samaa ongelmaa siis, mitä jo yhdessä aloituksessa. Mutta toisinpäin vain.
Olen melko vasta tavannut miehen, mutta suhde meinaa tyssätä heti alkuunsa (ja mitä ilmeisimmin itsetunto-ongelmiini...).
Miehen exä on siis kaikinpuolin menestynyt, aktiivinen, ja hiton kauniskin vielä. Mies on ollut pitkään sinkkuna heidän erottua, yhteiset lapsetkin heillä on.
Nyt olen alkanut miettiä (typerässä päässäni?), että mies on siksi sinkkuillut niin kauan kun ei kelpuuta ketään exänsä jälkeen.
Itse olen ihan erilainen kun tuo ex, hiljaisempi ja ujompi, enkä mitenkään menestynyt ammatillisesti. Eikä ulkonäkökään ole samaa luokkaa.
Käsittääkseni ero on tullut heille sen exän(naisen) aloitteesta. En ole paljoa vielä viitsinyt kysellä. On vain tunne, että se nainen oli tämän miehen suuri rakkaus.
Mies on kaikinpuolin mukava ja kiltti, mutta on tunne/pelko ettei hän koskaan voisi rakastua minuun kuten exäänsä.
Miten näistä ajatuksista pääsisi? ja jos joku mies joka on tullut suuren rakkautensa jättämäksi,voisi kommentoida. kiitos!
Olen melko vasta tavannut miehen, mutta suhde meinaa tyssätä heti alkuunsa (ja mitä ilmeisimmin itsetunto-ongelmiini...).
Miehen exä on siis kaikinpuolin menestynyt, aktiivinen, ja hiton kauniskin vielä. Mies on ollut pitkään sinkkuna heidän erottua, yhteiset lapsetkin heillä on.
Nyt olen alkanut miettiä (typerässä päässäni?), että mies on siksi sinkkuillut niin kauan kun ei kelpuuta ketään exänsä jälkeen.
Itse olen ihan erilainen kun tuo ex, hiljaisempi ja ujompi, enkä mitenkään menestynyt ammatillisesti. Eikä ulkonäkökään ole samaa luokkaa.
Käsittääkseni ero on tullut heille sen exän(naisen) aloitteesta. En ole paljoa vielä viitsinyt kysellä. On vain tunne, että se nainen oli tämän miehen suuri rakkaus.
Mies on kaikinpuolin mukava ja kiltti, mutta on tunne/pelko ettei hän koskaan voisi rakastua minuun kuten exäänsä.
Miten näistä ajatuksista pääsisi? ja jos joku mies joka on tullut suuren rakkautensa jättämäksi,voisi kommentoida. kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erosin ex-vaimostani runsaat kaksi vuotta sitten. Voinee sanoa, että exäni aloitteesta, hän kun päätti klassisesti karata pomonsa mukaan...
Suurena rakkautena häntä voi pitää, olinhan kerran päättänyt elää hänen kanssaan lopun elämääni. Nuo sinun kuvaamasi pinnallisemmat kriteeritkin olivat varmasti useimpien mielestä enemmän kuin kohdillaan.
Luonnollisesti olin eron jäljiltä jonkin aikaa romuna. Ihan varmasti omat kriteerini olivat ja ovat korkealla. Olinhan jo kerran aiemminkin löytänyt niin upean ihmisen, joten miksi tyytyä vähempään ja lähteä kevyin perustein uuteen suhteeseen.
Mutta sitten se pähkinä: Nykyisestä tilanteestani katsellen en voi sanoa että minulle olisi tuossa taannoisessa erossa käynyt huonosti. Nykyinen avopuolisoni, tuleva lasteni äiti on jotain suurempaa.
Vertailua exän ja nykyisen välillä en ole noiden pinnallisten ominaisuuksien osalta tehnyt, enkä voisikaan. Miten verrata tai arvottaa kahta erilaista ihmistä? Mitä merkitystä on ulkoisella, katoavalla kauneudella tai ammatillisella menestyksellä.
