Ei jaksa enään..

Apua ongelmaasi on ihan varmasti tarjolla jo pikkurahalla. Kun ongelmasi on saavuttanut sen mittasuhteen että mietit jaksatko edes elää, on muutama kymppi lääkärilaskua ja kymppi lääkkeistä todella pikkuraha. käythän töissäkin. Vaivaasi voidaan kirjoittaa beetasalpaajia. Lääke on halpa. Lääkettä voi kirjoittaa ihan terveyskeskuslääkäri tai työterveyslääkäri, tai sitten käyt yksityisellä. Otapa nyt iteseäsi niskasta kiinnni, niin pääset elämässä taas eteenpäin.

Hei! Tuli vain mieleen, voiskohan vaivana olla jonku sortin paniikkihäiriö? kun tulee just tuollai tietyissä tilanteissa ja tulee tunne "pakko päästä pois"... Poikaystäväni sai apua paniikkihäiriöön, hän on saanut paniikkikohtauksia muutamia kertoja vuodessa. Yleensä tilanteen laukaisi kassalla olo, jossa hänelle tuli "pakko päästä pois, kaikki huomaavat kun jännitän, pelottaa"-fiiliksiä. Hän sai lääkkeet ja ongelmat loppuivat siihen. Kannattaa kysellä tätäkin mahdollisuutta lääkäriltä.

itselläni ikää enemmän kun sinulla ja kun luin kirjoituksesi niin ihan sama juttu.se on tosi kiusallista ja haittaa tosiaan ihan arkipäivän elämää. Mutta itse tiedän mistä asia on saanut alkunsa...kun olin lapsi niin äidilläni oli aina ruokapöydässä tapana ottaa ikävät asiat nimenomaan minun kohdallani esille,jatkuvaa nälvimistä ja ruokapöydässä.Aloin jo pelätä pöytään menoa ja kaiken lisäksi olin nuorenakin kova punastelemaan ja äitini siitäkin aina muistutteli"mitä se taas punottaa".Ja kun on vielä huono itsetunto päälle niin hyvä tulee.Se on totta että niitä tilanteita pelkää ja välttelee mutta en usko että kukaan jokapäivä beetasalpaajaa syö.En ole keksinyt mitään "helpotusta" asiaan,siitä pitää vaan jotenkin selvitä ja "junailla"ja vetää värivoidetta naamaan,heh.Mutta ei sentakia kannata henkeensä menettää,olen varma että suurin ongelma on ainoastaan omassa päässä,eikai loppujenlopuksi muut siihen niin kiinnitä huomioo vaikka se sille tuntuu.Se on piirre muiden piirteiden joukossa ja sen kanssa on elettävä,olen huomannut että joskus helpompaa kun toisinaan.Ja itselläni ainakin helpompaa olla suuremmalla porukalla esim syömässä kun vaikka kahdestaan.Mut kuitenkaan en ole mikään varsinaisesti ujo.Koita vaan pärjätä ja ajatella että on tässä elämässä isompiakin murheita:)

Mäkin punastelen jatkuvasti! Musta se on ihan normaalia ja oon oppinu hyväksyy sen et mä nyt vaan punastelen. Kouluaikoina jännitin esitelmien pitoja ihan kauheesti mut en ikinä punastunu. Nykyään punastun päivittäin, enkä ees sellasis tilanteis et mua jännittäis. Saattaa olla ihan normaali tilanne eikä todellaka jännitä ja mä saatan hehkua tulipunasena. Yleensä muut luulee siin tilantees et se johtuu jännityksestä tai nolostumisesta mut ku ei johdu. Oon asiakaspalvelutyössä ja sehän se onki mukavaa siinä asiakkaiden nähden punastella. Pahin on se ku tuntee et pieni puna nousee poskille ja tajuaa sen ja menee ihan tulipunaseks. Ammattikouluaikoina asiakaspalvelun opettaja sano et punastumises ei mitään pahaa se on vaan merkki siitä että on aidosti läsnä siinä tilantees. Yhelle kaverille ku puhuin täst punastumisesta ni se vaa sano: onneks mä en punastu, muuten oisin jatkuvasti punanen. Eli tunnen ihmisiä jotka ei punastu missään tilantees vaik ois enemmän jännittäjäihminen ku minä. Nykyään mua lähinnä huvittaa oma punastuminen vaikka kyllä se voi kiusallistakin olla tiedän. Mutta on mulla kaveripiiris pari samanlaist punastujaa ku minä eikä nekään oo mitään jännittäjäihmisiä, päinvastoin! Ja mulla on sama juttu ton ihon kanssa, jos ulkona on pikkasenki kylmä ni ei siel tarvi olla ku puol minuuttia ja naama on punanen. Ehkä kun opit ajattelemaan että ei se punastuminen niin vakavaa ole niin punasteluki helpottaa etkä jännitä niin paljon.

