Ongelmana on se että suhteen toinen osapuoli on hyvin ailahtelevainen tunteissaan, mistähän se johtuu? Ollaan oltu yhdessä jo 5 vuotta ja se alkoi jo ekan vuoden aikana.
Useimmiten jos asiat eivät mene hänen odottamallaan tavalla, hän saa sellaisen kohtauksen että oksat pois..ja kun asiat menevät niin hän vannoo ikuista rakkautta ja kertoo onnellisuudestaan ja kuinka ainutlaatuisen ihana kumppani olen.
Mitään isompaa syytä ei tarvita noihin kohtauksiin..yleensä kyseessä hänen päänsisäiset odotuksensa ja jos todellisuus ei kohtaa niin hän näkee kaiken katastrofina ja alkaa puhua erosta ja kuinka ei näe mitään hyvää missään ja kuinka hän ei jaksa minua enää ja että eroaisimme ja lopettaisimme kärsimyksen.
Syyksi tosiaan riittää se että pyydän hänet esim. saunaan ja hänen mielikuvituksessaan hän on kuvitellut että hieron häntä siellä, ja kun olen tästä halusta tietämätön niin hän saa kohtauksen.
tai jos myöhästymme joskus jostain niin että minua voisi pitää syyllisenä jollain tapaa, tulee kohtaus.
tai jos en ole joskus ehtinyt siivota tulee kohtaus..tämä on vain hämmentävää.
Nämä kohtaukset kestävät yleensä muutaman tunnin ja alkavat totaalisella puhumattomuudella ja sen jälkeen alkaa kylmä tuijotus, itkeminen huutaminen ja "totuuksien puhuminen" ja puheet kuinka hän ei kestä enää.
Kun selitän tilanteen ja käymme läpi asioita hän lopulta rauhoittuu ja pyytää kauheasti anteeksi ja on pahoillaan ja rupeaa taas kauhean rakastavaksi...mutta muutaman viikon sisällä tapahtuu jotain väkisinkin joka ei vastaa hänen odotuksiaan ja tilanne toistuu.
Jälkeenpäin on aina sama juttu, hän ihmettelee kuinka saattoi olla sellainen eikä ymmärrä sitä ja lähettelee rakkausviestejä yms. juttuja ja sanoo ettei ikinä halua menettää minua.
Tässä vaan on vähän raskasta itselle, jotenkin se että uhataan hylkäämisellä niin usein tuntuu pahalta, jotenkin tuntuu että se olisi tärkeintä suhteessa että voi luottaa toiseen. Mitenköhän häntä voisi auttaa?
Useimmiten jos asiat eivät mene hänen odottamallaan tavalla, hän saa sellaisen kohtauksen että oksat pois..ja kun asiat menevät niin hän vannoo ikuista rakkautta ja kertoo onnellisuudestaan ja kuinka ainutlaatuisen ihana kumppani olen.
Mitään isompaa syytä ei tarvita noihin kohtauksiin..yleensä kyseessä hänen päänsisäiset odotuksensa ja jos todellisuus ei kohtaa niin hän näkee kaiken katastrofina ja alkaa puhua erosta ja kuinka ei näe mitään hyvää missään ja kuinka hän ei jaksa minua enää ja että eroaisimme ja lopettaisimme kärsimyksen.
Syyksi tosiaan riittää se että pyydän hänet esim. saunaan ja hänen mielikuvituksessaan hän on kuvitellut että hieron häntä siellä, ja kun olen tästä halusta tietämätön niin hän saa kohtauksen.
tai jos myöhästymme joskus jostain niin että minua voisi pitää syyllisenä jollain tapaa, tulee kohtaus.
tai jos en ole joskus ehtinyt siivota tulee kohtaus..tämä on vain hämmentävää.
Nämä kohtaukset kestävät yleensä muutaman tunnin ja alkavat totaalisella puhumattomuudella ja sen jälkeen alkaa kylmä tuijotus, itkeminen huutaminen ja "totuuksien puhuminen" ja puheet kuinka hän ei kestä enää.
