Jos tuntuu siltä ettei rakasta toista enää, pitäisikö erota? Vai riittääkö tykkääminen. Kuuden vuoden suhteen jälkeen en enää usko että rakastan häntä. Tykkään kyllä ja pidän hänestä, mutta en usko, että rakastan. Onko se riittävä syy erota? Mikään nuori en ole enää... tyytyäkö tähän vai vieläkö joskus voi löytää rakkauden?
mitä jos ei
rakasta?
171924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et kertonut oletko aviossa vai seurusteletko?
Jos olet aviossa nyt kannattaisi ensin keskustella avoimesti miltä tuntuu ja onko mitään tehtävissä esim terapia.
jos sinulla on toimiva suhde OLE KYPSÄ JA OTA VASTUU ITSEKKIN.Eläma on lyhyt turhanpäiväiseen
jos luulet että olisit onnellinen jonkun toisen kanssa,mistä voit olla varma että sekään toimii??
voi olla että jäät yksin loppuelämäksi..
voihan olla että et ole kypsä mihinkään suhteeseen.
mieti tarkkaan,mutta älä pidä puolisoasi epätietoisuudessa.
...ja molemmat tiedetään ongelmamme tässä suhteessa ja itsessämme. Asutaan yhdessä, naimisissa ei olla. Terapiassa on jo kertaalleen käyty, ennen yhteen muuttoa. Enää se tuskin onnistuu. Yhteen muuton jälkeen tilanne vaan pikkuhiljaa kääntynyt tällaiseen. Tuntuu että vaan asutaan saman katon alla. Muuta yhteistä ei ole. Eikä toista kohtaan mitenkään vahvoja tunteita. En pysty sanomaan, että rakastaisin häntä. Olen kyllä kypsä suhteeseen, osaan ja haluan sitoutua, mutta en pelkää yksin oloakaan. En sanoisi suhteestamme että se toimii. Se menettelee, mutta voisi olla paljon parempi ja toimivampi.
Sinulla on vain yksi elämä. Mieti haluatko vanhana kiikkustuolissa istuessa huomata kuinka tuhlasit elämäsi, vaikka olisit voinut kokea ja tehdä ihan sen kaiken. Tämän voi käsittää kumminpäin tahansa. Mutta itse en jäisi rakkaudettomaan suhteeseen väkisin roikkumaan, se tekee pikkuhiljaa vain katkeraksi sitä toista kohtaan ja pian kenelläkään ei ole kivaa, on vain nälvimistä...
.. mietin. Nyt erottaisiin vielä todennäköisesti hyvissä väleissä. Jos tässä katkeroidun.. ajaudun kenties pettämään häntä, koska kaipaan jotain muuta.... miten tämä sitten voikaan päättyä? En tiedä jaksanko enää edes yrittää rakastua häneen tai löytää hänestä piirteitä joihin ihastua. Tuntuu ettei häntäkään kiinnosta. Me vain olemme. En saa häntä innostumaan mistään yhdessä tekemisestä/menemisestä.... hän sanoi ettei hänkään tiedä rakastaako minua. Tykkää kyllä... onkohan tämä vaan molempien elämän tuhlaamista....
Oletko mies vai nainen?
Mitä sinä haluat suhteessa tehdä/ mennä tai puhua, entä hän? Entä yhteisiä unelmia?
Onko sinusta roihuavaa 24h rakkautta olemassa, vai onko enemmän syvää välittämistä ja ihastumista. Täyttääkö kukaan täydellisiä vaatimuksia, vai ovatko ihmiset epätäydellisiä?
...mennä yhdessä, puhua, tehdä asioita yhdessä, suunnitella tulevaa... Hän tekee hirveästi töitä, aikaa ei ole, enkä tiedä onko haluakaan (työt ensin sitten huvit). Tuntuu että olemme kämppiksiä, ei muuta. Joskus toivoimme yhteistä lasta, mutta se on jäänyt, kun olemme todenneet, ettei suhteemme pohja kanna riittävästi. Mutta en minä tiedä voiko koskaan löytää täydellistä kumppania. Onko kukaan koskaan sellainen, että rakastaisi lopun ikää kiikkustuoliin asti. Toki tuota syvää välittämistä toivoisin. Mies (olen siis itse nainen) ehkä rakastaa mua enemmän ku mä häntä. Ei kuitenkaan hänkään osaa sitä sanoa... ei ole varma tunteistaan.
