisessä näemme ensin lähinnä vain omat toiveemme, pelkomme ja ennakkoluulomme, jotka nousevat aikaisemmista kokemuksistamme.
Havaintojemme perusteella liitämme uuteen tuttavuuteen aikaisemmin kohtaamiemme ihmisten ominaisuuksia ja piirteitä oman mielemme mukaan. Tämän jälkeen ryhdymme etsimään käsitystämme tukevia havaintoja kyseisestä ihmisestä ja hänen toiminnastaan.
"Ihmiset 'ostavat' toisensa pitkälti ulkonäön perusteella, koska muutakaan keinoa ei ole. Tutustuja eli ostaja voi jälkikäteen pettyä, kun sisällä ei olekaan sitä, mitä luuli.
Korean kääreen alla voi olla pilaantunutta suklaata, mutta vanhaan sanomalehteen on voitu kääräistä herkullinen kala", vertaa psykologi Tuija Matikka ensivaikutelman syntyä ostostilanteeseen.
Ihmisen kannattaisikin pyrkiä näyttämään siltä, millaisena hän oikeasti on ja millaisia arvoja haluaa edustaa. Tämän edellytyksenä on tietenkin pohdittu ja realistinen käsitys itsestä eli hyvä itsetuntemus.
Jotkut haluavat tietoisesti antaa monisärmäisen tai kummallisen kuvan itsestään vaikkapa ammattinsa edustajana.
Kiroileva pappi tai kravatti kaulassa työssään keikaroiva autonasentaja ovat esimerkkejä toimimisesta vastoin vallitsevia käyttäytymiskoodeja. Roolissaan temppuileminen toki kertoo sekin ihmisestä jotain.
Oikeansuuntaisen ensivaikutelman muodostaminen on entistä vaikeampaa, koska nykyisin monet perinteiset roolirajat on luvallista ylittää. Harrikalla cruisaileva ja nenärenkaalla koristautunut sydänkirurgi saattaa harrastaa itämaisia kamppailulajeja, pelata netissä roolipelejä ja käydä joogaamassa tai kiikaroimassa kurkien kevätmuuttoa.
Yhdestä roolista on mahdotonta päätellä muita rooleja.
Ensivaikutelma rakentuu tiedostetuista ja tiedostamattomista havainnoista. Papin tunnistamme heti lipereistä ja moottoripyöräkerholaisen nahkaliiveistä.
Intuitiivisesti tekemämme tiedostamattomat havainnot koskevat taas esimerkiksi ihmisen olemusta ja tapaa liikkua sekä sitä, miten hänen ulkonäkönsä ja käyttäytymisensä muistuttavat meille tuttuja ihmisiä.
Ensivaikutelma ja sen muodostuminen on yksi klassinen sosiaalipsykologian tutkimuskohde, josta asiantuntijapiireissäkin on monenlaisia näkemyksiä.
Tuija Matikka kääntääkin mieluusti keskustelun ensivaikutelman syntymisestä niin päin, että meidän tulisi aina tietoisesti hieman kapinoida itse luomamme ensivaikutelmaa vastaan.
Siihen kuulumattomat piirteet ja teot jäävät muuten helposti uudesta tuttavuudestamme huomaamatta. Juuri ne olisi kuitenkin tärkeää havaita, jos haluaa tutustua toiseen ihmiseen eikä omiin ennakkoluuloihinsa.
"Jos haluaa itselleen mielenkiintoisen elämän, omat ensivaikutelmat kannattaa haastaa. Näin pystyy monipuolistamaan ystäväpiiriään ja pääsee tutustumaan uusiin ajattelumaailmoihin", Matikka rohkaisee.
Itsestään antamaansa ensivaikutelmaan kannattaa myös kiinnittää huomiota.
Erityisen tärkeää hyvän ensivaikutelman antaminen on esimerkiksi työpaikkahaastattelussa ja sokkotreffeillä, jottei tapaaminen pääty, ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.
