tapasin mielenkiintoisen intialaisen miehen, joka on kyllä asunut jo kauan eri puolilla eurooppaa ja tällä hetkellä töissä Suomessa. En tiedä kovin paljoa intialaisesta kulttuurista ja utelisinkin, että jos jollain kokemuksesta suomalaisen ja intialaisen kulttuurin yhteiselämästä niin minkälaisia konflikteja ollut, mitkä asiat olleet kynnyskysymyksiä? yleisesti ottaen olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksista ja ne asiattomuudet voi taas purkaa johonkin toiseen ketjuun - niistä en ole kiinnostunut.
intialaisista miehistä
nikitina
332140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Yksi jos toinenkin asia varmaan matkassa vastaan tulee, mutta ekaksi mieleen tulee huono hygienia. Suihku on inkkarille ylivoimaisen hankala asia. Toinen on varmasti se fakta että suvunjatkoelin on kuin 12 -vuotiaalla pojalla. Ja jos luontaista epärehellisyyttä ei oteta huomioon niin ihan mukaviahan nuo ovat.
missä olet kokemuksesi intialaisista hankkinut. Kerro ihmeessä lisää!
eli Intiassa.
Kipaise itse katsomaan. Paska haisee kaikkialla ja kuten toinen kirjoittaja joka siellä asuu, on ilmeistä että kusetus ainoa toimeentulo 99,9999% inkkareista.
Se miehisen lisääntymiselimen kokohan on todettu oikein kansaivälissä tutkimuksissa. No joillekin lapsiinsekaantuminen (tai vastaaviin) on ihan normaalia.
"kipaissut" Intiassa, mutta ilmeisesti olemme pyörineet siellä hiukan erilaisissa piireissä... Mutta kaiketi se on niin, että sitä viihtyy parhaiten kaltaistensa kanssa.
menet, niin laskeudu siitä ilmastoidusta autosta kansan keskelle ja nuuhkaise sitä "raikasta" ilmaa.
Itse jouduin lähes polttamaan vaatteet joita käytin siellä, ei meinannut se löyhkä lähteä sitten millään.
Kovin puhtaasta kansasta ei voida intialaisten kohdalla puhua, saati rehellisistä.
Voin kertoa että yksikään intialainen ei ole kaltaiseni. Sen verran alempaa luokkaa ovat kaikki.
olen kohdannut Intian kovinkin monella eri tasolla. Nuorempana reissasin ympäri Intiaa reppu selässä ja vietin yöni hyvinkin vaatimattomissa hostelleissa. Olen myös asunut yhden kesän Intian maaseudulla ja kyllä niissäkin, erittäin puutteellisissa olosuhteissa ihmiset pyrkivät pitämään huolen henkilökohtaisesta hygieniastansa.
Totta on myöskin se, että nykyään Intia näyttäytyy minulle hiueman eri vinkkelistä, mutta en edelleenkään vierasta kulkea kansan parissa. Mutta silti ei minun ikinä ole vaatteitani tarvinnut Intiassa oleskelun jälkeen polttaa - lienee jotakin tekemistä sen kanssa miten pitää huolta omasta hygieniastaan ja vaatehuollostaan. Mutta jokainen tavallaan...
Olet mielenkiintoinen persoona, kerro millä tavalla koet intialaisten olevan alempaa luokkaa kuin sinä. Tällaisille argumenteille olisi aina hyvä laittaa perusteet, niin muutkin kenties saattaisivat ymmärtää ajatuksenjuoksuasi.
Kysytkö ihan tosissasi miksi intialaiset ovat alempia kuin minä?
kuulisin, mihin kuvittelet moisen ylenmyydentunteen perustuvan, sillä toistaiseksi kirjoituksiesi perusteella et vaikuta mitenkään kovin fiksulta tyypiltä.
No... Ainahan se on persoonista kiinni mutta kylla suomalainen kulttuuri on todella kaukana intialaisesta (monta yhden hinnalla) kulttuurista. Ehka karkeasti ottaen sanoisin etta suomalaiset ovat ystavallisempaa sakkia loppujen lopuksi, seka myoskin todella paljon itsenaisempia kuin intialaiset. Ei ole mitenkaan harvinaista etta intialainen yrittaa huiputtaa muunmaalaista tahi kanssaintialaista, mutta en tarkoita etta nain olisi erityisesti suhteiden kanssa. Olen itse naimisissa intialaisen miehen kanssa ja meilla keskenaan menee oikein mukavasti, mutta suku on ihan helvetista, rehellisesti sanottuna. Asumme Intiassa, joten olemme koko ajan tekemisissa sukulaisten kanssa ja kylla taytyy sanoa etta ei ole inhimillisyytta nahtykaan. Intiassa elaminen on muuten erittain kivaa, mutta lahes joka paiva tormaa ihmisiin jotka tavalla tai toisella haluavat huiputtaa ja sekos mika pannii pahasti.