Voisiko mies sitten vähentää töitä, organisoida niitä paremmin. Raha juoksee ilman ylitöitäkin ilmeisesti ja viikonloputkin on lomat. Pitäisi joskus voida valita sekin ja löytää niitä yhteisiä asioita. Jos pelkää ettei saa rahaa töistä, niin keksii sitten idea millä raha juoksee kun on poissa itse.. vaikka ylimääräinen tuote myntiin ja tilaukset netissä. Pariterapeutti ehkä osaa sen miehelle kertoa jos mies ei kuule sinua..
Mies voi tarvita omaa aikaa, sitä voi suoda hänelle riittävästi, mutta joskus voisi toisenkin huomata. Suomalainen viihtyy ehkä omissa oloissaan, mutta yhdessäkin voi jotain kivaa tehdä...puhuakin.
Itsekin voi tehdä omia mukavia juttuja sillä aikaa kun toinen on poissa. Voisiko miestä ensin kotona houkutella yhteiseen kivaan tekemiseen (kumpikin pitää) esim. peli tai joku ja ehkä myöhemmin paikkaan josta molemmat pitää. Jos mies ei ole kokeillut jossain kivassa paikassa käydä, niin ehkä kannattaisi. Voihan aikuinenkin käydä tyyliin sea lifessa ym. Tai kävelyllä tai kuvata luonnon ihmeitä digikameralla. Kai hän edes jostain innostuu kun oikein tutkii. Edes lähellä.
On erilaisia syitä miksi joku tekee paljon töitä. Mutta mitkä motiivit miehellä ovat.
Kuulostaa tyypilliseltä suomalaiselta mieheltä, joka ei puhu, tee yhdessä mitään ja käy töissä vaan. Mutta joku järki kai siinäkin pitäisi olla.
mies ei osaa sanoa töille ei... on yksityisyrittäjä ja töitä pitää tehdä kun niitä on. Kai se raha siinä ratkaisee ja se, että useimmat asiakkaat on ns. tuttuja, joten ei osaa kieltäytyä hommista. Toisaalta kysyy "mitä me sitten tehtäisiin" kun marisen asiasta ja jos en siihen osaa vastata niin menee sitten töihin. Mun pitäis olla keksimässä aina jotain tekemistä, että voitaisiin viettää aikaa yhdessä. Yhdessä ei vaan "olla", aina pitäisi sitten olla joku suunnitelma (mulla), että mitä tehdään. Se sitten kelpaa hänelle tai ei kelpaa. Eikä sitä aina voi olla johonkin lähdössä (leffaan, syömään), joskus voisi olla vaan kotonakin, mutta kai se sitten on tylsää....ja se on aina se "ei oikein nyt ehdi" -vastaus. Toisaalta jos joskus hänet johonkin saan, hän on jotenkin poissaoleva, ei oikein puhu mitään, ei ees katso mua vaan seuraa ympäristöä. Siinä sitä sitten hiljaisuudessa ihmetellään. Tuntuu, ettei hän tosiaan halua olla mun kanssa missään edes. Että se on jotenkin pakko hänelle. Ja siitä tulee itselle se olo, että antaa olla sitten. Voisin oikeasti olla tyytyväisempi ja iloisempi jonkun toisen kanssa ko.paikassa...esim jonkun kaverin. En usko että me löydettäisiin mitään sellaista tekemistä, mikä kiinnostaisi oikeasti molempia. Taitaa olla koko homma pulkassa ja pulkka alamäessä.... =(
Vaikeaahan se on jos toinen ei yhtään yritä hoitaa suhdetta.
Yksityisyrittäjä voisi vähän kumminkin organisoida töitä ja ehkä ottaa jonkun muunkin osaksi yritystä ettei hän yksin pyöritä. Ja kellon ajat voi ihan hyvin olla asiakkaille, ettei niin että joku soittaa illalla klo 19 ... tai milloin mikäkin aika ja päivä. Voihan se olla hauskaa miehestä kun joku soittaa, mutta olisi ehkä hyvä erottaa työ ja vapaa aika. Voi olla sähköposti -systeemilläkin työtilauksia silloin kun ei ole paikalla. Markkinoinnilla ehkä saa lisää asiakkaita jos tarvitsee työaikoina.
