14 vuoden takainen suhde

ja janottaa! kirjoitti:

Kirjoituksesta saattaa tulla sekava, mutta niin on tunteetkin. Meillä oli 14 vuotta sitten lyhyt, mutta erittäin kiihkeä suhde. Minä sen sitten sössin palaamalla exäni luo ja uskomalla hänen valheitaan tästä miehestä kenen kanssa olin, näin ex sitten sai minut takaisin. No suhde päättyi lopulta eroon, luottamuspulani vuoksi, mies kun kävi vieraissa. Jälleen sitten jossain vaiheessa otin yhteyttä tähän mieheen jonka kanssa lyhyen suhteen vietin. Hän tuli käymään, mutta jostain syystä meillä oli kummallakin menoja, emmekä asuneet enää lähekkäin, näin jotenkin ajauduimme edelleen kauemmaksi toisistamme. 10 vuotta elin suhteessa johon syntyi kaksi lasta, nyt mies vuosi sitten vaihtoi minut uuteen. Olen ollut nyt yksin ja löysin perintötaloni tavaroita katsoessani pari vanhaa rakkauskirjettä tuolta 14 vuoden takaiselta mieheltä. Tiesin, missä hän asuu ja , että naimisiin on mennyt ja lapsiakin on. Oli epäilys siitä, että hän on eronnut, mutta ihan varma en asiasta ollut. En voinut vastustaa kiusausta ja otin häneen yhteyttä. Lähetin viestin tyyliin: sain ajatksen kirjeet löydettyäni kysellä kuulumisia. Hän vastasi ja oli todellakin eronnut, mutta hänellä on uusi tyttöystävä. Selvennystä hieman, en siis ehdotellut mitään, kunhan vain kuulumiset parilla viestillä vaihdettiin. Jostain kumman syystä, aina kun mulla on mennyt suhteissa huonosti, niin hän tulee mieleeni, ei kukaan muu. Nyt on välimatkaa monta sataa kilometriä ja molemmilla on suhteistaan lapsia. En ole nähnyt häntä yli 10 vuoteen, joten en edes tiedä onko hänessä ns. aika tehnyt tehtävänsä, kuten minussakin. Voihan olla, että emme edes miellyttäisi enää toisiamme ulkonäönkään puolesta, saati sitten muuten. Olen vain jotenkin jumittunut ajatukseen, että mitä siitä olisi voinut tulla ja nyt en koskaan saa sitä tietää. En kehtaa tunteitani hänelle tunnustaa, koska hän ei edes muistanut aluksi minua kun yhteyttä otin, joten hän oli minut jo unohtanut. Toiseksi hän seurustelee, minähän olisin kuin mikäkin vamppi, kun alkaisin jotain tapaamista ehdottelemaan. En vain unohtanut häntä koskaan, millä saan hänet pois mielestäni? Haluaisin niin kovasti kertoa hänelle, mutta en voi, aika ei ole näköjään meille ollut koskaan sopiva kokeilla uudelleen. Kun edes näkisin hänet, voihan olla hyvinkin, että ajattelisin, mitä minäkin olen tuossa nähnyt tai jotain muuta sellaista, näin ainakin ei tarvitsisi enää päätään hänellä vaivata.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä