jos mies on sellainen, että hän ei pyydä, ei soita, ei kysy eikä vastaa, kun ei kuulemma kuulu tapoihin..
Eli mistä tuo lähtee? Pelkää, on niin ylpeä, ei osaa, ei viitsi, ei näe tilannetta sen arvoisena..
Ihan normaaleita asioita yleensä ihmisten kesken, mut sit jotkut on tällasia äykkäpäitä, et mähän en tee/soita/pyydä. Saa itse toinen tehdä jos tuntuu että tarvii. Ok mulle.
Jotenkin pieni juttu, mut juttelin yhden vanhemman naisen kanssa kerran, joka sanoi, et se sama asia suhtautuu elämässä sit joka ikiseen asiaan jollain tavoin, eli mähän tässä en.. Ja et vaikka alunperin jossain pikkuasiassa olis tuo ilmiö, niin se vaan heijastaa sitä koko ihmistä kaikessa..
Naisena ihan vilpittömästi haluis miehiltä myös jonkin kommentin. En ota nyt kantaa, mitä itse ajattelen tilanteesta. Miehiltä haluan kommentin, eli mistä johtuu ja onko tuo ihan yleinen suhtautumistapa, eli tää "mähän en ja piste. Muut saa ja voi tehdä, jos haluaa."
Asia ei ole mulle ongelma, vaan ihmettelyn aihe.
Eli mistä tuo lähtee? Pelkää, on niin ylpeä, ei osaa, ei viitsi, ei näe tilannetta sen arvoisena..
Ihan normaaleita asioita yleensä ihmisten kesken, mut sit jotkut on tällasia äykkäpäitä, et mähän en tee/soita/pyydä. Saa itse toinen tehdä jos tuntuu että tarvii. Ok mulle.
Jotenkin pieni juttu, mut juttelin yhden vanhemman naisen kanssa kerran, joka sanoi, et se sama asia suhtautuu elämässä sit joka ikiseen asiaan jollain tavoin, eli mähän tässä en.. Ja et vaikka alunperin jossain pikkuasiassa olis tuo ilmiö, niin se vaan heijastaa sitä koko ihmistä kaikessa..
Naisena ihan vilpittömästi haluis miehiltä myös jonkin kommentin. En ota nyt kantaa, mitä itse ajattelen tilanteesta. Miehiltä haluan kommentin, eli mistä johtuu ja onko tuo ihan yleinen suhtautumistapa, eli tää "mähän en ja piste. Muut saa ja voi tehdä, jos haluaa."
Asia ei ole mulle ongelma, vaan ihmettelyn aihe.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siis tarkennan vielä, et mies ei itse edes ajattele olevansa tyly tai mitenkään huonokäytöksinen edes, on oma itsensä, ajatteli muut miten vain. Hän ei ole mitenkään velvollinen tekemään mitään, ei tietenkään, mut mistä lähtee joku perustavanlaatuinen suhtautuminen mukaviinkin asioihin, että mähän en kun kerran en. Se on jotenkin huvittavaa ja toisaalta vähän myös surullista.
Miten sellaseen voi suhtautua?
Niin suhtaudu ymmärtäen, hyväksyen ja lempeydellä.
"Eli mistä tuo lähtee? Pelkää, on niin ylpeä, ei osaa, ei viitsi, ei näe tilannetta sen arvoisena.."
Tossa on hyvä lista. Kaksi viimeistä voidaan kirjoittaa myös muotoon "Ei näe tilanteen suomia mahdollisuuksia" tai "Ei näe itseään tilanteen arvoisena ja siksi pitää ylpeytensä edes jotenkin".
Tommoset on pirun vaikeita tyyppejä etenkin kun heittäytyvät hankalaksi. Mä tiedän, joudun harva se päivä nahisteleen peilin kautta just tommosen nutipään kans.
aika samanlainen sen suhteen etten kysele. Toinen kertoo sen mitä haluu jos haluu. En myöskään juuri pyydä. Toinen antaa sen minkä antaa jos haluu. Soittaa voin välillä mut en ole kova soittelemaan. Jokanen tekee niinkuin parhaaks katsoo. Ei ihmisiä voi toinen ihminen loppujen lopuks ohjata vaan jokainen on itse omassa ratissaan kiinni.