Minulla on aina ollut vähän vaikeuksia ymmärtää "uskomisen" käsitettä. Uskohan siis määritelmänsä mukaan ei voi perustua tietämiseen. Uskoa voi olla ainoastaan käsitys asioista ilman varmaa tietoa tai todisteita, eikö niin?
Omassa sekulaarissa kielenkäytössäni "uskominen" tarkoittaa sitä, että pidän jotakin asiaa todennäköisenä.
Mikä siis on kristityn uskovaisen "uskon" todennäköisyysprosentti akselilla jossa 100% tarkoittaa varmaa tietoa ja 0% tietoa joka on voitu sulkea varmasti pois?
Omassa sekulaarissa kielenkäytössäni "uskominen" tarkoittaa sitä, että pidän jotakin asiaa todennäköisenä.
Mikä siis on kristityn uskovaisen "uskon" todennäköisyysprosentti akselilla jossa 100% tarkoittaa varmaa tietoa ja 0% tietoa joka on voitu sulkea varmasti pois?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Uskominen on kyllä ensisijaisesti tottelemista ja luottamista itseään Korkeanpaan vaikuttajaan ja tekijään. Tässä ko. tapauksessa uskotaan Luojaa, taivaallista Isää ja toteutetaan Hänen tahtoansa jonka Hän on ilmaissut esikoispoikansa, Kristuksen suulla aikoja sitten. Toisaalta uskominen on myös jonkun tiedon todeksi toteamista ja sisäistämistä, luottamalla sen paikkansa pitämiseen ensin. Ja kuten tiedetään, totella joko voi todellisella tasolla ja tavalla tahi vain näennäisellä tasolla ja tavalla. Joita kyllä voidaan skaalata nollasta sataan prosenttiin
mutta se tietenkin turhaa, koska se jota mieltä me olemme tottelemisen tasosta ja tavasta on vain yhdenlaista näkemystä sinänsä. Ja tottelemisen riittävän tason ja oikean tavan määrittelee kuitenkin viimekädessä Luojamme, taivaallinen Isä yksin.
"Uskominen on kyllä ensisijaisesti tottelemista ja luottamista itseään Korkeanpaan vaikuttajaan ja tekijään"
Tai tuo lienee oikeastaan enemmän sitten sitä miten uskominen näkyy käytännössä, eli uskomisen seuraus tekojen tasolla.
"Toisaalta uskominen on myös jonkun tiedon todeksi toteamista ja sisäistämistä, luottamalla sen paikkansa pitämiseen ensin."
Mutta juuri tuota en ymmärrä: Miten voi todeta tiedon todeksi, ja silti sanoa sitä uskomiseksi? Jos jokin on todistetusti totta, silloin on kyse tiedosta, ei uskosta.
Voin luottaa asian paikkansapitävyyteen vasta kun se on riittävällä varmuudella todistettu oikeaksi. Silloin tiedän että asia on niin 100% todennäköisyydellä.
Jos asia ei ole aivan varma, mutta on olemassa vahvoja viitteitä siihen, niin silloin todennäköisyysprosentti on pienempi kuin 100. Silloin voin sanoa että "pidän asiaa todennäköisenä", tai toisin sanoin: "uskon että asia on niin".
Eli: Uskomisessa todennäköisyysprosentin pitää aina olla alle 100. Kukaan ei voi siis uskoa sataprosenttisesti. Eikö niin?
Tieto on aivan jokin hyvänsä kohde, numero, sana, käsite, termi, eksakti asia, taikka luku, arvo, summa, normi joka kyllä täytyy itse kunkin ensisijaisesti tunnistaa verrannollisella tavalla ja siihen täytyy myös ehdottomasti asennoitua objektiivisesti, olkoonkin ko vaikka yleisesti hyväksytty kaiken puolin. Vasta sitten tulee sen
uskominen todeksi, mieltäminen ja sisäistäminen siis. Itsestään selvyydet opitaan kyllä ajan myötä, ikään kuin puolivahingossa, sekin kuuluu asiaan ja perustuu kykyymmne uskoa. Mutta kyllä historia osoittaa, jotta niin moni varmana pidetty "tieto", eksakti asia, fakta, on jotenkin muuttunut arvoiltaan/sisällöltään kun sitä on käsitellyt varteenotettavasti joku ihan muu kuin alkuperäinen esittäjä/väittäjä/omaksuja tai jotkin muut, kuten edellä, monikossa. Ja näin
kun tuo oletettu uusi tieto on kumonnut vanhan, niin se täytyy sitten taas uskoa ensin todeksi, joko suoraan taikka tehden itse kaikki tarpeelliset kokeet ja arvioinnit tuon uudenkin tiedon paikkansa pitävyydestä. Raskasta on siis todistella tiedon puolesta tai uskoa tietoa.
Yksikään meistä ei ole täydellinen, joten, ei yksikään voi totella Luojaa sata prosenttisesti
eikä myöskään uskoa kaikkea sata prosenttisesti.
