Mitä tehdä, kun hyvä (nais)ystäväni tuntuu pitävän enenmmän miehestäni kuin minusta?
Alkutilanne oli tämmöinen: Tapasimme mieheni kanssa opiskeluaikoina. Ympärille muotoutui iso ystäväporukka, miehiä ja naisia, yksi näistä naispuolisista minun paras ystäväni. Emme heti alanneet seurustelemaan mieheni kanssa vaikka meillä kipinät sinkoilivatkin, samassa ystäväporukassa kuitenkin vietimme kaiken vapaa-aikamme. Mies muutti pian opiskelukaupunkiin, samaan opiskelija-asuntolaan missä asui tämä minun paras ystäväni. Emme seurustelleet vielä silloinkaan, koska minulla oli vielä vanhassa suhteessa käsittelemistä ja halusimme ettei kummallakaan ole mitään kesken. Aika pian tämän muuton jälkeen kuitenkin aloimme tapailemaan muussakin kuin ystävämielessä.
No, naispuolinen bestikseni innostui, kun mies muutti samaan taloon kuin hän ja alkoi piirittää tätä kaikin tavoin. Hän tiesi tästä miehestä ja minusta, koska olin asiasta hänelle puhunut. Hän kutsui miestä jatkuvasti syömään luokseen, teki yllätysvisiittejä, jätti tahallaan omia vaatteitaan miehen luo ja mainosti muille ystäville miten hänellä ja tällä miehellä on sutinaa. Kerran nainen yllätti minut ja mieheni sänkypuuhista miehen luona, kun tuli sisään avaimilla jotka oli ottanut edellisen illan bileistä lähtiessään miehen pöydältä (myönsi tämän kyllä itse). Mies ei tiennyt naisen sutinapuheista mitään eikä tajunnut näitä ystävän elkeitä iskuyrityksiksi (minusta ne olivat ilmiselviä), koska mies tiesi naisen olevan minun paras ystäväni ja luotti siihen että tämä nainen ei tekisi minulle sellaista.
Kun kerroimme lopulta ystäväpiirille seurustelevamme, kaikki tiesivät (olivat arvanneet koska olimme niin rakastuneita)jo asian. Paras ystäväni suuttui minulle eikä puhunut minulle vuoteen. Mieheni oli todella hämmentynyt tilanteesta kun tajusi, että tämä ystäväni oli koko ajan yrittänyt iskeä häntä itselleen eikä ollutkaan halunnut olla pelkkä ystävä. Aikaa kului ja olemme nykyään tosi onnellisia miehen kanssa. Ostimme talonkin. Ystävänikin löysi miehen itselleen ja muutti tämän kanssa yhteen. Nämä vuodet olivat todella mukavia ja minunkin välit ystäväni kanssa lämpenivät taas.
Nyt sitten kävi niin, että tämä(entinen) paras ystäväni, joka edelleen kuuluu yhteiseen kaveriporukkaamme, erosi miehestään ja muutti yksiöön. Ja vanhat merkit alkoivat taas.. Nyt taas satelee miehelleni kutsuja "korjaamaan" milloin mitäkin. Lisäksi meistä parina puhuessaan hän mainitsee aina mieheni nimen ensin, esim. jos hän esittelee meidät jollekin tuttavalleen olen minä mieheni "tyttöystävä", eli kaikki saavat kuvan että minä olen kuvioissa vaan mieheni takia enkä ystävänä. Kahdestaan ollessamme on täysin eri ääni kellossa ja ystävä käyttäytyy kuin vanhoina "hyvinä" aikoina kun olimme parhaat ystävät.
Voi mitä ihmettä teen, tykkään tästä ystävästäni muuten mutta tätä mieheni "omimista" en siedä. Jos sanon asiasta hänelle suoraan, uskon sen vaan lisäävän vettä myllyyn. (Suuttuu minulle ja alkaa entistä enemmän piirittämään miestäni)
Alkutilanne oli tämmöinen: Tapasimme mieheni kanssa opiskeluaikoina. Ympärille muotoutui iso ystäväporukka, miehiä ja naisia, yksi näistä naispuolisista minun paras ystäväni. Emme heti alanneet seurustelemaan mieheni kanssa vaikka meillä kipinät sinkoilivatkin, samassa ystäväporukassa kuitenkin vietimme kaiken vapaa-aikamme. Mies muutti pian opiskelukaupunkiin, samaan opiskelija-asuntolaan missä asui tämä minun paras ystäväni. Emme seurustelleet vielä silloinkaan, koska minulla oli vielä vanhassa suhteessa käsittelemistä ja halusimme ettei kummallakaan ole mitään kesken. Aika pian tämän muuton jälkeen kuitenkin aloimme tapailemaan muussakin kuin ystävämielessä.
No, naispuolinen bestikseni innostui, kun mies muutti samaan taloon kuin hän ja alkoi piirittää tätä kaikin tavoin. Hän tiesi tästä miehestä ja minusta, koska olin asiasta hänelle puhunut. Hän kutsui miestä jatkuvasti syömään luokseen, teki yllätysvisiittejä, jätti tahallaan omia vaatteitaan miehen luo ja mainosti muille ystäville miten hänellä ja tällä miehellä on sutinaa. Kerran nainen yllätti minut ja mieheni sänkypuuhista miehen luona, kun tuli sisään avaimilla jotka oli ottanut edellisen illan bileistä lähtiessään miehen pöydältä (myönsi tämän kyllä itse). Mies ei tiennyt naisen sutinapuheista mitään eikä tajunnut näitä ystävän elkeitä iskuyrityksiksi (minusta ne olivat ilmiselviä), koska mies tiesi naisen olevan minun paras ystäväni ja luotti siihen että tämä nainen ei tekisi minulle sellaista.