Kun selitän tilanteen ja käymme läpi asioita hän lopulta rauhoittuu ja pyytää kauheasti anteeksi ja on pahoillaan ja rupeaa taas kauhean rakastavaksi...mutta muutaman viikon sisällä tapahtuu jotain väkisinkin joka ei vastaa hänen odotuksiaan ja tilanne toistuu.
Jälkeenpäin on aina sama juttu, hän ihmettelee kuinka saattoi olla sellainen eikä ymmärrä sitä ja lähettelee rakkausviestejä yms. juttuja ja sanoo ettei ikinä halua menettää minua.
Tässä vaan on vähän raskasta itselle, jotenkin se että uhataan hylkäämisellä niin usein tuntuu pahalta, jotenkin tuntuu että se olisi tärkeintä suhteessa että voi luottaa toiseen. Mitenköhän häntä voisi auttaa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
No, minua uhattaisiin kerran hylkäämisellä. Tuo on henkistä väkivaltaa uhata hylkäämisellä.
Tuollainen ailahtelevainen käytös kertoo siitä, että kumppanisi on tyytymätön sinuun, mutta ei sano todellista syytä. Saako hän varmasti seksista tyydytystä, se voisi selittää. Yleensä kiukuttelu johtuu seksin puutteesta (mies) tai epätyydyttävästä seksistä (nainen). Nämä siis vain yleistyksiä, mutta varsin osuvia.
Valitettavasti parisuhteessa ihmiset eivät kerro todellisista ongelmistaan. Kuinka moni nainen sanoo miehelle: vihaan sinua kun jätät minut aina orgasmitta?
Eikös todennäköisempää ole, että nainen sanoo (kiukuspäissään):
Mikset koskaan tee mitään kotona, et vie roskia, et ole lasten kanssa, et osallistu perhe-elämään jne.
Näinkö on teilläkin? Odotukset seksin suhteen kovat ja sitten hän jää tyydyttämättä..
No siitä tuskin on kyse. Hän kyllä saa nauttia seksistä erittäin paljon ja kehuukin sitä valtavasti..ja saa joka kerta orgasmin ja kehuu kovasti.
Olen erittäin avarakatseinen niissäkin asioissa ja voimme puhua vapaasti haluistamme. Noin yleisestikin, ja olen mielestäni erittäin ymmärtäväinen avoin ja ystävällinen kumppani joka panostaa paljon toisen hyvinvointiin..eikä hänkään sitä kiistä vaan toteaa näiden kohtauksienkin loppuvaiheen aikana ettei ikinä voi löytää yhtä ihanaa miestä.
Jotenkin tuntuu että hän ei pysty käsittelemään asioita kypsästi mielessään ja niin hän itsekin kokee, ettei pysty kontrolloimaan itseään ja pelkää jo itseään siltä osin koska tietää miten pahasti hän saattaa satuttaa sen vuoksi. Olen yrittänyt auttaa tässä erilaisilla keskusteluilla, lukemalla yhdessä henkiseen hyvinvointiin tähtäävää kirjallisuutta yms. mutta tapahtumat toistuvat silti.
Miksi hyysäät moista? Sille naiselle tekisi hyvää olla yksin. Oppisi silloin ettei ole ketään jolle kiukutella jos asiat eivät mene aina hänen vaatimustensa mukaisesti.
Seksi voi selittää tuon. Aniharva nainen saa joka kerta orgasmin, eli hän teeskentelee, jos sanoo että aina saa. Hän haluaa miellyttää sinua.
Niin ja siis tuosta tyytymättömyydestä. Käytännössä ne ongelmat mitä ovat johtuvat noista kohtauksista.
Muutoin ei ongelmia pahemmin ole, kuulemma olen ihana, älykäs, hyvännäköinen, täydellinen vartalo, ainutlaatuinen, täydellistä seksiä hänelle, avoin, hauska, ymmärtäväinen, ystävällinen yms. mutta sitten jokin pieni juttu saa hänellä napsahtamaan ja pannaan kaikista kovimmat panokset aseeseen :(
Sanoisin kyllä että tämä on hämmentävää.
no teeskentelystä ei kyllä ole kyse, se on täydellisen varmaa, hän vain on ihminen joka saa orgasmin helposti, välillä useitakin, hyvin herkkä ärsykkeille muutenkin.
