, että sinusta niin kovasti tykkään! Et minusta kyllä selvää taida saada, kun olen niin ristiriitainen... Vaikeaa on minua sinun tulkita. Taisit lopulta väsyä ja luopuakin.
Et sinä mies-kulta taida
käsittää
71367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eräästä naisesta työpaikalla on vaikeampaa,kuin
hieroglyfien tutkiminen.(Tosin jälkimmäisiä en
ole yrittänyt tulkita)Minä ainakaan en ole varsi-
naisesti luovuttanut.(Ehkä vähän väsynyt kaikkeen
arpomiseen) Ajattelin vain ottaa rauhassa ja katsella mihin suuntaan tulevaisuudessa asiat kehittyy. Jos toista tarpeeksi kiinnostaa,niin kyllä hän sen ilmaisee tavalla tai toisella.
(Mieluummin suoraan.)Ristiriitainen käytös mielestäni osoittaa,ettei ole varma tai sitten on muita huolia tai mutkia matkassa.
Hätäilemällä/painostamalla luultavasti pilaa koko jutun. Joten parempi katsella,että toinen saa asiat mielessään järjestykseen. Vaikka asia
itseäkin askarruttaa,niin ei kannata minun sillä liikaa stressata.Ja jos toinen haluaa huolistaan puhua, ihan vapaasti. Olen valmis kuuntelemaan.
työpaikallani. Ristiriitainen olet ja pääni on ihan saharassa kanssasi. Lähemmäs ja kauemmas, tyly ja hiljainen tai pilkesilmä ja aurinkoinen. Taitaa olla päät puolin ja toisin välistä kotijuttuja ja työjuttuja täynnä. Probleemia riittää ja taakka painaa omilla harteilla kaikesta lähestulkoon. Anteeksi siis, jos itseesi olet ottanut tai en ole noteerannut sinua, tervehtinytkään. Sinä olisit se joku, mutta. Määrittele tuo mutta yhtälössä sinä plus minä.
kohtalotovereita ja kummallakin samanlaiset vastapuolet omilla työpaikoillamme.Mielestäni, en ole ollut vetäytyvä,vaan yleensä se "pilkesilmä".Tosin voihan olla,että joskus olen vakavampi/väsyneempi/pottuuntuneempi ollutkin. Minkä mutan haluat..? Ikäeromme ei mielestäni ole niin suuri,eikä ongelma. Entäs työkaverit. Tai yhteiset tutut (Jotka itseasiassa ovat työkavereitakin) Minun puolelta ei ole mitään muttia.. Toisten mielipiteistä,
no loppujen lopuksi, mitä se niille kuuluu, eli en välitä ...kan vertaa...
kun vertasit noihin hieroglyfeihin... Minulla kun on ollut monia syitä, esteitä ja epävarmuuttakin,jotka mielessäni ja käytöksessäni ovat vaikuttaneet. Miltähän semmoinen on sitten näyttänytkään ulospäin..hm, juuri siltä kuin on näyttänyt.
Mutta aikansa kutakin. Nyt on tullut selkeämmäksi kaikki. Olisiko meillä vielä tänä keväänä tutustumisen mahdollisuus? Sen näyttää lähiaika. En ainakaan ole enää itse sille "lähemmin tutustumiselle" esteenä. Epäilen kuitenkin välillä riittäneekö sinun kärsivällisyytesi vielä tähän päivään asti. Tunteita on vielä jäljellä..ainakin minulla. Sinusta tykkään.
väliin huikkia, että edellinen olisi voinut olla ainakin lähes kokonaan kirjoittamanikin. Eli samanlaisessa tilanteessa mennään erään ihanan naisen kanssa.. tosin en kyllä tarkkaan osaa sanoa, miten hän näkee tämän tilanteet. Ja etenkin siitä johtuu toisinaan minun "kuoreen vetäytyminen", kun en kuitenkaan haluaisi olla sinulle kiusaksi tms..
Ja kyllä se moikkaus / huomenet on jäänyt joskus minultakin väliin.. joskus vaan tilanne tulee liian äkkiä tai muuten vaan jänistä läheisyydessäsi. Tänäänkin aamulla olisin voinut huomenien lisäksi jotain fiksua koittaa sanoa, mutta kissahan se kielen sitten vei :/
sanoisin, että se yhtälä menis noin sinä minä = halu tutustua ja löytää se oikea elämänkumppani, mutta uskallusta vain puuttuu => kerätään vähän lisää rohkeutta, niin yhdessä onnistutaan :)
P.S
jännä sinänsä, kuinka toista ihmistä voi jännittää.. vaikka olisi mahdollisesti valmis jakamaan koko elämän hänen kanssaan.
..annat sille miehelle selvät merkit/signaalit,
että kiinnostusta löytyy. Ihan iholle ei ehkä työpaikalla kannata käydä,( se sitten ehkä myöhemmin)mutta katsot silmiin,juttelet, kyselet
hänen asioitaan jne.. Ja miksei,jos kahden pääsette kysy esim. mitä viikonloppuna tai vappuna. Ja jos tilanne etenee,miksetpä itsekkin ehdottaisi esim. yhteistä illanviettoa tms.
Tälläin ainakin tiedät onko hänellä kiinnostusta vielä vai ei..
eli ei niinkään ole ujoutta. Ja eikö se ole merkki siitäkin, ettei ole vain kuoreen retkahtanut eikä petiseuraa hakemassa? Vakavaksi kun alkaa hymyt välillä menemään ja ottaa hattuun, kiukuttaa kuin pikkukakaraa ja olo välistä varma ja samantien epävarma. Järki säilyttää kuitenkin ja yrittää sitä keskustelua vaan. Sekin tekee pahan mielen luulen ja koen itsekkin, kun muiden kanssa voidaan jutella tuosta vain ja kahden tuntuu, että koko paikka räjähtää jollei sano itse jotain tai se toinen. Joku muu jatkaa nyt..
Ainiin. Elämänkumppaniksi tännekkin. Perheet jo perustettiin, nyt oma suunta itsekseen. Jalat on maassa ja varmasti itse pärjäävä nainen täällä moi. Entäs siellä?