itselläni lähinnä ollut ongelmana hikoilum punastumistakin on esiintynyt, mutta enemmän häirinnyt nuo kasvoille nousevat hikipisarat, ja sitä esiintynyt kun on joillain tavalla joutunut olemaan huomion keskipisteenä. Itselläni tuo alkoi stressaavassa työpaikassa, jossa sitten lopetin työt ja nykyään tilanne jo hallinnassa. Kävin lääkärissäkin ja sain propral- ja seromex-lääkkeet. Propralia käytän erikoistilanteissa (esiintyminen,työhaastattelu yms), joskus käyttänyt joka pv kun olin vielä töissä, auttanut jännittämiseen paljon. Seromex määrättiin paniikkihäiriöön, mikä taitaa olla sulla myös. En ole kuitenkaan aloittanut sitä lääkettä, koska en halua tohon vaivaan syödä jatkuvasti lääkkeitä, sillä kohtauksia ei tule kovin usein ja nykyään kun oon päässyt stressaavasta tilanteesta eroon (työstä asiakaspalvelusta) niin se on helpottanut paljon. Oon myös alkanut tarkkailemaan ihmisiä enemmän ja huomannut ettei se huomio keskity minuun koko ajan ja osaan jo olla rennompi ihmisten keskellä. Ja oon huomannut että kun tunnen itseni epävarmaksi niin kohtauksia tulee herkemmin, eli oon keskittynyt tuohon itsetunnon kohottamiseen. Kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa, terapia olisi varmaan paras keino tohon, ja jos käyt töissä niin pitäisi olla varaa, kun ei tuo käsittääkseni ole niin kallista. Ja pyytäisit edes ton propralin (maksaa n.6e 30 tabletin purkki) mitä voi ottaa silloin tällöin. Kannattaa myös miettiä mistä tuo vaiva voi johtua, ootko lapsuudessasi kokenut jotain ikävää? Itselläni vaikuttanut varmasti se ettei mun isä hyväksynyt mua sellaisena kun olin vaan kritisoi ja ylä-asteella kiusattiin, sen seurauksena tuo huono itsetunto, opettelen nyt hyväksymään itseni sellaisena kuin oon, ja se on kyllä tärkeintä, koska itsevarmat ihmiset tuskin kärsii tuosta vaivasta.

Haluisin tietää punastuuko joku muu esim ulkona? Koska mulla on tosi paljon helpompaa olla ja jutella ihmisten kanssa ulkona.. Ja tuli tosta paniikkihäiriöstä mielee et luultavasti on seki.. Sihen ei enne liittynyt yhtää punastumista! Mutta muistan kouluajoilta, kun piti mennä luokan eteen, tai pahin oli et joutus lukemaan jonkun kappaleen (enemmän ku pari riviä) ääneen. Ni rupes täriseen kädet, ja ääni rupes väriseen ihan kamalasti. Pysytyin aina aloittamaan lukemisen mut ku olin pari lausetta lukenu. ni ei tullut yhtää mtn. Kaikki paikat tärisi puol tuntii lukemisen jälkeenki..Ihan kamalaa... Mut silti aina ollut kavereita paljon ja ollu sillee ihan suosittujen joukossa..