En ole oikeastaan kenenkään muun kanssa ollut suhteessa joten en tiedä miten ihmisillä yleensä sitten on asiat jos tällaisista asioista valehdellaan..koska itselleni orgasmi ei ole edes tärkeä ja hänkin tietää sen, mutta seksileikit loppuvat yleensä suht nopsaan kun hän saa orgasmin niin helposti. Kenties tilanne on erilainen jos ihmisillä on vaikeuksia saavuttaa orgasmi ja siitä tulee pakkomielle toiselle..mutta siitä ei tosiaan tässä ole kyse.
"Aniharva nainen saa joka kerta orgasmin, eli hän teeskentelee, jos sanoo että aina saa."
nainen voi saada orgasmin joka kerta. Voin sanoa niin koska minä kuulun niihin jotka sen saavat joka kerta. Eli sinun kommenttisi on turha yleistys. Ensiksi sanot että aniharva nainen saa joka kerta o:n (eli myönnät että heitä on olemassa), mutta samaan hengen vetoon väität aloittajan naista teeskentelijäksi sen takia! Ethän sinä voi tietää saako hän orgasmin joka kerta vai ei.
ikäisiä olette? Tiedän joitain ihmisiä jotka ovat jääneet jollain tasolla teini-ikäisiksi, ja alkaa kova kiukuttelu kohtaus jossain mitättömässä asiassa. Yksi näista tuntemistani ihmisistä on ystäväni joka on 31 vuotias. Ja hänen kiukuttelunsa tapahtuu nimenomaa omaa miesystävää kohtaan, ei minua tai muita kohtaan.
No 25-vuoden tuntumassa. Tuo kertomasi kuulosti sikäli tutulta että tämä tyttö tosiaan on tuollainen vain minun kanssani.
Hän itse toteaa että vain kanssani hän voi olla vapautuneesti ja muutoin hänen elämänsä on sellaista että hän käyttäytyy pidättyväisemmin ja kukaan ulkopuolinen tuskin uskoisi hänestä minkälainen hän on suljettujen ovien takana. Eli häntä pidetään aivan ihastuttavana ihmisenä yleisesti ottaen, ja siksi itsekin rakastuin, mutta tämä toinen puoli tuli kuvioihin kun pääsimme läheisiksi.
tekstisi on kuin suoraan omasta parisuhteestani :/ Sillä erolla tosin että mulla ailahtelee mies..
On uhannut tuolla jättämisellä jo vaikka kuinka ja monta kertaa ja nyt pääsiäisenä tais olla mulle sitten se vika niitti...En tosiaankaan jaksa enää sitä että saadaan se kohtaus jostain ei mistään ja sitten saan aina pakata kamani ja häipyä....Sitten se olen aina minä joka lepyttelen ja sitten oon taas AIVAN ihana ja musta ei haluta eroon kuuna päivänä?! Nyt en ole ollut yhteydessä sovintoa hieromassa koska tyyppi loukkas mua megapahasti... ja eipä hänestäkään ole mitään kuulunut pariin päivään.Satuttaa todellakin vielä lisää, ettei hän sitten edes halua parantaa asioita.Tulee olo, etten ole sitten niin tärkeä kuten hän aina väittää.
Ja sama juttu myös siinä, että ei hän muille näin kiukuttele vaan vain mun seurassa voi kuulema olla täysin oma itsensä....Ja tämä ailahtelevaisuus on myös vain pahentunut mitä enemmän tunteita ja läheisyyttä on tullut mukaan.Mä en käsitä, varsinkin kun ollaan/oltiin ihan alkutaipaleella vielä...Oon ihan sekaisin just siksi kun en ymmärrä moista käytöstä???
Ja me ollaan molemmat reilusti 30 .
Olisko tuossa kyse hylätyksi tulemisen pelosta. Epävarmuus siitä, että toinen hylkää.
Se, että oireita esiintyy vain seurustelukumppanin seurassa voisi viitata siihen.
Minä jostain syystä löydän aina tuollaisia miehiä. Jätän kyllä ne heti kun se uhkailu jättämisellä ja neg.käyttäytyminen alkaa. Pelkään liikaa enkä halua suhteeseen potentiaalisten perheenpieksijöiden kanssa.
