Läheinen sukulainen teki itsemurhan ihan yllättäen, luultavasti äkkipikaistuksissaan. Hän ei ole ollut ulkopuolisten mukaan masentunut. En voi ymmärtää, että joku riistää hengen itseltään hetken mielijohteesta, pienen suuttumuksen vuoksi. Kaikki asiat olivat hänellä juuri nyt hyvin, tosin elämäntilanne oli hieman muuttunut, mutta positiivisempaan suuntaan.
Aiemmin olen kuvitellut tunnistavani potentiaalisen itsarityypin. Tämä rakas ihmiseni ei ollut koskaan sanallakaan maininnut tekevänsä itselleen mitään, ei edes hetkeä ennen kuolemaansa soittamaansa puhelua.
En voi koskaan hyväksyä tätä tapahtumaa ja kyselen vain, miksi näin kävi, mitä hänen päässään liikkui tekohetkellä, miksi hän halusi tuottaa sukulaisilleen tällaisen tuskan?
Voiko näihin asioihin ikinä saada vastausta. Sydämeeni sattuu niin kovasti ja minulla on pohjaton ikävä.
Aiemmin olen kuvitellut tunnistavani potentiaalisen itsarityypin. Tämä rakas ihmiseni ei ollut koskaan sanallakaan maininnut tekevänsä itselleen mitään, ei edes hetkeä ennen kuolemaansa soittamaansa puhelua.
En voi koskaan hyväksyä tätä tapahtumaa ja kyselen vain, miksi näin kävi, mitä hänen päässään liikkui tekohetkellä, miksi hän halusi tuottaa sukulaisilleen tällaisen tuskan?
Voiko näihin asioihin ikinä saada vastausta. Sydämeeni sattuu niin kovasti ja minulla on pohjaton ikävä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jälkeenpäin pohdin, että se oli hänelle helpotus. Hän oli koulukiusattu, perinjuurin elämän kovuuteen kyllästynyt ihminen. Lapsuus rankka. Kovan koulun siis käynyt. Eivät ihminen kestä mitä tahansa eikä ole voimia. Silloin kuolema voi olla helpotus. Surullista, mutta mitä me voimme tehdä tälle? Välittäkäämme ihmisistä ja näyttäkäämme ja käsitelkäämme tunteita. Se ei maksa mitään. Se on ilmaista. Eikä ihmisten tunteilla saa leikkiä.
että sellainen tyyppi joka haluaa tappaa itsensä tai jonkun muun ei puhu siitä mitään kenellekkään.
Puolisen vuotta myöhemmin ampui itseään päähän...oon usein miettinyt miksi?
Myös entinen naapurini päätti lopettaa päivänsä ampumalla itseään päähän. Oli puhunut siitä jo pitkään muille, ketään ei uskonut meinasivat känniläisen höpinöiksi. Siinä meni vuosia...
Siis mitä hemmettiä ihmisiä kuolee mun ympärillä, miksi? Tällästäkö tämä elämä on.
mummoni mieskaveri hyvä tyyppi, jonka olin tuntenut pienestä saakka joi hyönteismyrkkyä ja tappoi itsensä sillä. Viimeisen kerran kun tavattiin oli jokin hätä, sekavassa tilassa, koitin estää hänen lähtönsä mummon luota, päästin irti, kun hän sanoi Suomi on vapaa maa, päästä irti ja seuraava mitä kuulen on että hän on kadonnut. Myöhemmin löytyi kuolleena kotinsa läheltä.
Siis täällä on aina välillä niin vaikeeta etten minä kyllä ihmettele yhtään että tekis...arvaappa onko ollu lähellä mullakin mutta jokin viimeinen voima saa sit luopumaan siitä ainakin vielä...mullon vuosi kausia ollu pelkkiä vastoinkäymisiä ja joka asiassa ja asiasta mutta -nyt olen alkanut RUKOILEMAAN ihan oikeasti ja monesti päivässä ja siis pikkuhiljaa alkaa tuntumaan että MINÄ SUUNNITTELEN ELÄMÄNI SIT UUDESTAAN ihan alusta alkaen käyn kaikki mahdollisuudet läpi ja katson mitä tulee!!!! mutta epätoivon hetkinä tuskaisena siis niin kipeänä sitä ei voi tajuta miten on elämänhalu hilkulla...näin se vaan on...liian kovaa monille kannettavaksi...otan osaa suruusi!
Eniten yllättää se, ettei itsemurhalle ole mitään syytä. Tämä läheiseni ei ole koskaan uhkaillut tappavansa itseään, eikä hän ollut masentunut. Ensi viikollekin hänellä oli vaikka mitä suunnitelmia. Oletteko koskaan kuulleet pikaistuksissa tehdystä itsemurhasta?
pesuloita yms,,miksi siis ei pikaitsareita ?
Kornia !--mutta niinhän elämä on !
Sulla on hieno asenne! Ihailen
kiitos muuten kirjoituksestasi tavallaan noinkin pieni asia piristää...ihan tosi.
mietiskelin tovin ja tulee kyllä mieleen sellanen asia että TIESITKÖ varmasti kaiken hänen asioista? onhan meillä kaikilla ns.se salattu puoli? eli jota ei oikeestaan kenellekkään kerrota ...oliko hänellä äkkipikainen luonne? -oudoltahan tuo tuntuu MIKSI -niin olisihan tuo ollut fiksumpaa jättää kirje!!!! voi kuitenkin olla jotain eihän kukaan normaalisti tee itsarii tosta vaan!
