Ulkopuolinen henkilö *opetti* minulle uuden sanan kolme vuotta sitten. Olin -yli vuoden- yrittänyt saada tilanteeseeni apua: TJ:lta, pääluottamusmieheltä, yrityksen hallituksen puheenjohtajalta, työterveyslääkäriltä.
Onnistumatta.
Kun työsuojelupiiri antoi minulle käsitteen "työpaikkakiusaamisen", oli jo liian myöhäistä.
Tämän jälkeen kaikki on kaatunut siihen ettei minulla ole todisteita. En esim.ymmärtänyt nauhoittaa törkeitä puhelinsoittoja, enkä tiennyt kenelle puhua henkisestä kiusaaamisesta.
Haluaisin asianajajan joka "hoitaisi" asiani. Siihen vaadittaisiin epäitsekästä syventymistä enemmän kuin huimaavaa palkkiota.
Lyhyessä ajassa yli kymmenen (10/20) työntekijää on lopettanut, vaihtanut työpaikkaa jne. mutta työnantaja sanoo että "aina tulee uusia" ja tämähän pitää paikkaansa.
Itse olen sairauslomalla mutta elän toivossa että tieto esim. työpaikkani "epäjohdonmukaisesta johtamisesta" (työsuojelupiirin lausunnossa) tulisi julki.
Onnistumatta.
Kun työsuojelupiiri antoi minulle käsitteen "työpaikkakiusaamisen", oli jo liian myöhäistä.
Tämän jälkeen kaikki on kaatunut siihen ettei minulla ole todisteita. En esim.ymmärtänyt nauhoittaa törkeitä puhelinsoittoja, enkä tiennyt kenelle puhua henkisestä kiusaaamisesta.
Haluaisin asianajajan joka "hoitaisi" asiani. Siihen vaadittaisiin epäitsekästä syventymistä enemmän kuin huimaavaa palkkiota.
Lyhyessä ajassa yli kymmenen (10/20) työntekijää on lopettanut, vaihtanut työpaikkaa jne. mutta työnantaja sanoo että "aina tulee uusia" ja tämähän pitää paikkaansa.
Itse olen sairauslomalla mutta elän toivossa että tieto esim. työpaikkani "epäjohdonmukaisesta johtamisesta" (työsuojelupiirin lausunnossa) tulisi julki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselleni selvisi vasta muutama vuosi sitten, mistä työpaikallani oli kyse eli kiusaamisesta. Itseni on edelleen ollut vaikea käyttää sitä sanaa, koska ensinnäkin minusta on todella hävettävää, että joutui tuon ikäisenä kiusatuksi ja toiseksi syytin ja syytän edelleen kaikesta itseäni. Minä vaan olin niin tyhmä, että tätä psykologin määrittämää kiusaamista oli jatkunut kymmenen vuotta ja sen takia menetin myös työni.
Olin yrittänyt tuoda asiaa esille jo vuosia sitten, mutta en tosiaankaan ollut osannut käyttää sanaa kiusaaminen. Sen sijaan kerroin, kuinka minua oli uhkailtu ja kuinka pahoitin usein mieleni, kun kuulin sanojeni ja siten tarkoituksen muuttuneen ihan erilaiseksi, mitä se oli alunperin ollut ja kuinka pahoitin myös mieleni jatkuvasta mustamaalauksesta ja haukkumisesta.
Esimies ei ottanut kantaa, kun ei ollut itse näkemässä, ammattiosaston mukaan ko. osastolla oli aina ollut jotain, työterveyshuolto suositteli luottohenkilökseni juuri pahinta kiusaajaani eli sen kanta tuli siinä selväksi. Lisäksi työterveyshuolto (muuta lähdettä en ole tähän päivään keksinyt) hoiti myös tiedottamisen, kun jouduin jäämään ensimmäistä kertaa masennuksesta sairauslomalle.
Kun mihinkään avunpyyntööni ei vuosien varrella vastattu, häpäkseni täytyy tunnustaa, että muutuin itse. Minusta tuli ilkeä ja pärjäsin työyhteisössä vain sillä, että olin samalla puolella kuin pahin kiusaajani. Niinpä minut yhdistettiin aina kaikkiin haukkimisiin ja minut leimattiin osaston hankalammaksi ihmiseksi.
Työpaikkakiusaaminen voi tosiaan tuhota ihmisen elämän. Näin jälkiviisaana en voi muuta sanoa, kuin että sellaista kokevien ihmisten kannattaisi itse lähteä ko. firmasta. Pääsisi paljon helpommalla.
Työterveydestä ei saa apua työpaikkakiusaamiseen, korkeintaan psykiatrian poliklikalle ja sitä kautta "hullunkirjoihin", niin päästään helposti eroon halutusta ihmisestä.
Tämäkään ei enää onnistu, kun tää on nyt ylemmillä tahoilla hoksattu.