Jos mieheni ei olisi niin kiistatta se oikea minulle...se on myos valitettavaa edellamainituista syista :), en pystyisi jatkamaan tata avioliittoa naiden hirveien ihmisten keskella, tassa maassa. Sen minka intialaisia tunnen, ja niita nyt on ehka keskivertoa enemman kuin moni suomalainen tuntee, kuvailisin etta intialaiset ovat jotenkin...epakypsia ja vanhemmissaan roikkuvia, vaikka olisivat asuneetkin ulkomailla. Ihan kuin niiden sisalla kaikesta kokemastaan huolimatta asuisi kuitenkin se pieni ja epavarma lapsi, joka haluaa syoda aidin chapatia ja valitsee vaatteet/uran/vaimon sen mukaan mita aiti ja isi sanovat. Jos teet toisin, piru on merrassa ja sitten eletaan tallaista jatkuvaa tappelua kuten me.
Tuo perheasia juuri mietityttää ja voin kuvitella että se varmasti tulee olemaan iso asia jos tämä tästä etenee...etenkin kun itse olen todella itsenäinen ja myös aika omapäinen. Kyseisen miehen kohdalla en tuosta epäluotettavuudesta ole huolissani ja yksilönä vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä joka vetoaa minuun. Nuo kulttuuriin liittyvät asiat vain ovat usein sellaisia jotka ovat jossain selkärangassa niin syvällä että niitä on vaikea muuttaa vaikka yrittäisikin - puolin toisin.
Miten päädyitte asumaan intiaan? itse en ehkä olisi kovin valmis lähtemään ainakaan lopullisesti niin kauas ja erilaiseen kulttuuriin juurikin noista kulttuurieroista johtuen. Edellisessä suhteessani asuin mieheni kotimaassa ja hänen perheensä kanssa meni aivan loistavasti - ikävä ettei parisuhde kuitenkaan onnistunut. Oletko muuten opetellut jonkin intialaisista kielistä vai millä kielellä kommunikoitte?
Enpas enaa muista mita kirjoitin tuohon aiempaan vastaukseeni, mutta vahan lisaa. Mun mies on asunut todella kauan ulkomailla ja tapasimme kolmannessa maassa. Intiassa asumme vain osan vuodesta mutta kuitenkin enimman osan aikaa ja muutimme tanne koska taalla elamisessa on niin monia hyvia puolia: lampoa (joskus liikaakin), rahalla saa ihan eri tavalla asioita kuin vaikkapa Suomessa, ruoka on terveellista, saadaan enemman vapaa-aikaa, miehen perhe on taalla ja niin edelleen. Meilla on myos kaksi lasta joista toinen on jo aloittanut koulun ja yksityiskouluissa koulutuksen taso on huippuluokkaa. Puhumme keskenamme englantia, joka on myos mieheni opiskelu- ja tyokieli, mutta osaan myos paikallista kielta. Lapset ovat taas todella monikielisia. :)
Serkkuni on ollut jo vuosia naimisissa intialaisen miehen kanssa. En ole tietoinen mistään ristiriidoista heidän avioliitossaan, mutta ruoka on intialaista mitä syövät.
Mies on ahkera, sanoisinko hänellä on bisnestajua, että heillä menee todella hyvin.
Ja se intialainen ystävällisyys, siitä on koko meidän suku yhtä mieltä, että ystävällisempää miestä saa hakea, ottaa vieraat huomioon jne.
Eikä serkkuni ole koskaan valittanut hänestä. Paljon myös vitsailevat.
On tietenkin erilaisia ihmisiä joka maassa, mutta ainakin serkullani menee intialaisen miehensä kanssa tosi lujaa ja hyvin!
avioliittovuoden ja vieläkin pitemmän intialaisen kulttuurin omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että on erittäin vaikeaa määrittää yhtä intialaista kulttuuria, sillä sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Suhteen toimivuuteen kulttuurinäkökohdasta vaikuttaa niin monet asiat. Modernimpi kaupunkilaiskulttuuri poikkeaa suuresti maalaiskylien vielä hyvin konservatiivisesta elämästä. Koulutustaustalla on erittäin suuri merkitys, samoin uskonnolla. Jotenkin vaan tuli mieleen tuosta kirjoituksesta, jossa viitattiin äidin leipomiin chapateihin, että tosi on, että edelleenkin monet hindumammat valitsevat poikiensa puolisot, eikä pojilla ole paljoakaan sanomista äitiensä valintojen suhteen. Intialaisissa sanomalehdissä on valtavat matrimonial-palstat, jossa haetaan hyvinkin tarkoilla kriteereillä jälkikasvulle aviopuolisoita. Koulutuksen lisäksi kerrotaan toiveista ulkonäöstä, jopa ihonväristä.
