niin elikkä olen huomannut tällaisen toiminnan itselläni että kun jään yksin kotiin (yleensä tapahtuu viikonloppuisin siis jos kotona olen ja ehkä yhtenä arkipäivänä viikossa) niin alan tunkemaan suuhuni ruokaa kuin viimeistä päivää.
otan pakkasesta pullaa, syön mysliä, muroja, saatan tehdä pizzaleipää, kinkkupiirakkaa, keksejä(yleensä vain jos pussi on jo auki)ja uusin villitykseni on pannuleipä. syön itseni ähkyyn ja jälkeenpäin on tietty huono olo niin fyysisesti kuin henkisestikin mutta en oksenna kuitenkaan ruokia pois.. eli siis ei mtn piilo bulimiaa kuitenkaan, pelkkää ahmimista.
toistelen itselleni ahmimisen aikana että tämä on ihan tyhmää ja pitäisi lopettaa mutten kuitenkaan tee niin...
olen ollut jonkin aikaa elämäntapa muutoksella niin että rajoitan hieman syömistäni ja panostan laatuun, juonut paljon vettä ja yrittänyt sisällyttää liikuntaakin... en kuitenkaan ole kituuttanut itseäni nälässä, tosiaankaan, harvoin minulle on tullut nälkä tämän aikana.
mutta voiko näillä olla jtn yhteyttä toisiinsa vai olenko vain seonnut jtnkin... kyllä minä ennenkin olen sillointällöin ottanut jotain pullan tai muutaman keksin mutta en todellakaan tällä tavalla että alkaisin ahmimaan kuin viimeistä päivää...
otan pakkasesta pullaa, syön mysliä, muroja, saatan tehdä pizzaleipää, kinkkupiirakkaa, keksejä(yleensä vain jos pussi on jo auki)ja uusin villitykseni on pannuleipä. syön itseni ähkyyn ja jälkeenpäin on tietty huono olo niin fyysisesti kuin henkisestikin mutta en oksenna kuitenkaan ruokia pois.. eli siis ei mtn piilo bulimiaa kuitenkaan, pelkkää ahmimista.
toistelen itselleni ahmimisen aikana että tämä on ihan tyhmää ja pitäisi lopettaa mutten kuitenkaan tee niin...
olen ollut jonkin aikaa elämäntapa muutoksella niin että rajoitan hieman syömistäni ja panostan laatuun, juonut paljon vettä ja yrittänyt sisällyttää liikuntaakin... en kuitenkaan ole kituuttanut itseäni nälässä, tosiaankaan, harvoin minulle on tullut nälkä tämän aikana.
mutta voiko näillä olla jtn yhteyttä toisiinsa vai olenko vain seonnut jtnkin... kyllä minä ennenkin olen sillointällöin ottanut jotain pullan tai muutaman keksin mutta en todellakaan tällä tavalla että alkaisin ahmimaan kuin viimeistä päivää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa,
Kuulostaa ihan BED-syömishäiriöltä, ks. http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=335
Kannattaa todella pohtia, miksi syöt kuten syöt. Katso, onko tuosta linkistä apua http://www.kuntoplus.fi/Crosslink.jsp?p=bohp&d=288
Tosi hyvät linkit.
Tunnistin melkein kaikista itseni!
Mistä aloitan?
ilmeneekö tätä muilla kuin ylipainoisilla? kun itse olen normaalipainoinen..... vielä mutta nuo kuvaukset osuvat pelottavan hyvin yhteen...
Mua ei ole koskaan diagnosoitu missään mutta olen kärsinyt koko nuoruuteni ahmimisesta (milloin mistäkin syystä). Yläasteelta asti olen ollut ylipainoinen ja huippunsa se tilanne saavutti 3 vuotta sitten kun vaaka näytti 78kg. Olen vain 160cm pitkä. Aloin laihduttaa ja ensimmäistä kertaa aloin saada tuloksia. Ahmimisesta siirryin äärimmäiseen itseni tarkkailuun. Pidin millintarkkaa ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa ja suorastaan opiskelin laihduttamista. Nautin siitä että vihdoin hallitsin syömistäni ja täten myös elämääni. Laihduin 20 kiloa ja olen nyt normaalipainossa. Syön suht terveellisesti ja liikun. Pääpiirteittäin kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta edelleen horjun ahmimisen ja äärimmäisen syömisenhallinnan välimaastossa. Nämä piirteet tulevat helposti esiin varsinkin silloin kun elämässä muuten on vaikeaa. Tälläinen kauhun tasapaino pitää mut kuitenkin normaalipainoisena. Painossa ei itseasiassa tapahdu juuri mitään muutoksia, sillä ahmiminen osuu yleensä viikonlopulle ja kontrollointi sitten viikolle. Välillä pystyn jopa elelemään ihan normaalisti ajattelematta ruokaa. Tälle palstalle eksyn yleensä kontrollointivaiheessa. Asiaan on vaikea hakea apua, mutta tiedostan jo ongelmani. Miehen kanssa ollaan jopa keskusteltu asiasta ja mietitty mistä tämä kaikki oikein johtuu.