Epäilijä on aivan hyvä olla kaikissa maallisissa ja raadollisissa asioissa, kuten kaikessa ylimaallisessa sekä yliluonnollisissa asioissakin. Muttei kuitenkaan pidä jäädä epäilijän tasolle, vaan jossakin vaiheessa täytyy kasvaa tarpeeksi isoksi, voidakseen seisoa omilla jaloilla maan päällä, pään hipoessa pilviä.
Tiedon suhteen voi tehdä testejä vaikkapa vain pienillä lapsilla, tarjoa esimerkiksi vaikka linja-autoa väittäen sitä leivänpaahtimeksi. Ja kuuntele mitä lapsi vastaa heti, tahi joskus myöhemmin kysyen uudelleen linja-autosta. Tai esitä väite jotta viehe on energiamittari joka säteilee vain harvoille ja valtuille! ;)
"Mutta kyllä historia osoittaa, jotta niin moni varmana pidetty "tieto", eksakti asia, fakta, on jotenkin muuttunut arvoiltaan/sisällöltään... ...Ja näin kun tuo oletettu uusi tieto on kumonnut vanhan, niin se täytyy sitten taas uskoa ensin todeksi, joko suoraan taikka tehden itse kaikki tarpeelliset kokeet ja arvioinnit tuon uudenkin tiedon paikkansa pitävyydestä. Raskasta on siis todistella tiedon puolesta tai uskoa tietoa."
Vähänkin monimutkaisempaan tietoon sopii siksi parhaiten tieteellinen tiedonhankkimismenetelmä. Tieteessä kun ei tunneta absoluuttisia totuuksia, vaan ainoastaan tähän mennessä löydetty selittävin ja todennäköisin tieto.
Ja kun tuntee vähänkin tieteen filosofiaa ja tutustuu tiedeyhteisön toimintaan vertaisarviointeineen voi aika huoletta luovuttaa todistustaakan tiedeyhteisölle ja luottaa siihen että teorian hyväksymisprosessin läpikäyminen tuottaa parasta tietoa mitä tällä hetkellä on saatavissa. Sen vuoksi ei maallikon tarvitse itse opetella kaikkea kvanttifysiikan tietoa ja vuokrata hiukaskiihdytintä omia kokeita varten jotta voisi luottaa tieteenalalla saatuihin tuloksiin. :)
Ja tieteessähän nimenomaan tieto korjaantuu ja tarkentuu sitä mukaa kun uutta tietoa saadaan. Perusasiat tarkentuvat vähitellen niin, että niiden todennäköisyys alkaa olla lähellä 100 prosenttia eikä korjauksia enää tule esiin. Uudemmat tieteenalat elävät voimakkaammin.
Ja kaikki varmaan tuntevat vertauksen tiedosta pallona jonka sisällä on tunnettu tieto, ja ulkopuolella toistaiseksi tuntematon. Kun tunnettu tieto lisääntyy niin pallo laajenee ja samalla rajapinta tuntemattoman tiedon kanssa kasvaa. Eli mitä enemmän tiedämme, sitä enemmän paljastuu asioita joita emme vielä tunne.
Absoluttisesti tieto kuitenkin lisääntyy koko ajan.
"Muttei kuitenkaan pidä jäädä epäilijän tasolle, vaan jossakin vaiheessa täytyy kasvaa tarpeeksi isoksi, voidakseen seisoa omilla jaloilla maan päällä, pään hipoessa pilviä."
Tätä en ymmärrä. Koska sataprosenttisen tiedon saaminen kaikesta on käytännössä mahdotonta, niin pakkohan meidän on pysyä epäilijöinä koko elämämme.
"Tiedon suhteen voi tehdä testejä vaikkapa vain pienillä lapsilla, tarjoa esimerkiksi vaikka linja-autoa väittäen sitä leivänpaahtimeksi. Ja kuuntele mitä lapsi vastaa heti, tahi joskus myöhemmin kysyen uudelleen linja-autosta."
Tätäkään en oikein ymmärrä? Tarkoitatko että jos näytät pienelle lapselle kukkaa ja sanot että "Tuo on Jumalan luoma" niin lapsi uskoo mukisematta. Mutta kun sanot myöhemmin uudelleen, kun lapsi on saanut tarpeeksi tietoa ja osaa ajatella, niin hän sanoo takaisin että: "Höpö höpö. Se on evoluution tulosta." ;)
Absoluuttinen totuusko se olikin se kiinnostuksen kohde...? ;) Minä olin kyllä lukevani jostakin jotta se oli uskominen.
Jos kuitenkin hyvällä syyllä yrität ymmärtää tiedon olevan täysin uskomisen varassa olevaa, niin sitten tiedät jo paljon enemmän, luulemisiesi sijasta. Tieto kyllä yleensä kerääntyy ihmiseen kuin ihmiseen ilman omia toimenpiteitä ja sitten sitä kerrytetään lisää alati, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Pienet lapset tekevät sitä alinomaan.
Monimutkainen sinänsä voi olla kyllä joillekkin ihmisille hyvinkin yksinkertaista. Tuokin pitää uskoa, todeksi.
Uskomisesta nimenomaan on kyselyssäni kyse. Kun en itse ole
sitä löytänyt, ja yritän etsiä missä kohtaa sen paikka olisi. Ja niin rehellisesti kirjoitan kuin osaan.
