7 kuukauden seurustelu. Molemminpuoleisia syviä tunteita, välinpitoa, hellyyttä, arvostusta, kunnioitusta. Kaunista ja onnellista.
Tämän päätti kumppanin menneisyyden paluu mieleen.
Exä erosi kolmivuotisesta suhteesta vuosi sitten. Suhteen loppuaika kertoman mukaan nihkeää, ja lopullinen ero sitten tapahtui kuitenkin ripeästi, exäni päätti lähteä suhteesta.
Heti samantien aloitti uuden suhteen, joka kuitenkin jäi hyvin lyhytkestoiseksi, noin kuukauden pituiseksi.
Sen suhteen päätyttyä meni reilu kuukausi, jolloin me tapasimme.
Ystävystyimme, ja kuukauden sisällä tunteet lämpenivät molemminpuolin, ja eteni seurusteluksi.
Suhteesta ei puuttunut mikään. Onnellisuutta riitti. N. 1,5 kk ennen eroa mies muuttui hieman etäämmäksi, ilmiselvästi oli jotakin. Tavatessa oli edelleen sama lämpö ja hellyys ja kaikki mukana, mutta tapaamisvälit pitenivät.
Mies sanoi, ettei ikinä halunnut pahaa tehdä tai loukata, ja häntä raastoi se että hänen oma epävarmuutensa ja käytöksensä loukkasi.
Hän pisti suhteen poikki.
Syynä oma epävarmuus elämästä, ja menneisyydestä.
Ilmiselvästi jäänyt ensimmäinen ero ja tunteet siitä suhteesta käsittelemättä.
Mies myönsikin että ei ole varma tunteistaan exää kohtaan.
Miten kykenen saamaan miehen sillä tavalla mielestä, että en jää roikkumaan itse siinä toivossa että voisimme palata yhteen?
Mahdotontahan tämä ei ole, sen on mieskin myöntänyt, mutta ei kuitenkaan odota minulta että jäisin häntä mitenkään "odottamaan".
Samalla tunnen itseni loukatuksi. Suhteemme oli minulle ainutlaatuinen. Sovimme kaikinpuolin muuten erittäin hyvin yhteen. Väliimme tuli ainoastaan tuo miehen epävarmuus omasta itsestään, elämästään ja tunteistaan.
Rakastin ja luotin todella syvästi.
Mitä teen?
Tämän päätti kumppanin menneisyyden paluu mieleen.
Exä erosi kolmivuotisesta suhteesta vuosi sitten. Suhteen loppuaika kertoman mukaan nihkeää, ja lopullinen ero sitten tapahtui kuitenkin ripeästi, exäni päätti lähteä suhteesta.
Heti samantien aloitti uuden suhteen, joka kuitenkin jäi hyvin lyhytkestoiseksi, noin kuukauden pituiseksi.
Sen suhteen päätyttyä meni reilu kuukausi, jolloin me tapasimme.
Ystävystyimme, ja kuukauden sisällä tunteet lämpenivät molemminpuolin, ja eteni seurusteluksi.
Suhteesta ei puuttunut mikään. Onnellisuutta riitti. N. 1,5 kk ennen eroa mies muuttui hieman etäämmäksi, ilmiselvästi oli jotakin. Tavatessa oli edelleen sama lämpö ja hellyys ja kaikki mukana, mutta tapaamisvälit pitenivät.
Mies sanoi, ettei ikinä halunnut pahaa tehdä tai loukata, ja häntä raastoi se että hänen oma epävarmuutensa ja käytöksensä loukkasi.
Hän pisti suhteen poikki.
Syynä oma epävarmuus elämästä, ja menneisyydestä.
Ilmiselvästi jäänyt ensimmäinen ero ja tunteet siitä suhteesta käsittelemättä.
Mies myönsikin että ei ole varma tunteistaan exää kohtaan.
Miten kykenen saamaan miehen sillä tavalla mielestä, että en jää roikkumaan itse siinä toivossa että voisimme palata yhteen?
Mahdotontahan tämä ei ole, sen on mieskin myöntänyt, mutta ei kuitenkaan odota minulta että jäisin häntä mitenkään "odottamaan".
Samalla tunnen itseni loukatuksi. Suhteemme oli minulle ainutlaatuinen. Sovimme kaikinpuolin muuten erittäin hyvin yhteen. Väliimme tuli ainoastaan tuo miehen epävarmuus omasta itsestään, elämästään ja tunteistaan.
