patologinen

muuten asiaan kantaa ottamatta sanosin, et voihan se toimia kunhan parisuhde tavallaan on niiden valheiden ulkopuolella. Liekö kokonaan koskaan mahdollista, en tiedä?

sellaiseen. Kukaan ei ole turvassa valehtelulta. Joutuisi kokoajan miettimään, mikä on totta ja mikä ei.

Olen törmännyt naiseen, joka on patologinen valehtelija ja hän kertoi jokaiselle kumppanilleen erilaista tarinaa. Hän väitti ammatikseen työkaverinsa ammatin (joka oli hänen pomonsa). Lapset olivat hänen entisellä miehellään, mutta naisella oli vaikka mitkä selitykset heistäkin. Omien vanhempiensa kanssa nainen ei ollut väleissä.

Työpaikka ei ollut turvassa, vaan nainen varasti sieltä. Hän varasti myös miesystävältään. Valehteli lääkäreille ja sairauksistaan.

Samainen nainen jätti maksamatta vuokrat ja käytti miehiä hyväkseen. Asui heillä ja varasti ainakin joiltakin.

Patologinen valehtelija ei tiedä olevansa sairas. Hän uskoo omiin valheisiinsa. Hän tarvitsee hoitoa, mutta saatko hänet hoitoon. Tunnustaako hän sairautensa ja onko hän hoidossa siitä?

Itse en yrittäisi suhdetta.

Kaveripiirissä ollut kaksi patologisesti valehtelevaa miestä. Toinen näistä ei ole koskaan ollut naisen kanssa suhteessa, eikä ole ollut käsittääkseni muuta, kuin maksullista toimintaa naisten suuntaan.
Toinen taas ei ole kiinnostunut pidemmästä suhteesta ja onkin lähinnä naisia hyväksikäyttävä naisia on ollut kymmeniä.

Olen kohdannut omissa suhteissani kolme naista, joilla on ollut jonkinlainen tapa valehdella. Viimeisin näistä tuntui tiedostavan tapansa... eräs aiempi suhtautui valehteluunsa tyyliin, että "sehän on normaalia, hiton hölmö, kaikkihan sitä tekevät".

toisen puheista kun vähensi 70 % oli totuus lähellä.
Toisen puheisiin ei ollut luottamista kuin 95 %.

mun mielestä parisuhde pohjautuu luottamukselle. Eihän sitä voi tollasen kanssa syntyä. Mä ahdistun pienestäkin valheesta jos toinen jää kiinni. En vois kuvitellakaan eläväni valehtelijan kanssa. Seksisuhde saattais toimia mut ei mikään muu. Ei edes kaveruus.

En tiedä suhteistasi, joten varmuudella en voi sanoa asiaasi. Ymmärrät varmaan?

En kuitenkaan välttämättä suosittelisi suhdetta mainitsemasi kaltaisen ihmisen kanssa, jos & kun kuvaamallasi tavalla hänet kerran miellät.

Itselläni on aikuisiällä ollut onni tuntea ainoastaan minusta välittäviä ystäviä, mutta sellaisen kokemuksen kaukaa menneisyydestä kyllä muistan, että olin hetken aikaa ns. kaveri tai tuttava ihmisen kanssa, joka tuntui kykenevän puhumaan paskaa silmät ja suut täyteen kenelle tahansa ikinä. Jopa omille vanhemmilleen.

Kyseinen henkilö kummastutti minua, sen muistan, koska hänellä aivan ilmiselvästi ensimmäinen ja ainoa reaktio ja ns. selviytymisen tapa melkein mihin tahansa eteen tulevaan ristiriitatilanteeseen oli valehdella, eikä hän ylipäätään nähnyt asiassa koskaan moraalista ongelmaa ( ei ainakaan puhunut sellaisista ulottuvuuksista). Se ns. "kaveruus" loppuikin sitten kertarysäyksellä siihen, kun tapaus alkoi röyhkeästi valehdella minullekin, kuten esim. liitellä minua lupaa kysymättä postimyyntiklubeihin, mistä sai itselleen joitakin etuisuuksia, jne.

Myöhemmin olen miettinyt, että kyseisellä ihmisellä täytyi olla vähintäänkin aika vaikea lapsuus ja tausta, mutta se ei selitä hänen omituista ja pakonomaista valehteluaan ja muiden hyväksikäyttämisen tarvettaan sikäli, kun & koska kaikista ihmisistä ei koskaan tule vastaavalla tavalla toimivia, olivat elämän kokemukset sitten melkein miten hankalia tahansa.

Epäasiallista itseen kohdistuvaa käytöstä ei pidä hyväksyä, eikä ylipäätään yrittää ymmärtää ihmisiä, joiden motiivit ovat vain henkilökohtaisessa edussa ja oman navan ympärillä.