vaikka lopullinen ero tuli voimaan jo yli kuukausi sitten. Hän on heittäytynyt täysin passiiviseksi. Yritin koko harkinta-ajan saada tehtyä jotain osituksen eteen, mutta hän vastusteli sitä, ja vetosi että katsotaan sitten kun ero on selvä. Nyt se on. Mutta omaisuus on vielä jakamatta.
Mitä avioehto ei ole olemassa, joten kaikki menee puoliksi.
Kun olen puhunut että tehdään ositus, niin hän raivostuu, ja sanoo, että haluanko ajaa lapset kadulle. Kolmesta lapsestamme kuitenkin vain yksi on enää alaikäinen. Hän on sitä mieltä, että hän haluaa asua omakotitalossamme niin kauan kuin nuorin lapistamme opiskelee. Sehän tarkoittaa käytännössä vuosia. Lisäksi muutakin jaettavaa on kuten auto, ja kaikenlaista muuta irtaimistoa.
Koska muutin pois yhteisestä kodistamme, niin hän väittää minun hylänneen perheen. Hän on sitä mieltä että osituksella ei kiirettä, koska minullakin olisi nyt asiat muka kunnossa. Mutta kuitenkin käytännössä koko omaisuuteni on tällä hetkellä toisen käytössä, ja en pysty itse parantamaan nykyisiä melkoisen kurjia asumisolosuhteitani, koska rahani ovat kiinni talossamme.
Olin kuvitellut että voisimme ratkaista asiat sovinnolla, kun pahimmat tunnekuohut ovat menneet ohitse. Mutta mitään ei näytä tapahtuvan vieläkään. Tunnen olevani jotenkin pattitilanteessa. Ajattelin että ulkopuolista apua ositukseen ei olisi tarvinut ottaa, mutta ei siltä taida enää välttyä.
Onko tälläisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto kääntyä käräjäoikeuden puoleen ja pyytää heitä määräämään pesänjakaja?
Voiko joku muu taho hoitaa pesänjakamisen?
Myös pesänjakamisen kustannukset mietyttävät. Nehän taitavat tosin mennä puoliksi, mutta halvalla siitä ei taida selvitä?
Myöskään virallista huoltajuussopimusta ei ole tehty, vaan olen yhteisen sopimuksemme mukaisesti maksanut hänelle elatusapua. Nyt sanoin lopettavani sen, koska hän ei suostu ositukseen.
Käsittääkseni sekä ositus että huoltajuussopimus on tehtävä ennenkuin hän voi alkaa vaatia mitään, vai kuinka?
Mitä avioehto ei ole olemassa, joten kaikki menee puoliksi.
Kun olen puhunut että tehdään ositus, niin hän raivostuu, ja sanoo, että haluanko ajaa lapset kadulle. Kolmesta lapsestamme kuitenkin vain yksi on enää alaikäinen. Hän on sitä mieltä, että hän haluaa asua omakotitalossamme niin kauan kuin nuorin lapistamme opiskelee. Sehän tarkoittaa käytännössä vuosia. Lisäksi muutakin jaettavaa on kuten auto, ja kaikenlaista muuta irtaimistoa.
Koska muutin pois yhteisestä kodistamme, niin hän väittää minun hylänneen perheen. Hän on sitä mieltä että osituksella ei kiirettä, koska minullakin olisi nyt asiat muka kunnossa. Mutta kuitenkin käytännössä koko omaisuuteni on tällä hetkellä toisen käytössä, ja en pysty itse parantamaan nykyisiä melkoisen kurjia asumisolosuhteitani, koska rahani ovat kiinni talossamme.
Olin kuvitellut että voisimme ratkaista asiat sovinnolla, kun pahimmat tunnekuohut ovat menneet ohitse. Mutta mitään ei näytä tapahtuvan vieläkään. Tunnen olevani jotenkin pattitilanteessa. Ajattelin että ulkopuolista apua ositukseen ei olisi tarvinut ottaa, mutta ei siltä taida enää välttyä.
Onko tälläisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto kääntyä käräjäoikeuden puoleen ja pyytää heitä määräämään pesänjakaja?
Voiko joku muu taho hoitaa pesänjakamisen?
Myös pesänjakamisen kustannukset mietyttävät. Nehän taitavat tosin mennä puoliksi, mutta halvalla siitä ei taida selvitä?
Myöskään virallista huoltajuussopimusta ei ole tehty, vaan olen yhteisen sopimuksemme mukaisesti maksanut hänelle elatusapua. Nyt sanoin lopettavani sen, koska hän ei suostu ositukseen.
Käsittääkseni sekä ositus että huoltajuussopimus on tehtävä ennenkuin hän voi alkaa vaatia mitään, vai kuinka?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eipä tuossa auta nyt muu kuin käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja. Hommaa itsellesi kunnon juristi ja laita ajamaan asiaasi. Kustannukset on luokkaa 2000-8000 euroa, ja ne maksetaan puoliksi ihan riippumatta siitä kumpi pesänjakajaa hakee.
Pesänjakamisen voi hoitaa kuka tahansa, esim puolisoiden juristit keskenään sopimalla. Mutta vain käräjäoikeuden määräämä puolueeton pesänjakaja voi määrätä osituksen ilman sopimisia.
Älä nyt kuitenkaan jätä elareita maksamatta, se näyttää tosi huonolta jos oikeuteen mennään. Elarirästeistä saa voudin perään vain, jos elarisopimus on lastenvalvojan vahvistama (tai käräjäoikeuden määräämä elarisoppari).
Ositus- ja elatus-/huoltajuussopimukset on erillisiä sopimuksia. Ne voi tehdä missä järjestyksessä tahansa, ja vain paperille laitettu sopimus on juristien silmissä pätevä.