"mitä me sitten tehtäisiin" Jos mies ei osaa ehdottaa mitään, ehdota sinä tai yhdessä pohditte. Tuskin hän aloitekyvylliseksi vielä hetkessä muuttuu...ehkä joskus kun lopulta jostain innostuu.
Ja olemisesta. Voit siihen ehdottaa "tekemiseksi" sängyllä loikoilua ja hierontaa, mansikoiden ja kermavaahdon kera - myy idea. Mutta sähän voit samalla jutella hänen kanssaan jotain mukavaa, kai hän jotain puhuu. Tai mitä vaan ovelaa.
Tai voit kysyä että osaako hän vaan olla kotona hetken lukemassa, tv tai netti, ristikot, mitä vaan älyllistä jos ei osaa olla paikallaan - ja vaikka siinä seurustella välissä jos...
"Toisaalta jos joskus hänet johonkin saan, hän on jotenkin poissaoleva, ei oikein puhu mitään, ei ees katso mua vaan seuraa ympäristöä. Siinä sitä sitten hiljaisuudessa ihmetellään. Tuntuu, ettei hän tosiaan halua olla mun kanssa missään edes. Että se on jotenkin pakko hänelle."
^Äitini on lähes samanlainen. Ei puhu mitään. Ehkä sä voisit sitten puhua jotain ja kiinnittää huomiota itseesi ja häneen. Ja seurata ympäristöä myös ja kommentoida joskus kivoista asioista. Tai jos hän sanoo jotain, niin läheteä mukaan siihen puheeseen. Kai hän jossain kohtaa uskaltaa avata sanaisen arkkunsa tarppeeksi monen kerran jälkeen. Itse olen huomannut että jossain kohtaa alkaa vähän toimimaan kun itse puhuu ensin. Tai sitten kysyt mielipiteitä. Toki hän muuten voi katsoa muuta maailmaa. Koita saada välillä katsekontakti, vai saako häneen. Saisikohan hän "shokin" jos pussaisit julkisella paikalla, tai pitäisit ihan kädestä =D
Ikävää toki että mies ei vastaa normaaliin kanssakäymiseen. Onko hän aina ollut sellainen? Hyvä pariterapeutti antaisi varmaan jotain tehtäviä joissa mieskin voisi olla aktiivinen vähän. :)
Jos olet esimerkkinä, ehkä mieskin osaa kohta. Nyt ei vielä ole aloitteita hänellä.
Kaipaako mies palvovaa naista sinusta vai mitä hän kaipaa. Oliko lapsuudenkotinsa yhtä mykkä, äiti tai isä. Kunpa tietäisi enemmän mitä aivoituksia mielessään liikkuu. Ja minkälainen on.
Pariterapeutti voisi helpommin ehkä auttaa kuin että sinä psykologin rooliin heittäydyt saadaksesi miehen seuraasi. Varmaan monilla sama ongelma. Mutta sitä voi koittaa muuttaa pienin askelin.
Helppo olisi sinun sanoa että antaa olla. Mutta tuli jotain ideoita nyt mieleen.
Rakkautta on vaikea olla ilman kontaktia toiseen, että mies saisi nyt aktivoitua vähän. Hänen tapansa näyttää välittäminen voi olla tietysti omanlaisensa. Jotkut miehet tekevät jotain, mitä nainen ei huomaakaan aina. Ehkä hän ei vielä osaa hakeutua seuraasi... oppia toki voi kaikkea.
Eräs mies ei mennyt minun kanssani takavuosina (olin tosi nuori) koskaan minnekään "elokuvaliput maksavat"... mutta kun oli uusi nainen, heti meni elokuviin ja kertoi innolla spektaakkelista. (Itse olin silloin hänestä eronnut.) Että ei mikään mahdotonta ole, eli ilman uutta naistakin onnistuu varmaan innostumaan mies.
Zemppiä. Kiinnostaako sinua vielä pariterapia? Tai muu.
Mitä mies itse haluaa suhteelta? Kauanko jaksat odottaa että innostuu seurastasi lisää.
Ihmettelen, koska miehillä olen törmännyt juuri tuohon ettei voida olla paikoillaan hetkeäkään -ilmiöön.