Rakkausavioliitot eivät ole kovassa kurssissa, mutta ne ovat yleistymään päin. Kastijärjestelmä on periaatteessa kielletty, mutta käytännössä se säätelee myöskin avioliiton solmimista.
Elämä intialaisen perheen jäsenenä on kovin erilaista kuin suomalaisen. Usein eletään suurperheissä, ja vaikka "onnistuisikin" muuttamaan omaan taloonsa, niin suvun läsnäolo arkipäivässä on paljon kiinteämpää kuin Suomessa. Eikä se aina ole aivan helppoa intialaisellekaan miniälle, saati sitten muualta tulleelle.
Me olemme asuneet lähes koko avioliittomme ajan Suomessa ja sanoisin, että mieheni on enemmän eurooppalainen kuin intialainen. Varsinaisiin kulttuurieroihin emme ole törmänneet - suurin ero lienee käsitys ajasta: siinä missä omat aikatauluni täsmäävät minuuttien tarkkudella, niin miehen kohdalla puhutaan tunneista.
uteliaana ihmisenä en tietenkään ole voinut olla kyselemättä mm. noista järjestetyistä avioliitoista ja mies ei kuulemma usko äitinsä löytävän sopivaa vaimoa itselleen. No mene ja tiedä - aika näyttää. Mielenkiintoista mielestäni oli myös tuo koulutuksen valtava arvostaminen. Olen aina ajatellut, että suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa todella suurella osalla nuorista on korkeakoulutus, arvostetaan koulutusta erittäin paljon, mutta ilmeisesti sekin on yleistyessään kokenut jonkinlaisen inflaation ja sitä on alettu pitää jo jotenkin itsestään selvyytenä.
Itse olen asunut ulkomailla ja huomasin tullessani suomeen, että oma maailmankatsomus oli jollain tavalla (ehkä jopa aika radikaalistikin) muuttunut ulkomailla vietettyjen vuosien aikana. Samaa sanoi lähipiirini. Tietysti kaikki kokemukset kasvattavat ihmisenä ja jollain tavalla muuttavat sitä, miten suhtautuu ympärillä oleviin ihmisiin ja ehkä omalla kohdallani erityisesti vieraisiin kulttuureihin, mutta olin silti yllättynyt miten tarkasti lähipiirini osasi kuvata minussa tapahtunutta muutosta. Kysyin mieheltä miten hän itse kuvailisi identiteettiään - intialainen vai eurooppalainen - hänen vastauksensa oli hyvin samanlainen kuin omanikin - lähinnä jotain siitä väliltä.
Ehkä tässä kyseisessä miehessä minue viehättää nimenomaan sellainen tietynlainen rauhallisuus ja maanläheisyys. Huomasin myös tuon ystävällisyyden, josta aiemmin joku jo mainitsikin. Sellaista löytää nykyihmisistä enää harvoin.
vietetyt vuodet jättävät meihin jälkensä - sitä ei vain itse huomaa samalla tavalla kuin lähiympäristö. Itse ainakin uskon, että Intiassa olen oppinut kärsivällisyyttä ja ottamaan asiat niin kuin ne tulevat, eli suhtaudun elämään rennommin. Vai liekö se iän mukanaan tuomaa, en tiedä.
Ystävällisyys lienee ihmisen henkilökohtainen ominaisuus. Yleensä vaikuttavin piirre intialaisten suhtautumisessa ulkomaalaisiin on avoin uteliaisuus, joskus jopa ihan kiusallisessa mittakaavassa. Muistan, että alkuun Intiassa ajattelin, etten ikinä saisi "oikeita" intialaisia ystäviä, sillä tuntui kuin jokainen olisi vain mitannut arvoani rahassa ja mahdollisessa hyötymismielessä. Onneksi olin väärässä! Toki Intiassa kohtaa monen sortin hyödyntavoittelijoita, mutta ihan yhtäläisesti todella ihania ihmisiä.
Kun kerroin järjestetyistä avioliitoista, niin ei se tietenkään tarkoita, etteikö länsimaiseen tyyliin solmittu rakkausavioliittokin olisi mahdollinen - menimmehän mekin naimisiin rakkaudesta ja molempien perheet hyväksyivät avioliittomme. Tosin saamme vieläkin kertoa tarinaamme uudestaan ja uudestaan joillekin miehen kauimmaisille sukulaisille, etenkin niille, joita emme olleet kutsuneet häihin. Järjestimme intialaisittain pienet häät, joten ihan jokaista kummin kaimaa ei kutsuttu.
