miehet, ja onko muita samanlaisia naisia?
Ajattelinpa purkaa tänne vähän ajatuksia.... olen kohta 30v nainen, ja tosi paljon omissa oloissani.
Ja usein ihan omasta tahdostani. Töiden jälkeen tulen kotiin, otan päivätorkut. Sitten puuhailen illalla omia juttuja, teen ruokaa, kuuntelen musiikkia, neulon jne. Joskus käyn kuljeksimassa kaupoissa, lenkillä jne. On minulla yksi harrastus, jossa muita ihmisiä, mutta sekin sellainen ettei siellä ole tarkoitus muiden kanssa seurustella (vaikka siellä muita ihmisiä onkin:-)
Minua ei edes huvittaisi seurustella ystävien kanssa kokoajan. Välillä tosin tunnen itseni yksinäiseksi, esim. joskus viikonloppuisin.
Olen ollut aina ujo, ja sitä jotenkin jäi porukoista ulkopuolelle jo kouluaikoina. Lisäksi oli sairastelua sun muuta.
On minulla nykyisin kaksi ihan hyvää ystävää, mutta en siltikään tunne tarvetta seurustella heidän kanssaan kokoajan. Riittää jos kerran, pari, kuussa nähdään.
Olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla oikeastikin vähän erakkoluonne, enkä vain olosuhteiden pakosta. Vai mitenhän on, en ole oikein varma??! olenkohan vain niin tottunut tähän itsekseen oloon, etten osaa muuta kaivata.
Joskus rasittaa, kun sukulaiset ihmettelevät, että miten aina yksin nyhjään.... mutta heitä tuntuu enemmän haittaavan tämä yksinäisyyteni, kuin minua itseäni.
Mutta toki minä miehen haluaisin, ja kysynpä nyt että mitä miehet tykkäävät tällaisesta naisesta?
Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla paljon ystäviä ja harrastuksia, ja olla kamalan sosiaalinen..... olenko siis ihan outo muiden, ja erityisesti nyt kysyn, miesten mielestä?
Ajattelinpa purkaa tänne vähän ajatuksia.... olen kohta 30v nainen, ja tosi paljon omissa oloissani.
Ja usein ihan omasta tahdostani. Töiden jälkeen tulen kotiin, otan päivätorkut. Sitten puuhailen illalla omia juttuja, teen ruokaa, kuuntelen musiikkia, neulon jne. Joskus käyn kuljeksimassa kaupoissa, lenkillä jne. On minulla yksi harrastus, jossa muita ihmisiä, mutta sekin sellainen ettei siellä ole tarkoitus muiden kanssa seurustella (vaikka siellä muita ihmisiä onkin:-)
Minua ei edes huvittaisi seurustella ystävien kanssa kokoajan. Välillä tosin tunnen itseni yksinäiseksi, esim. joskus viikonloppuisin.
Olen ollut aina ujo, ja sitä jotenkin jäi porukoista ulkopuolelle jo kouluaikoina. Lisäksi oli sairastelua sun muuta.
On minulla nykyisin kaksi ihan hyvää ystävää, mutta en siltikään tunne tarvetta seurustella heidän kanssaan kokoajan. Riittää jos kerran, pari, kuussa nähdään.
Olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla oikeastikin vähän erakkoluonne, enkä vain olosuhteiden pakosta. Vai mitenhän on, en ole oikein varma??! olenkohan vain niin tottunut tähän itsekseen oloon, etten osaa muuta kaivata.
Joskus rasittaa, kun sukulaiset ihmettelevät, että miten aina yksin nyhjään.... mutta heitä tuntuu enemmän haittaavan tämä yksinäisyyteni, kuin minua itseäni.
Mutta toki minä miehen haluaisin, ja kysynpä nyt että mitä miehet tykkäävät tällaisesta naisesta?
Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla paljon ystäviä ja harrastuksia, ja olla kamalan sosiaalinen..... olenko siis ihan outo muiden, ja erityisesti nyt kysyn, miesten mielestä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vastaan viestiis vaikka kaipasitkin miesten näkökantaa.. Mutta kannattais silti muuttaa elämäntyyliä ettei mee nuoruus ihan hukkaan,sitä kerkee vanhanakin nyhjätä:), baareile,hanki rentoja hauskoja kavereita,ym..
ymmärtää pätkääkään aloittajan kirjoituksesta kun kehoitat häntä vaihtamaan elämäntyyliä.
"Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla paljon ystäviä ja harrastuksia, ja olla kamalan sosiaalinen"
Ei todellakaan tarvii, sellaset tyttöporukoissa pörräävät kanat on todella järkyttäviä. :) Kuitenkin jos tilanne on se, että myös sen miehen kanssa et ikinä tykkäisi käydä missään niin voisi ehkä olla liikaa ainakin itselleni. Olisihan sitä nimittäin joskus kiva käydä leffassa tai syömässä ulkona tai jossain konsertissa/lätkämatsissa tms. :)
Mutta muuten toi kotona oleminen ei haittaisi.
Tämä ei kuulune asiaan ollenkaan, mutta minua riepoo juuri tuo muiden ihmisten ilmaus "yksinään nyhjääjä". Kumma juttu, että yhdessä ei näköjään ikinä nyhjätä, mutta jos joku menee puidenkaatohommiin, tunturivaellukselle tai maailmanympäripurjehdukselle, heti ollaan kutsumassa nyhjääjäksi.