Siis tarvitsenko juristin silti, vaikka hommaan käräjäoikeudesta pesänjakajan?
Siis, voinko itse hakea käräjäoikeudesta pesänjakajaa?
Tottakait itsekkin voi hakea pesänjakajaa käräjäoikeudesta. Nuo lakijutut vaan yleensä on semmoisia, että hyvä juristi on hintansa väärti. Varsinkin jos on vähänkin isommasta omaisuudesta kysymys.
Juristin tuntiveloitus on apaut 150eur/h. Jos käytät juristia vaikka 10 tuntia, niin lasku on 1500 egeä. Montako prosenttia tuo on sen omaisuuden arvosta, joka nyt on exäsi takana?
älä tosiaan nyt missään nimessä jätä elatusmaksuja ja muitakaan maksuja maksamatta - niitä voidaan käyttää sua vastaan oikeudessa, jos sinne joudut - maksa kiltisti vaan ja hommaa lakiapua. Itse kyselisin ensimmäisenä oikeusavusta - on ilmainen - sieltä selviää tarvitsetko itseasiassa lakimiestä vai onko juttu sen verran selvä, että itse kykenet haasteen tekemään perusteluineen ja vaatia kirjallista käsittelyä, joka on kohtuu edullinen, alle 100eur. Jos vastapuoli kiistää, niin edessä on yleensä sitten normaali liveoikeudenkäynti, johon asianajajan sitten tarvii viimeistään, jos ennen käsittelyä ette saa asiaa sovittua keskenänne.
missään. Siitä on vain kahdenkeskinen sopimus. Sillä ei taida olla mitään lainvoimaa.
sossun lastensuojeluun pitää mennä, siellä tehdään kunnon soppari.
No eihän se eronne ole lainkaan "selvä", jos ositus ja huoltajuussopimus ovat tekemättä!
Eikä se niin mene, että vaimosi ilmoittaa mitä hän haluaa ja sinä sitten tyydyt siihen. Sinulla on oikeus saada oma omaisuutesi käyttöösi, ja ellei se onnistu sovinnolla niin ei siinä muu auta kuin hankkia se pesänjakaja vaikka siitä lisäkuluja tuleekin.
Ex-vaimosi käyttää todella raukkamaisesti hyväkseen nuorinta lastanne omiakseen talonne itselleen. Kun kuulee ja lukee tuollaisia tarinoita, niin alkaa kannattaa parisuhdeväkivaltaa.
Niin, ja minä olen itse nainen.
naiselta! Vai usutat miestä vetämään naistaan(exäänsä) kuonoon! Oletko koskaan ollut nyrkkeilysäkkinä, vai oletko kenties sado-masokisti? Nautit kivusta ja kivun tuottamisesta toiselle? Pilaat naisten maineen.
Veteletkö miestäsi turpaan, ellei juttu luista sinun mielesi mukaan? Ihmettelen noita sinun kirjoituksiasi.
Ei se mitään auta. Ei tässä huvita mitään pahoinpitely syytettä saada. Niin, vaikka vaimon ulkopuolisesta suhteesta koko juttu alkoikin. Ja päätyi sitten eroon. Mutta se teki silloin valintansa. Ja minä vuorostani sen jälkeen.
Haluan vain saada elettyä nyt omaa elämää rauhassa, kaukana erossa petturimaisesta ex-vaimostani. Nykyään ällöttää nähdäkkin se. Kun pääsis nopeasti vaan kokonaan irti siitä.
ja itse hoitamaan asioita. Näin se aina avioerossa menee, toinen on passiivisempi ja toinen aktiivisempi. Yleensä jättäjä on aktiivinen ja taas jätetty ei pysty toimimaan kun käy vielä eroaan läpi. Älä odota ihmiseltä mitään muuta kuin inhimillisyyttä. Jos hän ei kykene, sinä kykenet. Minunkin mieheni lähti ja kaikki olisi pitänyt hoitaa heti ja oletti minun hoitavan kaiken. Yllättyikin kun joutui itse hoitamaan asioita, ensimmäisen kerran elämässään.
kyllähän tuo ex loisii passiivisena asunnossa lapsiin vetoomalla juuri niin kauan kuin sallit. oikeen ratkasun oot tehnyt, kun eron otit.
Meillä virallisesta erosta on jo kaksi vuotta ja pesä on edelleen selvittämättä.
Kyllä, v. 2006 alkanut pesänselvitys jatkuu aina vaan. Meillä niin, että ex-mies asuu talossamme ja tuhoaa sitä kaikin mahdollisin keinoin, jotta saisi sen itselleen mahdollisimman pienin kustannuksin.
Aikuisia lapsia, jotka on puhuttu ympäri äitiä vastaan, mutta "paha äiti" vaatii omaisuuttaan. Paha äiti vie vielä lapsilta kodinkin.
Tuttua minulle.
On tehty kuntoarvioita ja kustannusarvioita ja kaikenmaailman talousneuvokset ovat tutkineet omaisuuttamme.
Kaikkein rankinta on se, ettei pysty itse etenemään tulevaisuuteen. Rahat kun ovat oikeasti kiinni talossa ja muussa omaisuudessa.
oletko tajunnut hakea ex mieheltäsi kuukausittaista korvausta sinun omaisuutesi (oletus 50%) perusteettomasta käytöstä - on about kuukausivuokran puolikasta vastaava summa, jonka sun ex mies on sulle velvollinen korvaamaan, koska asuu sinun puoliksi omistamassa asunnossa. Asiasta kk:n päätös eli menee oikeudessakin paperikäsittelynä läpi heittämällä.