Tällä läheiselläni oli todellakin äkkipikainen luonne. Eli niin voi olla, että hän teki itrsarin aamuyön tunteina ihan vain äkkipikaistuksissaan. Hän oli siis tuntia aiemmin ollut vielä ihmisten ilmoilla.
Ja koska mitään viestiä ei ole jätetty, emme saa koskaan tietää syytä.
Minkälaisia hautajaisi itsemurhan tehneillä yleensä on? Nämä minun läheiseni hautajaiset ovat vain muutamalle ihmiselle vanhempien toivomuksesta.Tänään.
Jos et nyt itse osallistu niihin hautajaisiin ....mene käymään toki omalla ajallasi siellä haudalle viemässä omat terveisesi...sehän ei ole kiellettyä tietääkseni...ja tietääkseni hautajaiset ovat ihan tavalliset (ellei ole jotain uskonnollista suuntausta) ei kait niissä sen kummempia erilaisuuksia tapahdu kaitpa yleensä kuolinsyy ei juuri asiaan vaikuta????
eivätkä jälkeenjääneet välttämättä löydäkään järkisyytä tapahtuneeseen. Toki ihminen yleensä haluaa käsittää tapahtuneen, ja ajan myötä kukin löytää omat selityksensä kun alkaa nähdä mennyttä selkeämmin. Hautajaiset olivat meillä ainakin ihan normaalit, papin kanssa oli puhuttu etukäteen itsemurhasta eikä puheesta jäänyt mieleen mitään mikä olisi jäänyt hiertämään. Samalla tavalla itsemurhan tehneet siunataan viimeiseen lepoon kuin kaikki muutkin. Voimia sinulle, muista että kaikki tunteet ovat sallittuja.
luonteesta voi hyvinkin löytyä syy tekoon. Ihmisethän tekevät itsemurhia paitsi masennuksen, myös mm. manian kourissa. Yleensähän maaninen ihminen vaikuttaa siltä, että hänella "pyyhkii tosi hyvin" ja hän saattaa itsekin ihan todella ajatella näin. Silti sama ihminen saattaa yhtäkkiä tehdä itsemurhan. Ihmisen mieli ja aivotoiminta ovat niin monimutkaiset, että lopullista vastausta ei varmaankaan koskaan löydy, Masennus on ilmeinen syy, jos sellaista on ollut, mutta jotkut ihmiset kärsivät myös ihan ajoittaisista ahdistuskohtauksista, joista läheiset eivät välttämättä tiedä mitään. Elämä voi muuten olla ihan mallillaan, mutta välillä vain iskee ihan sietämätön ahdistus. Näitähän hoidetaan usein psykoosilääkkeillä ja eräänlaisia psykoositiloja ovatkin. On vaikea hyväksyä sitä, että elämä on niin arvaamatonta ja että toisen ihmisen käytöstä tai tunteita ei voi koskaan varmaksi ennustaa. Yleensä seuraukset eivät ole näin traagisia, mutta joskus ovat. Ainakaan itseäsi sinun ei kannata syyttää. Eihän sitä voi koko ajan olla sensorit ulkona haistelemassa, olisiko kenties jollakin jotakin vialla, jos elämä vaikuttaa olevan kunnossa ja mitään merkkejä ei kerran ole. Kamalaahan se on, mutta loppujen lopuksi jokainen päättää itse elämästään ja sen päättämisestä. Ei sitä välttämättä voi kukaan eikä mikään estää.
Kiitos viisaista sanoistasi. se on totta, ettei sitä koko ajan voi olla sensorit päällä miettimässä kellä asiat on juuri nyt huonosti. Sellainen asia selvisi ny minullekin jälkikäteen, että tämä läheiseni oli lihonut lyhyessä ajassa 10 kg. Liekö masennuksen oire sitten.
Minä menetin ystäväni itsemurhan kautta ihan vasta.Kauhea on olo. Olen tuntenut hänet lapsesta asti, oltiin hyviä ystäviä nuorena.Nyt sitten muutama vuosi taaksepäin heräteltiin ystävyys eloon. Hän on taistellut koko elämänsä enemmän tai vähemmän, alkoholi on ollut suuressa osassa. Mutta lääkkeet taisivat sotkea lopullisesti kaikki. Hän oli erittäin herkkä, rehellinen ja ihana ihminen. Mutta masennus valtasi ja viime vuodet ovat olleet tapahtumia täynnä, nyt näytti jo paremmalta. Hän on yrittänyt itsaria useasti, mutta jotenkin nyt uskoin, että pikku hiljaa helpottaisi.En tiedä sitten helpottiko.. häntä ei enää ole, onnistui viimeinkin. Mutta monta jäi kaipaamaan, ihan liian monta. Hän ei uskonut, että kukaan jäisi.. Mistäköhän sellainen harha tulee, sitä tässä ihmettelen. Menetin rakkaan ystävän, lapset menettivät äidin ja lapsenlapsi mummin, äiti tyttärensä, puhumattakaan muista sisaruksista ja sukulaisista, ystävistä. Siis, joka itsemurhaa suunnittelee, älkää kuvitelkokaan etteikö jää niitä, jotka ikävöivät.Aina sitä ei edes tiedä.. ei itsari ole helpotus kenellekään.