Olen sinua toistakymmentä vuotta vanhempi ja viihdyn edelleen tosi hyvin itsekseni. Jos oikein kyynisiä ollaan, voi sanoa, että hyvinkin tämmöinen erakoksi katsottu miehille kelpaa - siis niille miehille, jotka päättelevät, että tuo on varmasti niin puutteessa, että huolii ryysyläisemmänkin ukkomiehen sänkyynsä muutamaksi minuutiksi. ;)
Olen hyvin pitkälle samankaltainen kuin sinä ja täytyy sanoa, että omaa ekstoverttia miestäni asia ottaa suoraan sanotusti päähän. Eli ongelmia voin luvata jos kovinkin 'seurallisen' miehen itsellesi valitset, mutta kyllä se tästä - ihmiset on erilaisia ;)
Täällä kanssa yksi suhteellisen antisosiaalinen persoona ja lähden kyllä karkuun jos pitää olla liikaa ihmisten kanssa tekemisissä.
Olen aina viihtynyt yksin ja kaveritkin tuntuvat olevan hyvin samanlaisia "tupajumeja" =) Silti mulla tosiaan on kavereita ja ystäviä jopa aika lailla.. jos se nyt menestykseksi pitää katsoa ;)
Joskus näen/tapaan ihmisiä usein ja joskus harvemmin eli sen kerran pari kuukaudessa. Onhan heilläkin omat menonsa.
Monet ovat nuorena kovinkin sosiaalisia ja sitten rauhoittuvat väkisinkin varsinkin jos tulee se perhe perustettua. Jo pelkkä työelämä vie kyllä mehut -varsinkin kun itse olen asiakaspalvelutyössä. Ei paljoa huvita lähteä sosiaalistamaan itseä töiden jälkeen jollei sitten ole joku todella hyvä syy :)
Eräs ystäväni on suunnilleen maailman seurallisin/sosiaalisin ihminen (ihan sama keltä kysyisi) mutta mielellään viettää yksin arki-illat kirjojen ja elokuvien parissa. Elämäntyyli on kokonaisuus.
vaikka nainen olenkin..
Eilen ja tänään olen vartan vasten laittanut puhelimen kiinni kun en halua kontaktia kehenkään! Ihmisten on hirveän vaikea mielestäni käsittää että joku voi oikeasti haluta olla aivan yksin, ilman mitään juttuseuraa..Viestiä pukkaa jos puhelimen avaan ja ihmetellään mikä on? olenko kunnossa? voi v..u
Olen siis melko sosiaalinen ihminen muuten, yli 30 vee sinkkunainen pääkaupunkiseudulta. Olen töissä ja näen ystäviä/tuttuja säännöllisesti. Mutta tarvitsen omaa aikaa silloin tällöin, en vain halua puhua!! kellekkään! Tätä on tosi vaikea monen tajuta, en halua olla ilkeä ja möläyttää että en halua kuulla susta nyt juuri.
En ole silti mielestäni omituinen, olen vain minä. Oma persoonani. Hyväksyi muut sitä tai ei.
Eroan aloittajasta sikäli, että minulla on perhe. Ystäviä 0 enkä kaipaa ensimmäistäkään (kouluaikana ajoittain oli joitakin ystäviä), vaikka sinänsä pidän ihmisistä. Harrastuksinsa elokuvat, lukeminen, hyvät dokumentit - yksin!
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin ymmärrän oman erikoislaatuni. Koulussa oli pakko tehdä ryhmätöitä ja nuorempana silloinen paras ystäväni oli todella sosiaalinen. Oikeastaan nuoruus meni hukkaan juuri siinä tyhjänpäiväisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Silloinkin tunsin olevani yksin, mutta en toisten seurassa nauttinut siitä. Ihmisvihaaja en ole, mutta haluan sosiaalista kanssakäymistä harvoin ja pieninä annoksina.
Mieheni ei myöskään seurassa viihdy. Etsisinkin samanlaisen miehen, jos olisin sinä.
sä ja yksin kulen maita ja mantuja, aina oon tehny kaiken yksin, oon tämmönen oman tien kulkija.
Elämältä tullu sen verran turpaan etten jaksa enää edes puhua ihmisille ku ne aina puukottaa selkään.
16 vuotiaana lähdin kotoa ku ei sitä ryyppäämistä jaksanu kattella, siivosin ja kävin amiksen, sen jälkeen tehny kaikenlaisia hanttihommia ja aina välillä matkustellu maailmaa.
Olipa ihan kuin minun suustani tuo kirjoituksesi. Itse olen 4kympp yksinäinen mies ja haluaisin löytää rehellisen ja luotettavan naisen jonka kans sitten vois puuhastella kaikellaista yhdessä.
Tulet hyvin toimeen itsesi kanssa. Se on mahtava juttu! Uskon, että parisuhteessa (jota ehkä mietit) on eduksi, että ymmärtää ja tuntee itseään.
Toi neulominen kuulosti kivalta ja jotenkin kodikkaalta :-)Mielestäni elämästään kannattaa tehdä just sellainen, kuin itsestään tuntuu hyvältä.
Luulisi, että ottajia sulle löytyisi.
Itse harrastaisin tuota erkkoelämää, jos se olisi mahdollista. Perhesyistä se ei ole mahdollista. Välillä tarvitsee enemmän omaa aikaa. Kaupungissa on vaikea löytää paikkoja, missä saisi olla aivan yksin. No ehkä pimeä lähimetsä, mutta se ei liiemmin houkuttele :-D
Kuulostaa mainiolta. Millos nähdään?