Poikkeavuuttaan ja erityislaatuisuuttaan ei siis kannata korostaa ensimmäisenä.
Rekrytointiyritys Adeccon resursointipäällikkö Virpi Ojakangas-Palmusen mukaan pitkälle pääsee jo hyvällä käytöksellä. Tutut perusneuvot positiivisesta hymystä, silmiin katsomisesta ja sopivasti ryhdikkäästä kädenpuristuksesta ovat valttia.
"Ne osoittavat, että ihminen kunnioittaa haastattelijaa ja todella haluaa työn, jota on tullut hakemaan", Ojakangas-Palmunen sanoo. Hakemansa työpaikan tavat ja koodit kannattaa hänen mukaansa myös selvittää etukäteen ja pyrkiä toimimaan niiden mukaan.
Ensivaikutelman merkitys on Ojakangas-Palmusen mukaan silti pienempi kuin usein kuvitellaan. Ammattitaitoiset työpaikkahaastattelijat pyrkivät näkemään sen taakse, koska he tietävät, että se voi valehdella.
Pelokkaan ja hermostuneen ensivaikutelman takana saattaa lymytä alansa paras asiantuntija.
Myyjän tai asiakaspalvelijan työtä hakevan kohdalla tilanne on tietysti toinen, koska niissä kyky antaa miellyttävä ensivaikutelma on tärkeä osa ammattitaitoa.
"Uudessa ihmisessä näemme ensin lähinnä vain omat toiveemme, pelkomme ja ennakkoluulomme, jotka nousevat aikaisemmista kokemuksistamme."
Ensivaikutelma on hyvä valehtelija
27.4.2008 22:23
A A Totti Toivonen
Helsingin Sanomat
Ensivaikutelma muodostuu muutamissa sekunneissa.
Kun kohtaamme tuntemattoman ihmisen, saattaa yllättäen heti tuntua siltä, että uuden tuttavuuden kanssa olisi paljonkin yhteistä. Vastaavasti joku toinen voi vaikuttaa heti luotaantyöntävältä. Yksi näyttää luihulta kelmiltä, toinen mahdolliselta puolisolta ja kolmas taas ilmiselvästi tietokoneinsinööriltä.
Koska emme voi tutustua kaikkiin ihmisiin, lajittelemme ihmiset tutustumisen arvoisiin ja niihin, joiden ohi haluamme kulkea saman tien.
Uudessa ihmisessä näemme ensin lähinnä vain omat toiveemme, pelkomme ja ennakkoluulomme, jotka nousevat aikaisemmista kokemuksistamme.
Havaintojemme perusteella liitämme uuteen tuttavuuteen aikaisemmin kohtaamiemme ihmisten ominaisuuksia ja piirteitä oman mielemme mukaan. Tämän jälkeen ryhdymme etsimään käsitystämme tukevia havaintoja kyseisestä ihmisestä ja hänen toiminnastaan.
"Ihmiset 'ostavat' toisensa pitkälti ulkonäön perusteella, koska muutakaan keinoa ei ole. Tutustuja eli ostaja voi jälkikäteen pettyä, kun sisällä ei olekaan sitä, mitä luuli.
Korean kääreen alla voi olla pilaantunutta suklaata, mutta vanhaan sanomalehteen on voitu kääräistä herkullinen kala", vertaa psykologi Tuija Matikka ensivaikutelman syntyä ostostilanteeseen.
Ihmisen kannattaisikin pyrkiä näyttämään siltä, millaisena hän oikeasti on ja millaisia arvoja haluaa edustaa. Tämän edellytyksenä on tietenkin pohdittu ja realistinen käsitys itsestä eli hyvä itsetuntemus.
Jotkut haluavat tietoisesti antaa monisärmäisen tai kummallisen kuvan itsestään vaikkapa ammattinsa edustajana.