Rakastin ja luotin todella syvästi.
Mitä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuules nyt,meille kaikille tulee joskus elämänvarrella tosi kipeitä tilanteita joista on vain mentävä eteenpäin...keinolla millä hyvänsä.
Ensiksiki,elä vaan ota itse enää yhteyttä mieheen.Suurin virhe mitä teet on että näyttäisit ettet selviä.Tämän tiedän omasta kokemuksesta kun mies jäi roikkumaan pitkiksi ajoiksi perään ja en meinanut eroon siitä päästä...aina vaan kauemmaksi menin häntä mitä enemmän hän pyysi takasin tulemaan.
Muista oma ylpeytesi,vaikka kuinka kipeää tekee.Sure yksin tai hyvien tyttökavereiden seurassa mutta mieheen et ota yhteyttä.
Voi ihan hyvin olla että mies hakee sinuun nyt etäisyyttä ja anna se hänelle.Hyvässä lykyssä tulee itse pyyteleen vielä sinua takasin,mutta sehän on sitten jo eriasia otatko häntä enää...kun noin sinua nöyryytti.
Elämä jatkuu,usko pois.Menee aikaa,teet omaa surutyötäsi ja aivan varmasti uusia ja aina vaan parempia ihmissuhteita tulee tiellesi.
Tämä mies ei ollut se oikea,niin surullista kuin se onkin.
Tsemppiä sulle,pidän peukkuja että selviät :)))
Hiukan ikää ja kokemuksia kasanneena pitää sanoa, että jos tiedät miehen eronneen alle vuosi sitten, älä odota suhteelta kovinkaan pysyvää tulevaisuutta. Valitettavasti miehelle (miksei koske myös naisia) jää kaipuu toiseen ihmiseen erotessa ja hän syöksyy uuteen suhteeseen pikaisesti. Ja uuteen. Ehkäpä vielä kertaalleen uuteen aina siihen saakka kunnes on pääsyt yli erostaan ja tunteittensa herraksi. Hän peilaa miehuuttaan naisista joiden kanssa aloittaa uuden suhteen, rakentaa pirstoutunutta minäkuvaansa uudelleen. On todella todella ikävää joutua siihen asemaan, että parsii (tietämättään) miehen itsetuntoa kasaan. Mutta jos siihen osaa varautua, se ei ehkä kirpaise niin paljon kun totuus tulee julki. Olen pahoillani puolestasi mutta kuten sanottu aiemmassa kirjoituksessa, jatka elämääsi. Unohda ajatus siitä että ehkä joskus vielä palaatte yhteen, sille tuskin alun alkaenkaan oli perusteita, ainakaan miehen puolelta.
valitettavaa... miehinen näkemys tohon: Oon itte jätetty pitkästä suhteesta noin vuosi sitten.Oon tavannu 20 tyttöä ja ehkä neljän kanssa hengaillu pidemmän aikaa. Ja aina kun alusta on päässyt pidemmällä ja nainen alkaa rakastua, niin itse alkaa vetäytyä, ehkä pelkää sitoutumista tai jotain. Tietty alussa ei tienny mitä hakee ja haluu.Ikävää ett joutuu korvike/hoito suhteen "uhriksi". Tietty onhan EXäkin vielä välillä mielessä. Pitää vaan karttaa tälläsiä miehiä, joilla alle vuosi edellisestä pidemmästä suhteesta...en keksi muutakaan mahdollisuutta
Itse olin samassa tilanteessa, kuitenkaan mies ei halunnut erota vaan minä, koska en halunnut jäädä korvikkeeksi vaan saada yhtä paljon takaisin kuin annoinkin. Yritimme ystävyyttä mutta vähän ajan päästä olimme taas yhdessä, kumpikaan ei halunnut unohtaa. Mies ei halua ketään muuta, mutta sanoo ettei koskaan tule tuntemaan kuten exän kanssa. Mies sanoo että vaadin liikaa, ehkä vaadinkin, mutta hän ei ymmärrä että minäkin haluaisin olla jonkun ensirakkaus ja palvonnan kohde. Joka päivä asia vaivaa, suhteessa toimii kaikki muu, mies sanoo että olen parasta mitä hänelle on tapahtunut, mutta ei vain samanlaista kuin sen ensimmäisen kanssa.
Vaikka ero tuntuu pahalta, mieti kaksi kertaa haluatko edes miestä takaisin, itse palasin mutta välillä toivon että olisin tehnyt toisin.