"Jos kuitenkin hyvällä syyllä yrität ymmärtää tiedon olevan täysin uskomisen varassa olevaa, niin sitten tiedät jo paljon enemmän, luulemisiesi sijasta."
Tätä en ihan ymmärrä. 100% tietoa on käytännössä mahdoton saada, eli tieto on loppupelissä aina jossain määrin uskomisen varassa olevaa, mutta ei missään nimessä täysin uskomisen varassa olevaa (jos tosiaan ei mennä fenomenologian puolelle). Tarkoitatko siis, että jos pidän tieteellistä tietoa tähän asti parhaimpana saatavissa olevana tietona, niin se on "luulemista"?
Nyt tulikin esiin erittäin tärkeä kysymys: Mikä on "luulemisen" ja "uskomisen" ero?
"Tieto kyllä yleensä kerääntyy ihmiseen kuin ihmiseen ilman omia toimenpiteitä"
Lapset ovat aivan käsittämättömiä tiedonomaksujia. Ei voi kuin ihailla sitä aivojen toimintaa! Aikuisilta sen sijaan vaatii aika paljonkin toimenpiteitä jotta sinne pääsee riittävästi kaikenlaista, mahdollisimman hyvää tietoa (sanoo opettajapuolisonsa työmäärää usein kauhistellut allekirjoittanut).
Tieteellinen tieto on sittenkin vain harhaa kaiken tiedon rinnalla. Eikä tiede yleensäkään voi tiedosta tehdä sen enenpoää jota se jo on. Monet eksaktit asiat ovat aivan kokonaan muiden esille tuomia kuin ns. tieteen.
Tässä meni perustelut jo sellaiselle tasolle että on aika vaikea vastata enää yhtään mitään.
perustuu loogiseen päättelyketjuun:
- Niemenmäen portaaton on auki kello 9 jälkeen
- sieltä saa hapanta Geetä liian paksuina siivuina
- jos em. pettää, niin sitten Mäntybaariin leopardistringeissä
Onneksi kenenkään ei tarvitse uskoaan perustella muille ihmisille, eikä varsinkaan täällä! Ja tuo uskomisasia ja uskomis sana tuli jo selvitetyksi.
Usko jaetaan kahteen osaan: uskoon jolla uskotaan ja uskoon joka uskotaan. Viestissäsi puhut kaiketi jälkimmäisestä. Sillon on kyse uskon sisällön uskomisesta, siis siitä, että Jeesus on ylösnoussut ja että ylösnousemukselle on kristillisessä traditiossa annettu oikea tulkinta yms. Näiden asioiden uskottavuutta ja järkevyyttä jne. voidaan kyllä arvioida ja tarkastella, mutta ne ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voida tietää, mikäli tietämisellä ymmärretään oikeaksi todistamista. Teologisen spekulaation, historiantutkimuksen yms. näkökulmasta voidaan ehkä askarrella uskottavuusprosenteilla, vaikka se ei mielestäni ole kovin mielekästä eikä uskon kannalta oleellista.
Usko jolla uskotaan on eri juttu. Siinä on kyse lähinnä luottamisesta Jumalaan, Jumalaan varaan heittäytymisestä. Usko on media, jonka välityksellä ihminen ja Jumala kommunikoivat.
Sinulla on erikoinen peruste uskolle!
Usko ja luottamus on asioita joiden kautta ihminen joko hyväksyy tahi hylkää asioiden omaksuntaa. Jos et usko asiaasi, ert sitoudu siihen.
Usko on siten ihmiselle perusedellytys jotta hän omaksuu asiat. Vai omaksutko sinä uskomattakin?
1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
ja toinen--Joh. 20:29
Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
haluatko sinä olla autuas??
Se, että saa henkilökohtaisia todisteita, jotka riittävät hyvin itselle. Mutta on myös julksiakin todisteita, kuten paranemiset ja riippuvuuksista eroon pääseminen, jotka ovat tarkoitettu julkisesti kaikille joilla on korvat.
Kai se usko vaihtelee paljon tilanteesta ja asiasta toiseen. Jos Jumala on esim. parantanut minut, niin kyllä ihmeessä uskon 100 % varmuudella, että olen terve, jos vaivoista ei ole tietoakaan. Jollakin muulla alueella usko saattaa olla paljon vähäisempi. Jumalan olemassaolo ja rakkaus sinänsä ovat tällaisia 100 %:n asioita. Tai rakkaus periaatteessa on 100 %, mutta sitten joskus, kun Jumala yllyttää ottamaan pitkiä uskon harppauksia Häneen luottaen, niin jopas helposti epäilys iskee. Jos ei nyt kumminkaan, jos vähän vähemmän, jos vähän hitaammin... Eli periaatteessa Jumala on paras ystäväni ja jos tuo aviopuoliso tuossa vieressä on kakkonen, niin kun hänkin on olemassa, selvästi lihaa ja verta, niin miksei ykkönen, kaikkein rakkain, Hän, jonka kanssa aamulla herään ensin juttelemaan, olisi olemassa! Siunausta sinulle! t. Wisser :) :)