Tärkeintä on se onnellinen tunne, joka minulla on joka aamu herätessäni tuon rakastamani ihmisen viereltä.
noinkin voi käydä. Löytää siis onnen sen upean exänsä jälkeenkin.
Olisiko tässä sittenkin toivoa?
Mutta jotenkin sitä kaipaisi että mies olisi aivan "hulluna" juuri minuun...
Kiitos sinulle vastauksesta.
Ei ehkä noiden ammatillisten menestysten, ulkonäön ja puheliaisuuden perusteella kannata alkaa miettimään kumpi on parempi, sinä vai entinen. Eivät ne kuitenkaan kerro läheskään kaikkea siitä millainen ihminen toinen on. Tai toki menestys voi luonteesta kertoa, mutta ei se kerro sitä että onko hän ollut parempi kumppani kuin sinä, parisuhde kuitenkin perustuu aivan johonkin muuhun kuin työmenestykseen. Ja ulkonäkö nyt on aivan pinnallista - toki jokainen haluaa silmäänsä miellyttävän kumppanin, mutta makuja kun on niin monia että jokaisen silmään se yleisen mittapuun mukaan kaikkein kaunein ei olekaan se paras.
Tuohon pitkään sinkkuuteenkin voi olla ihan syynä vain se, että hän on halunnut toipua kunnolla pitkästä edellisestä liitosta. Ja eikös se pitempi sinkkuaika tavallaan ole parempikin kuin se, että suoraa päätä hyppäisi uuteen suhteeseen. Olisit vain onnellinen kun mies ilmeisesti on päässyt entisestä yli, jatkanut elämäänsä ja löytänyt rinnalleen uuden puolisonkin, sinut siis.
Itselläni kokemusta seurustelusta eronneen miehen kanssa, jonka ex oli kaunis, menestynyt ja miehen suurin rakkaus. Niin siinäpä se olennainen tulikin.
Aluksi en tiennyt miten vaikuttava tekijä ex hänen elämässään olikaan, mutta pikkuhiljaa asiat selvisivät ja omat rakastuneet silmäni aukesivat tajuamaan, ettei minulla oikeasti ollut ykköspaikkaa hänen sydämessään vaan exällä.
pelkäänkin. Tosin vielä en edes tiedä miten paljon on tämän exän kanssa tekemisissä (lasten takia pakostakin tietysti), puhumattakaan että tietäisin kuinka paljon mies exäänsä miettii.
On vain tunne, että hän on kyllästynyt yksinoloon, ja kelpuuttanut minut kun kanssani on "mukava olla".
Mies oli henkisesti kiinni vielä exässään, josta oli eronnut 4v aikaisemmin. Tätä kun kyselin, niin aina kieltsi kaiken. Käytännössä näkyi, niin ettei sitoutunut minuun kokonaan ja aina kun sanoin, että nyt suhde loppuu, niin mies taas jaksoi pari vko.a olla ns. läsnä. Itseni siinä sain rikki ja nyt vuosi erosta olen vihdoin pääsemässä jaloilleni. Tosin ajattelen häntä vieläkin joka pv. Surullista.
En usko että exä palaa, mutta enemmänkin sä vihaat uhkatekijöitä eli ts. itseäsi kauniimpia naisia, sanotaanx näin.Ei ole reilua,mutta eniten häviät sä itse.Mielenrauhan osastolla,siis.Miehen velvollisuus on tehdä päätös,kelpuuttaako vaiko ei.Sinulla on peilin kanssa tsemppaamista: jätä se peilin heijastus siihen paikkaan,piste!! Satsaa miehen omaan arviointiin..Jos on "paska jätkä", miksi jäisit hengailemaan sen asunnon liepeille ollenkaan? Hanki oma rahoitus eli budjetoi tunnetilojasi.Testaa siis sänkytasolla onko ylenemismahdollisuuksia exän lakeuksiin..Hiusväri voi ratkaista,onko hiekkatie/taiga/rypsipelto/syysvaahtera/yömestikko.