Kun kerroimme lopulta ystäväpiirille seurustelevamme, kaikki tiesivät (olivat arvanneet koska olimme niin rakastuneita)jo asian. Paras ystäväni suuttui minulle eikä puhunut minulle vuoteen. Mieheni oli todella hämmentynyt tilanteesta kun tajusi, että tämä ystäväni oli koko ajan yrittänyt iskeä häntä itselleen eikä ollutkaan halunnut olla pelkkä ystävä. Aikaa kului ja olemme nykyään tosi onnellisia miehen kanssa. Ostimme talonkin. Ystävänikin löysi miehen itselleen ja muutti tämän kanssa yhteen. Nämä vuodet olivat todella mukavia ja minunkin välit ystäväni kanssa lämpenivät taas.
Nyt sitten kävi niin, että tämä(entinen) paras ystäväni, joka edelleen kuuluu yhteiseen kaveriporukkaamme, erosi miehestään ja muutti yksiöön. Ja vanhat merkit alkoivat taas.. Nyt taas satelee miehelleni kutsuja "korjaamaan" milloin mitäkin. Lisäksi meistä parina puhuessaan hän mainitsee aina mieheni nimen ensin, esim. jos hän esittelee meidät jollekin tuttavalleen olen minä mieheni "tyttöystävä", eli kaikki saavat kuvan että minä olen kuvioissa vaan mieheni takia enkä ystävänä. Kahdestaan ollessamme on täysin eri ääni kellossa ja ystävä käyttäytyy kuin vanhoina "hyvinä" aikoina kun olimme parhaat ystävät.
Voi mitä ihmettä teen, tykkään tästä ystävästäni muuten mutta tätä mieheni "omimista" en siedä. Jos sanon asiasta hänelle suoraan, uskon sen vaan lisäävän vettä myllyyn. (Suuttuu minulle ja alkaa entistä enemmän piirittämään miestäni)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika säälittävää touhua "ystävältäsi". Hän yrittää saada sinut taisteluasemiin miehesi suhteen. Taustalla voi olla oikea seksisuhde mieheesi, tai ihan vain kateus. Itse en vastaavahkossa tilanteessa suostunut pelkäämään. Sen sijaan kerroin miehelleni että minua hieman hävettää ystäväni käytös, enhän itsekään kehtaisi kiehnätä varattujen miesten kyljissä. Myös poikaystäväni mielestä käytös oli ällöttävää ja säälittävää. Yhdessä sitten ojensimme ystäväistämme käytöstapojen alkuun esim. niin että kun hän istahti mieheni viereen, menin minä mieheni syliin istumaan. Kun hän keimaillen hymy kasvoilla ihmetteli enkä pelkää että hän iskee mieheni, totesin että noin nätti tyttö saa ihan varmasti omankin poikaystävän. Eli sen sijaan että olisin näyttänyt, että tunnen oloni uhatuksi, näytinkin hänelle että vähän säälin häntä. Tyttö oli varsin nyrpeänä, ja lopetti yhteydenpidon muutamassa kuukaudessa.
Täytyypä kokeilla tuollaista lähestymistapaa, ei ole tullut mieleeni aikaisemmin. Kiitos vinkistä! Väitän kyllä että tämä ystäväni tuntee minut sen verran hyvin että näkee heti kun minua v..uttaa, eli hän on aika törkeästi vaan hyppinyt silmilleni. Jospa otammekin hänen lähentelynsä tästä lähtien "säälittävänä" toimintana ja menenkin itse auttamaan häntä lamppujen ym. vaihdossa (minusta kyllä kaikki osaavat vaihtaa lampun itse, ei siihen muita tarvita).
Mieheni on kilteimmästä päästä, ei tahdo loukata ketään ja sen verran naiivi että ei varmasti oikeasti tajua ystäväni käytöstä lirkutteluksi.. Tämä piirre on edellisissä suhteissa tuottanut hänelle paljon päänvaivaa kun on tullut niin monesti hyväksikäytetyksi. Seksisuhdetta ei ole voinut olla, olen itsekin asiaa joskus epäillyt ja sitä monet kerrat mieheltäni tentannut, ja kyllä nyt jo monen riidan jälkeen uskon että mies puhuu totta (jos kysyisin asiaa ystävältäni, hän todennäköisesti vastaisi kyllä vaan ihan minua kiusatakseni ja riemastuisi kun huomaisi että ylipäätään epäilen koko asiaa).
Olemme kyllä puhuneet ongelmasta mutta mieheni vaan vähättelee asiaa ja sanoo ettei välitä. Hyvä ettei välitäkään, mutta koska hän ei asialle mitään tee vaan käyttäytyy kuten ennenkin ystävällisesti, pääsee ystävä hehkuttelemaan ajatuksella että hänellä on "toivoa". Ja sekös minua ärsyttää. Mies ei tunnu tajuavan tätä miten pirullisia naiset osaavat toisilleen olla.
Eikö kannattaisi vain suoraan kysyä, että onko hänellä aikeita miehesi suhteen ja ilmoittaa, että moinen käytös loukkaa. Jos ei tajua, niin mihin moista ystävää koskaan edes tarvitsisit. Ajattele vaikka tilannetta, että sinulle tulisi miehesi kanssa oikeasti ongelmia. Luuletko tosissaan, että saisit kyseisestä ystävältä tukea vai olisiko hän välittömästi jälleen yrittämässä. On olemassa ystäviä ja "ystäviä", kumpi sinulla on?