Jotenkin ne tyypit ovat niin epävarmoja ja mustasukkaisia että ne ovat jättämässä minua jo ennen kuin suhde on edes alkanut. Siis sellaista outoa käytöstä.
oon itsekkin miettinyt, mutta jos hän pelkää hylätyksi tulemista, niin miksi ihmeellä hän sitten väen väkisin omalla käytöksellään edesauttaa juuri sitä että hylkään sen aivan varmasti??? Eikö silloin pitäisi pitää kiinni lujempaa ja käyttäytyä hyvin ja raivarin sijasta jutella asioista nätisti?? Vai onko se sitä että jätetään akka ensin ennen kuin se ite ehtii ensin...
Todellakin epävarma hän on ollut koko ajan ja mustasukkasuus jotain aivan omaa luokkaansa,siitä tämä vika raivari tulikin kun tyyppi kehitteli omassa päässään taas kuvitelmia että petän.Ja kun en petä.Taitaa itse pettää :/
Mitähän pitäis tehdä? Jättää tietysti mutta ainahan naiset toivoo muutosta ja sitä että voisi auttaa tyyppiä eroamisen sijaan...
Mutta eikös sen pitäis ensin auttaa itse itseään, jotenkin mennä itseensä ja käsitellä ongelmansa eikä kaataa pahaa oloaan mun päälle.Huoh.
"oon itsekkin miettinyt, mutta jos hän pelkää hylätyksi tulemista, niin miksi ihmeellä hän sitten väen väkisin omalla käytöksellään edesauttaa juuri sitä että hylkään sen aivan varmasti???"
Se on psykologinen juttu (olen opiskellut jonkin verran psykologiaa, olen tästä itse nähnyt, kuullut yms). Olin tänne tulossa kirjoittamaan tästä mutta itse osuit juuri naulan kantaan. Eli huomaamattaan ihminen käyttäytyy pelkonsa vallassa, ja se saa aikaan sitä mitä pelkää. Tämä on juuri oiva esimerkki sellaisesta. Mies pelkää että nainen jättää hänet, joten hän käyttäytyy niinkuin nainen olisi jättämässä hänet. Tämä käytös jatkuu, ja se käy raskaaksi naiselle, joten hän jättää miehen. Näin miehelle tapahtuu juuri se mitä hän on pelännytkin, ja mies ajattelee että taas kävi näin kun pelkäsinkin. Mies ei tajua miksi "hänelle käy aina näin".
"mustasukkasuus jotain aivan omaa luokkaansa,siitä tämä vika raivari tulikin kun tyyppi kehitteli omassa päässään taas kuvitelmia että petän.Ja kun en petä.Taitaa itse pettää :/"
Tämä on toinen oiva esimerkki. Henkilö joka koko ajan epäilee toisen luotettavuutta ilman syytä, on henkilö joka heijastaa omaa epävarmuutta. Sellainen ihminen ei ole välttämättä pettänyt, mutta ehkä tiedostamatta pelkää sitä että saattaa mopo karata käsistä. Näin hän olettaa että puoliso on samanlainen, alitajuntaisesti tietenkin. Siksi suhteessa joissa toisella on todella huono itsetunto, saa aina jotenkin sen toisen osapuolen epäilemään omaa itsetuntoaan.
"Mutta eikös sen pitäis ensin auttaa itse itseään, jotenkin mennä itseensä ja käsitellä ongelmansa eikä kaataa pahaa oloaan mun päälle.Huoh."
Aivan. Harva vain tietää psykologiaa tarpeeksi että tunnistaisi (tai sitten edes myöntäisi) itsessään sellaisia piirteitä jotka kaipaavat apua. Kun ihmiset aloittavat suhteen, kumpikin tuo suhteeseen sen oman "lastin" (package). Se lasti voi olla mitä vain, mutta se vaikuttaa suhteesee.
sinulle tosi paljon tuosta kirjoituksestasi! :)
Psykologia on myös omaa alaani vähän, mutta sinä puit sanoiksi sen, mitä en itse älynnyt/tajunnut kun oon tosiaan hieman sekaisin sekä ymmälläni.