Kiroileva pappi tai kravatti kaulassa työssään keikaroiva autonasentaja ovat esimerkkejä toimimisesta vastoin vallitsevia käyttäytymiskoodeja. Roolissaan temppuileminen toki kertoo sekin ihmisestä jotain.
Oikeansuuntaisen ensivaikutelman muodostaminen on entistä vaikeampaa, koska nykyisin monet perinteiset roolirajat on luvallista ylittää. Harrikalla cruisaileva ja nenärenkaalla koristautunut sydänkirurgi saattaa harrastaa itämaisia kamppailulajeja, pelata netissä roolipelejä ja käydä joogaamassa tai kiikaroimassa kurkien kevätmuuttoa.
Yhdestä roolista on mahdotonta päätellä muita rooleja.
Ensivaikutelma rakentuu tiedostetuista ja tiedostamattomista havainnoista. Papin tunnistamme heti lipereistä ja moottoripyöräkerholaisen nahkaliiveistä.
Intuitiivisesti tekemämme tiedostamattomat havainnot koskevat taas esimerkiksi ihmisen olemusta ja tapaa liikkua sekä sitä, miten hänen ulkonäkönsä ja käyttäytymisensä muistuttavat meille tuttuja ihmisiä.
Ensivaikutelma ja sen muodostuminen on yksi klassinen sosiaalipsykologian tutkimuskohde, josta asiantuntijapiireissäkin on monenlaisia näkemyksiä.
Tuija Matikka kääntääkin mieluusti keskustelun ensivaikutelman syntymisestä niin päin, että meidän tulisi aina tietoisesti hieman kapinoida itse luomamme ensivaikutelmaa vastaan.
Siihen kuulumattomat piirteet ja teot jäävät muuten helposti uudesta tuttavuudestamme huomaamatta. Juuri ne olisi kuitenkin tärkeää havaita, jos haluaa tutustua toiseen ihmiseen eikä omiin ennakkoluuloihinsa.
"Jos haluaa itselleen mielenkiintoisen elämän, omat ensivaikutelmat kannattaa haastaa. Näin pystyy monipuolistamaan ystäväpiiriään ja pääsee tutustumaan uusiin ajattelumaailmoihin", Matikka rohkaisee.
Itsestään antamaansa ensivaikutelmaan kannattaa myös kiinnittää huomiota.
Erityisen tärkeää hyvän ensivaikutelman antaminen on esimerkiksi työpaikkahaastattelussa ja sokkotreffeillä, jottei tapaaminen pääty, ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.
Poikkeavuuttaan ja erityislaatuisuuttaan ei siis kannata korostaa ensimmäisenä.
Rekrytointiyritys Adeccon resursointipäällikkö Virpi Ojakangas-Palmusen mukaan pitkälle pääsee jo hyvällä käytöksellä. Tutut perusneuvot positiivisesta hymystä, silmiin katsomisesta ja sopivasti ryhdikkäästä kädenpuristuksesta ovat valttia.
"Ne osoittavat, että ihminen kunnioittaa haastattelijaa ja todella haluaa työn, jota on tullut hakemaan", Ojakangas-Palmunen sanoo. Hakemansa työpaikan tavat ja koodit kannattaa hänen mukaansa myös selvittää etukäteen ja pyrkiä toimimaan niiden mukaan.
Ensivaikutelman merkitys on Ojakangas-Palmusen mukaan silti pienempi kuin usein kuvitellaan. Ammattitaitoiset työpaikkahaastattelijat pyrkivät näkemään sen taakse, koska he tietävät, että se voi valehdella.
Pelokkaan ja hermostuneen ensivaikutelman takana saattaa lymytä alansa paras asiantuntija.
Myyjän tai asiakaspalvelijan työtä hakevan kohdalla tilanne on tietysti toinen, koska niissä kyky antaa miellyttävä ensivaikutelma on tärkeä osa ammattitaitoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.