Jossain oli kerran sellainen juttu, että jotkut miehet eivät puhu ikinä oikein mitään ja menevät töihin olemaan tai muualle, koska pelkää puhumista ja haluaa suhteen menevän niinkuin ennenkin. Liekö perää
"ja haluaa suhteen menevän niinkuin ennenkin" Eli kun hyvin menee heidän mielestään, niin ikäviä asioita eivät halua kaivella. Ja piilottautuvat töihin tai autotalliin. Jaa a. Mutta asioissa voi olla erilaisia puolia eri ihmisillä...
jos et rakasta, teet karhunpalveluksen hänelle ja itsellesi. Et voi antaa rakkautta, muttet anna toiselle sitäkään mahdollisuutta, että joku muu voisi. Se tarkoittaa sitä, ettei hän tule saamaan suhteessa rakkautta elämässäsi. Sinä et pääse rakastamaan elämässäsi.
Saahan sitä tykätä vaikka kaikista vastaantulevista. Se ei ole keltään pois, mutta se on, että tekee toiselle noin väärin.
Jos rakkaudettoman suhteen lopettaa, se ei ole menetys, siinä vaan lisääntyy mahdollisuudet tässä maailmassa todellisiin rakkauksiin.
Vaikkei olisi nuorikaan, se ei tarkoita, että rakkaus olis vain nuorille ja näteille.
Ehkä mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän osaakin arvostaa niitä todellisia tunteita, ei ihan sitä tykätään nyt vähän, kun tää on tänään kivaa- leikkimistä.
Rakkaus on jokaisessa ihmisessä itsessään. Ei se löydy ulkopuolelta, sitä voi vain tuhlata
Sä kysyt, että mitä jos ei rakasta, ei sit mitään, ei se sen kummempaa. Ei siinä mikään muutu, tai mitään tapahdu, se on ehkä hyvin tylsä ajatus ja tilanne. maistele miltä tuntuu sit sanoa tai ajatella se ajatus, et en mä rakasta häntä tai en mä nyt niin kovasti tykkää edes? Miltä se maistuu?
Paha, neutraali, hyvä. Ja miten kävis jos tuo loppuisi, todennäköisesti pelkäisit tai odottaisit kriisiä, sydänsurua, äärettömiä tunteita, katumusta tai pettymystä tai julkeaa iloa ja helpotusta.
Entäs jos se menis kuin tässä elämässä monella muullakin, ei se ollut dramaattista, todettiin, et jaa-a. tässä tämä ja se on moro. Ja siihen voi jopa pettyä ihme kyllä, ettei ero ole ehkä niin paha kuin mitä sitä päässään pyörittää. Ei se välttämättä tunnu hirveästi miltään heti.
Voiko joku kysyä toisinpäin, jos ei rakasta, tykkää ja pitää, niin silläkö sitten pitäisi mennä yhteen. Jos sulla olis joku nyt ihminen josta nyt ihan tykkäisit, mut et olis rakastunut, menisitsä sillä vain yhteen ja onko sun tyyli mennä yhteen jos nyt vaan toinen on ihan kiva.
Jos joku sanois, et joo oot sinä ihan okei, et en mä rakasta, mut olisitsä mun elämäni viimeinen elämäni rakkaus, niin varmaan tosi tosissasi et voisi ottaa vai voisitko?
..että et rakasta häntä? väestöliiton mukaan suhteessa on 3 vaihetta: rakastuminen, itsenäistyminen ja rakastaminen. voi olla että teillä on tähän asti jatkunut tuo rakastuminen ja nyt sinulle on tullut itsenäistymisvaihe jonka jälkeen alkaa rakastaminen. tsemppiä päätöksellesi.
..mutta en pystyisi esim. sanomaan kenellekään (ulkopuoliselle) että rakastan häntä. Enkä osaisi sanoa hänelle itselleen että "rakastan sua". Tuntuu, että ollaan edetty siihen vaiheeseen missä ollaan enää kavereita... eikä se taida riittää parisuhteeseen.. =(
Moi, seurustelin neljä vuotta naisen kanssa, jonka kanssa sovimme hyvin yhteen. Ei mitään ongelmia, paitsi, että en rakastanut häntä enää. Yritin päättää suhteen mutta tilanne jäi vain auki, kunnes vihdoin muutama päivä sitten sain itsestäni irti sen verran, että pistin pelin poikki. Nyt mietin koko ajan, oliko tämä virhe? Koko ajan tekisi mieli mennä hänen luokseen ja pitää hyvänä, mutta tiedän ettei se pidemmän päälle varmaan enää kantaisi. Silti tuntuu vaan niin pirun pahalta kun ei suhteessa ole yksinkertaisesti mitään muuta vikaa.