Kun mua harmittaa hirveästi, että voisin oikeesti sitä auttaa, parisuhteessa tai ystävänä, ihan sama, mutta kun se pakenee ja piiloutuu entistä enemmän kun tietää että näen pikkusen pintaa syvemmälle.Tahtoisin niin rohkaista sitä kohtaamaan omat ongelmansa jotta sen olis hyvä olla itsensä kanssa.Ja tiedän kyllä, että hänellä on tosi plajonkin lastia tässä mukana, ollaan niistä puhuttu.
Mutta pitääkö mun nyt vaan antaa sen olla vai täytyykö mun taas alkaa lepytellä sitä jotta saisin asioille edes hieman arvokkaamman lopun tai uuden alun.Ja tiedän kyllä että jos alan lepytellä niin sitähän seuraa taas uusi luokkausten sarja.Eli kai mun täytyy itse pohtia jaksanko sille tielle lähteä ja että onko se sen arvoista....Iso sääli vaan olis jättää ihminen yksin pahan olonsa kanssa.
Selvyyden vuoksi sanon vielä, että suhteen alussa kuuntelin kiltisti kaikki luokkaukset enkä lähtenyt mihinkään vaikka se huusi ja raivosi.En liioin lähtenyt raivoon mukaan vaan olin taustalla, kuitenkin läsnä.Tätä hän kiitteli jälkeen päin, sanoi että oli ihanaa kun en häntä hylännyt.
Voiko vaikeammaksi mennä....
"Kun mua harmittaa hirveästi, että voisin oikeesti sitä auttaa, parisuhteessa tai ystävänä, ihan sama, mutta kun se pakenee ja piiloutuu entistä enemmän kun tietää että näen pikkusen pintaa syvemmälle."
Niinhän se on että sitä ujostelee eniten sen läheisimmän ihmisen kanssa. Siksi olisi hyvä mennä puhumaan tästä jonkun alan ihmisen kanssa jota ette tunne.
"Mutta pitääkö mun nyt vaan antaa sen olla vai täytyykö mun taas alkaa lepytellä sitä jotta saisin asioille edes hieman arvokkaamman lopun tai uuden alun."
Mielestäni sinun kannattaa puhua tästä mitä kerroin hänelle sitten kun hän on hyvällä tuulella. Kerrot nätisti, ei syyttämistä. Voi olla että hän raivostuu tästäkin koska olet liian läheinen. Ja yleensähän läheisten neuvoja ja kritiikkiä ei uskota todeksi. Se otetaan heti henkilökohtaisesti. Mutta voisit ainakin sanoa että hänen käytöksensä ajaa teitä erilleen, ja voi olla että todellakin yksi kaunis kerta olet saanut tarpeeksi. Koita herätellä häntä näkemään tämä tilanne. Hän saattaa tajuta sen itsekin että jossain mättää (ja yleensähän syytetään toisia), mutta hänen täytyy kuulla se sinun suustasi. Ehdota että haette apua.
"Eli kai mun täytyy itse pohtia jaksanko sille tielle lähteä ja että onko se sen arvoista....Iso sääli vaan olis jättää ihminen yksin pahan olonsa kanssa."
Niin, tässä punnitaan nyt sitoutumista. Helppoa se ei välttämättä tule olemaan. Riippuu siitäkin haetteko apua vai ette. Vaikeampaa on tästä selvitä kaksin juuri sen takia että sinä olet se puoliso ja olet liian läheinen. Jos laitat suhteen poikki, niin on varma että nämä ongelmat tulevat miehellä eteen seuraavassakin suhteessa. Minkä ikäisiä muuten olette? Onko sinulla tietoa miksi miehen edelliset suhteet ovat katkenneet? Tsemppiä! :)
reilusti 30 molemmat ja minä olen muuten tuo "Healing" tuossa yläpuolella ( vahingossa otin eri nimimerkin tähän ), eli suhteemmehan on ihan alkutaipaleella minkä vuoksi tämä on vieläkin hämmentävänpää....Hän latasi kaikki piirteensä jo heti pöytään, yleensähän ne tulee esille vasta myöhemmin?