Kerran on ollut lehdessä saako lääkärinpaperit "kunnialla ja omaallatunolla" eläkepaperit sen mukaan mittatilaustyönä, kuin on juoruttu työterveyshuoltoon ja pahantahtoiset ihmiset.
Kyllä aiemmin sai eläkkeen kun oikein ´"pätevä" osasi juoruta tai kuului eri työpaikan jengiin, tuli eläkepaperit.monet haastattelut ja testit tehtiin ja mitään ei löytynyt. Eräskin henkilö sanoi olisin saanut, vaikka koko suvulle eläekpaperit.
Minulle ei täysin selvinnyt, oletko ottanut yhteyttä työsuojelupiiriin vai et? Ainakin toivoit, että sen raportissa tulisi esiin työnantajasi epäasiallinen käyttäytyminen.
Onko jokin erityinen syy, ettet ottanut yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun saadaksesi apua tilanteeseesi?
Harvalla on mitään nauhoituksia näyttönä, mutta käsittääkseni näitä tapauksia lähdetään tutkimaan kiusatun "päiväkirjamerkintöjen" perusteella. Niissä kerrotaan kuka teki, mitä, milloin ja missä.
Ovatko nämä irtisanoutuneet lähteneet huonon ilmapiirin takia vai onko joku heistäkin ollut työpaikkakiusaamisen kohteena?
Tein virallisen ilmoituksen Työsuojelupiirille ja pystyin todistamaan niin paljon että Työsuojelu pyysi työnantajalta selvityksen.
Työnantajan selvityksessä oli yllätyksekseni monta valhetta ja virheellistä asiaa,jotka pystyin todistamaaan vääriksi. Työsuojelu ei ollut tyytyväinen työnantajaan selitykseeen ja pyysi tämän jälkeen työnantajaltani lisäselvityksen - ja sama juuttu.
(Kirjoittaja oli itse toim.joht. -eikä ilmoituksen saanut yrityksen hallituksen puheenjohtaja).
Totesin ettei työsuojelu voi mitään -vaikka työntekijä pystyykin osoittamaan että työnantaja valehtelee...
Työsuojelu on sittemmin tehnyt työpaikkatarkastuksen (josta kukaan työpaikalla ei tiedä-koska yksi kiusaajista otti viranomaiset vastaan...)
Työsuojeluohjelmaa ei vielä ollut yrityksessä silloin kun lähdin vuorotteluvapaalle (olosuhteet pakottivat), keväällä 2006.
Sain vuorotteluvapaani aikana kirjallisen varoituksen,jonka johdosta en palannut työhön, menin sairauslomalle.
jne.jne..
Ammattiliittoni asianajaja on pitkiä jaksoja virkavapaalla, joten en saa asiaani eteenpäin. Olen *työni* takia kärsinyt taloudellisesti - pian kaksi vuotta sairauslomalla...
Työntekijät lähtevät huonon työilmapiirin takia-ja syynä tähän on esimies ja hänen käyttäytyminen.
Olin aikoinani tavallisessa tehdasmaisessa työssä ja sairastui allergiaan. Hakeuduin sittemmin ns. "parempaan koulutukseen", joka pisti monia vihaksi.
Luin läksyjä yötä päivää, harvoin nähtiin minua missään iltaisin. Isäni oli kuollut ja äiti vaikeasti sairas fyysisesti, joka ei tiennyt mistään mitään. Ihmetteli vain miksi tuntemattomat ihmiset, jopa kyseli puhelimella koulunkäyntiäni??? Hän vain tokaisi "mitä paljon tämä on?"
No, kateuttahan se oli alunperin, sellaiseen kouluun ei meidän kylältä oltu käyty kuin isotalollisten tyttäret.
Kun valmistuin "sairaanhoitajaksi", voi sitä utelemista, tultiin istumaan vastaanottollekin missä olin töissä, onko todella valkoiset vaatteet päällä ja mitä osaa tehdä ja miten?
Kaiken tekivät niin typerästi, että hoksasin mistä on kyse!!!
Varmaan odottivat jotain pahaa mokaa, että saavat juoruilla, ettei se osannut sitäkään. Nämä "ystävät" ei sano tänäkään päivänä mulle päivää kävelykadulla, niin ystäviä oltiin.
Sain viimein vakiviran ja voi sitä supattelua, uteliaita taasen tuli työpaikalleni katsomaan missä teen työtä (olin silloin lomalla).Nustikoita! Ihan kuin käytiin katsomassa, että nyt on jotain mulle lipsahtanut liikaa.
Olin yli 10 vuotta töissä, niin tuona aikana alkoi minun savustus pikkkuhiljaa toimia niin, että yhteisiin palavereihin ei haluttu ottaa mukaan tai en esittänyt heidän näkemystään vastaavaa asiaa. Kielteinen vuorovaikutus asiassa kuin asiassa. Työtoverit oli ihan toisesta maailmasta kotoisin. Olin orpo tuossa yhteisössä.