Hänet on kuulemma aina hylätty ja jätetty (en ihmettele) ja syitä hän ei ole kertonut mutta nythän ne alkaa mulle valjeta.Ex-vaimonsa yritti ehdottaa hänelle kerran parisuhdeterapiaa josta hän kieltätyi sanoen "ettei mene vieraiden ihmisten eteen ruotimaan asioitaan".Mun mielestä kuulostaa juuri tuolta piiloutumiselta, pelolta että joutuu käsittelemään ongelmiaan...Ja pahoin pelkään, että jos minä sitä ehdotan nyt niin samoin käy.
Ja taas olet oikeassa siitä että nämä ongelmat seuraa häntä ihan varmasti seuraavaankin suhteeseen mikäli mennään yhtään vakavaan suuntaan :/ Mutta kuulema hän on edellisissä suhteissa aina teeskennellyt muuta kuin on ja nyt sitten vasta mun kanssa on jostain syystä oma itsensä tosiaan.Mielenkiintoista/vaikeeta sekin...
Jos löydän jostain rohkeuden niin tahdon kyllä hänen kanssaan nätisti ja rakentavasti puhua jo itsenikin takia.Sen jälkeenhän se olisi kai hänestä itsestään kiinni jatkon osalta.
Kiitos tsemppaamisesta, kävipä minulla tuuri, että osuit tänne samaan aikaan kuin minä ja sain Sinulta apua! :)
sun saa joskus olla ihan oikeasti avuksi! :) Ei ole niin hyödytön olo :D Nyt huomasinkin nimimerkkisi, eli olet varmaan 36? Noh, ei sillä niin väliä koska olet aikuinen. Ikä kertoo sen verran että jos on kyseessä joku 20 kesäinen, niin se muuttaa aina asiaa :) Hankalaahan on se että ketään ei voi pakottaa terapiaan. Mutta jos sen kuvailisi sillain positiivisesti. Eli ei "sä oot niin hankala ihminen että mee jo ny hakeen sitä apua" :D Vaan esittää asian positiivisessa valossa. Sanot esim. että teillä on molemmilla omat ongelmat, haavat ym jotka on tullu elämän aikana, ja se auttaisi teitä molempia ihmisinä sekä teidän suhdetta.
Voisit vaikka heittää retorisen kysymyksen ilmaan että eikö hän halua että suhde paranee entisestään. Normaalisti ihminen kykenee miettimään itseänsä ja sisintään kriittisesti, mutta jotenkin tuli sellainen epäilys että onko miehellesi joskus tapahtunut jotain vähän enemmän traagista elämässä, ja on nyt sen takia tuollaisessa suoja muurissa? Jos mies on vain jääräpäinen eikä homma etene niin sitten on sinun valinta että jaksatko katsella sellaista lopun ikää. Ja todellakin on sääli että miehellä tämä kaikki tulee vielä eteen.. Huomaa sitten eläke-iällä ettei hänellä ole ollut pysyvää suhdetta, ja alkaa kenties sitten miettimään olisiko syy ollutkin hänessä... Sitten voi tulla katkeruutta tms "kivaa".
sillä on jo lapsuudessa toinen vanhempi hylännyt hänet ja kun hän siitä puhuu niin ääni hiljenee eli selvästi vaikeaa vissiin hyväksyä sitä asiaa vieläkään....
Katkera ja kyyninen se on nyt jo ja hyvin takertuvainen.Siis silloin kun ei ole heittämässä mua pihalle....
Voi kun tämä oliskin 20vee ongelmia, olis paljon helpompaa :D Mutta ei, ihan aikuisten oikeesti tässä mennään...
Tuo on aika hyvä että eikö hän halua että suhde paranee entisestään :) Tavallaan haaste tai sellainen.
Ja tällä hetkellä hänellä on tosi paljon muitakin ongelmia, eli mietin tuossa että ehkä hän ei nyt vaan jaksa parisuhdetta, sekin on hyvin mahdollista kyllä? Mutta kun se silti itkee kuinka ihanaa että olen tässä.
No joo, kohta oon itse terapiassa tätä pohtiessa :D
Niin arvelinkin. Hän on kokenut hylkäämisen ja siitä on jäänyt haavoja. Ei mikään ihme. Enpä oikein osaa muutakaan sanoa kuin että kannattaa tosiaan heittää ilmaan sellainen positiivinen haaste paremmasta suhteesta. Ja kannattaahan sitä apua hakea oman itsensä takia, ennen kaikkea. Mutta jos tuntuu siltä niin ehkä pieni tauko tekisi terää. Älkää nähkö vaikka viikkoon kahteen, mutta varmista että hän tietää ettet ole teidän suhdetta laittamassa poikki, vaan otat "lomaa". Jos on tarvis, niin sano vaikka että lähdet mökille tai jonnekin.
koittaa jutella sen kanssa huomenna kasvostusten (jos se suostuu) ja selvittää tilanteen johonkin suuntaan, kävi nyt miten kävi.Järisyttävän paha mieli kaikin puolin ja eniten juuri siksi kun en tiedä jatkuuko tämä vai ei ja millaisena :/
Mulla on taosta ristiriitaiset fiilikset, en tiedä onko se vaan jatkoaika erolle?
Ei ihme että on ristiriitainen ja rauhaton, vaivautunutkin olo. Mutta kerrothan miten käy? Jos haluat, niin voin antaa sähköpostiosoitteeni niin ei tarvitse asioitaan täällä netissä repostella kaikkien luettavana?
se olis mukavaa jos sua kiinnostaa tietää miten käy :) Kun tähän liittyy tosi paljon muutakin mitä en voi tässä kyllä sanoa....
Laita postia. Osoitteeni on [email protected].
...naisellasi voi olla pms, vaikeat kuukautiset. Epäsopivat e-pillerit eli hormonien heilahtelut. Patoutuneita tunteita ja ahdistusta, jotka eivät johdu sinusta, olet ehkä turvallinen suhde johon voi mieltä purkaa. Kieltäydy vastaanottamasta kiukun purkauksia ja kehota naistasi tutkimaan itseään mikä on vialla, yleensä syy löytyy muualta kuin puolisosta. Jos rakkautta riittää molemmilla, kiukut kyllä lieventyy jos asiasta oikeasti puhutaan. Näin kävi myös omassa parisuhteessani, jossa minä olin tämä kiukkuileva osapuoli. Seksi ei yleensä vaikuta naisen mielentilaan merkittävästi. Nainen 47-vuotta
tilaisit ajan lääkäriltä. Toisella osapuolella ei ole kaikki hyvin. Mielenterveystoimistosta voisitte saada apua. Jos toinen osapuoli ei suostu hakemaan apua, niin hae sinä apua. Toisen osapuolen käytös ei ole normaalia.
Kirja: Sata tapaa tappaa sielu (lukuvihje).
Ei ole mitenkään tavatonta että naiset saavat aina silloin tällöin jotain järjenvastaisia episodeja. Tämä ei kuitenkaan ole normaalia jos niitä tapahtuu kokoajan.
Jos hän puhuu hylkäämisestäsi niin ikävä kyllä hän on oikeesti tainnut ajatella sitä. Ei kukaan tervejärkinen ihminen uhkaile toista muuten jättämisellä. Toinen vaihtoehto on että hän on vähän pehmeä päästään. Sitä en osaa sanoa kumpi vaihtoehdoista on parempi.
Selvät merkit narsismista. Hän haluaa pitää valtaa, sanoa kuinka asiat tehdään kuulematta toista. Hänen aikansa on muiden aikaa kalliimpaa. Vastoinkäymisissä syy on aina muiden. Kaikki, mikä aiheuttaa toisessa ihmisessä pelkoa ja turvattomuutta on henkistä väkivaltaa. Esim. eroamisesta puhuminen on henkistä väkivaltaa, jos seuraavassa hetkessä ajatukset ovat taas ihan toiset. Ei siis todellista aikomusta erota vaan uhkailee erolla vain pelotellakseen puolisoa. Narsistin puolisona olet välillä kultaisella jalustalla ja kohta taas sinut haukutaan alimpaan maanrakoon.