Pomoni alkoi mulle kirjoitella lappuja mitä piti tehdä päivän mittaan, mikään pöytäkirja ei kelvannut, pisteet ja pilkutkin luettiin virheeksi. Kimeällä äänellä käskettiin.
Ihmettelin aina miten ruokatunnillekin piti jonkun kanssa mennä, toinen meni ulkokautta toinen sisäkautta, ettei ystäväksi päästy sanomaan. Tultiin ruokapöytään "muinamiehinä".
Siis piiloeristystä, jota jatku pitkään. Kadulla kun näen entisiä työkavereita heitä iskee heti dementia, eivät muista juuri mitään, joka koskaa jotain yleistä asiaa työstä tai työpaikasta. Pelkäävät ilmeisesti virkojaan.
Ajansaatossa minut pomo lähetti kirjallisena sisäpostikuoressa työterveyslääkärille aikakin oli varattu, että mene työterveyshuoltoon ja sieltä kuntoutupoliklinikalle lääkäri teki lähetteen. Jos en olisi mennyt olisi voitu sanoa minut irti.
Sanottiin "olet väsynyt", hulluksi ei uskallettu sanoa, siitä olisin muutoin saanut vetonaulan.
Kaikki psykologiset testitkin oli mulle tuttuja työni puolesta, joten osaisin ne, vaikka unissani. Kovasti tutkivat lapsuuttani ja perheemme taustoja.
Tätä ennen minä olin käynyt työsuojeluvaltuutetulla puhumassa ongelmistani, kun oli niin kauhean kireää. Tämä työsuojeluvaltuutettu kirjoitti kassakaappiin tietouden miten minua oli työssä kohdeltu. Myös työterveyteen tein oman kirjoitelman.
Viimein homma päättyi, niin suuressa palaverissa jossa oli edustettuna, vaikka mitä ammattikuntaa myöten. Oli lääkäri, psykologi, pomot, kuntoutussihteeri yms.Pitkä sairausloma ja eläke!
Sitten näin erässä aikakausilehdessä samanlaisen jutun vuosien päästä ja sain selville, että olin työpaikkakiusattu vuosia, lehden mukaan oli useampi tehnyt itsemurhankin.
Kirjoittelin yleisönosastolle ja asia alkoi "poikia", että muutkin kiusatut kirjoitti lehtiin. Sain eläkkeen tuosta isosta palaverista tekaistulla diagnoosilla, että olen "pimpo", enkä osaa mitään, en edes yksinkertaista asiaa ilmaista paperilla. Jopa niin tarkasti oli ilmaistu miten suttupaperitkin hävitän.
Työssäni sama asia monesti laitettiin uusiksi tehtäväksi, kun se ei ollut pomon mielestä tarpeeksi hyvä. Simputusta! Aiemmin ei ollut tällaista missään työpaikalla.
Olen kasvanut maalaistalossa, jossa miesväki kohteli naisväkeä, että ne ei osaa mitään, joten se meni sen asian tiimoille. Kaiken kaikkiaan työterveys ja työsuojeluvaltuutettu ei juuri tehnyt mitään.Mieluummin kääntyvät kiusaajien puolelle, samoin omaiseni sanovat "mitäs olet sellainen".
Sitä paitsi mulla oli pakko olla työ, kun olin elämäni yksin kulujeni maksaja, opintolainat ja oma-asunto. Nyt olen saanut uuden työn ja en sano missä, ettei juorukkaat tule sinne pilaamaan ja kyttäämään. Lukekaapa kirja "Henkinen väkivalta työpaikoilla". Sen saa lainastosta. Kirja etenee juuri, niin kuin mun tarinani.
Ensinnäkin hatunnosto sinulle, että olet jaksanut tehdä noin valtavasti töitä asian eteen, mutta kalliiksihan se on tullut niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Mutta minkäs teet, jos viranomaiset ovat noin ponnettomia. Eivätkö he ole saaneet aikaiseksi muuta kuin selvitys- ja lisäselvityspyynnön?! Aivan käsittämätöntä. Kun sitten vielä joutuu odottamaan liitonkin lakimiestä pitkät tovit, niin kyllä siinä on varmasti vitsit vähissä. Otan osaa, vaikka se on tietysti laiha lohtu.
Ei ole ennenkuulumatonta, että viranomaisten toiminta jää ihan torsoksi, mutta luulisi, että tapauksestasi löytyisi sentään aineksia ainakin työsuojelurikkomukseksi, ellei työsuojelurikosta voida ainakaan vielä todeta. Mutta näyttää, että sinun tapauksessasi joka paikka vuotaa pääluottamusmiehestä lähtien.
Ehkä sinulla ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä "kaarinakorhoset" ja lähteä peräämään oikeuksiasi lakiteitse. Oletko muuten lukenut tuon Korhosen kirjan "Kiusaajat kuriin"? Kannattaa lukea, olipa ratkaisusi mikä tahansa.
Koeta kestää ja jaksaa. Toivon sydämestäni, että sinulle, joka elät toivossa, vielä koittaa paljon valoisammat päivät :)