Jos seurustelusuhteeseen päädyt/ olet päätynyt niin suosittelen, että selvität heti kättelyssä sen mitä mieltä miehen suku on siitä, että hän seurustelee ei-intialaisen (ja mahd. ei samaa uskontokuntaa olevan) naisen kanssa ja mikä on miehen itsensä näkökulma suvun mielipiteeseen. Säästyt sydänsuruilta siinä tapauksessa, että miehen perhe ei hyväksy sekasuhteita eikä mies halua vastustaa perhettään. Noin muuten (ihan omaan kokemukseen perustuen) kulttuurierot riippuvat lähinnä persoonaeroista - olen ollut parisuhteessa intialaisen kanssa joka oli huomattavasti länsimaisempi tavoissaan kuin minä, että se siitä. :)
varmasti jos tämä tästä etenee niin tuo asia on syytä ottaa keskusteluun. en kuitenkaan usko, että aiheuttaa ongelmaa, mutta eihän sitä tietenkään ihan varmasti voi tietää ennenkuin asiasta puhuu.
intialaisen miehen puolisko. Mieheni oli asunut jo jonkin aikaa Suomessa kun tapasimme, yhteinen kieli ollut alusta asti suomi/englanti, joten kommunikaatio ei ole pahemmin tuottanut ongelmia. Aikakäsitys on asia, josta on tullut kärhämää, minun "kohta" on aivan eri kuin hänen "kohta" :) Mutta aika pieni ongelma. Olemme molemmat kristittyjä, joten uskontokaan ei ole ollut kompastuskivenä missään vaiheessa ja hänen vanhempiensa oli helpohko hyväksyä minut perheeseen. Helpohko siksi, että ovat huolissaan siitä ettei poika nyt ehkä palaakaan kotiin heistä huolehtimaan.. aika näyttää muutammeko Intiaan sitten, kun vanhemmat ovat vanhoja ja tarvitsevat apua. Ja tuosta siisteydestä vielä.. vaatteita ei ole tarvinnut Intian reissujen jälkeen polttaa ja mieskin käy kyllä päivittäin suihkussa. Epärehellisyydestä ei ole jäänyt kiikkiin, mutta harmittelee itsekin sitä että kotimaassaan niin monet koittavat hyötyä keinolla millä hyvänsä, vaikkapa huijaamalla.
Täällä myös yksi intialaisen puoliso. Olemme koko avioliittomme ajan asuneet Suomessa. Minulla opettajana on sellainen työ, etten varmasti saisi koulutustani vastaavaa työtä muualta. Tapasimme eräässä Euroopan maassa, jossa olin harjoittelussa ja mieheni opiskeli siellä. Mieheni on asunut Suomessa nyt 3 vuotta ja on suomalaistunut vauhdilla. Hän ei ole asunut Intiassa 7 vuoteen, joten ehkäpä se oma kulttuuritausta ei enää niin voimakkaana taustalla vaikuta. Ihana mies, antaisi vaikka vaatteet päältään tarvitseville. MUtta kyllä meillä on paljon kolisteltu sarvia yhteen monestakin asiasta, luulen että voimakastahtoisena ihmisenä kolistelisin sarvia kenen kanssa vain, ainakin aikaisemmissakin suhteissani samanlaista käytöstä on ollut havaittavissa :) Perhe on hyväksynyt minut ihan kivasti, toki heitä harmittaa että asumme niin kaukana heistä. Mieheni on vielä perheen ainoa poika ja vanhemmat ovat jo aika iäkkäitä. Mutta ei meitä ainakaan vielä ole sinne hätistelty ja luulenpa ettei mieheni enää edes viihtyisi Intiassa. Kuulemma Stockmannin hullut päivätkin ovat jo ihmismäärältään hänelle liikaa. Ja mieheni peseytyy kyllä usein kahdesti päivässä. Sanoisin, että kuumasta maasta tulevat huolehtivat hygieniastaan paremmin kuin me, jotka emme hikoile jatkuvalla syötöllä ilmaston takia. Jotta näin, mutta luonnehan se ratkaisee, ei kulttuuri eikä ihonväri :)
vaimoille. Oletteko huomanneet että miehenne olisivat taipuvaisia homoseksuaalisuuteen? Suurin osa intialaisista miehistä on homoseksuaaleja tai ovat vahvasti oidipaalisia. Kuten muslimimaat, Intiakin on vahvasti rajoittunut seksuaalisissa asioissa ja Intiassa onkin erittäin normaalia suhteet samaa sukupuolta olevien kesken sekä oman perheenjäsenten kanssa. Onkin erittäin omituista kuinka jossain voi olla ihan ok oman äidin nussiminen, mutta naapurintyttöön sekaantumisesta voi mennä henki.
muuta kuin omien sairaiden fantasioittesi kautta! Intiassa asuneena ja ihan seksuaalisesti normaalisti suuntautuneen intialaisen miehen vaimona voin kertoa sinulle, että kyllä suurin osa intialaisista miehistä on ihan tavallisia, ei-homoseksuaaleja. Myös sukupuolisuhteet saman perheenjäsenten kanssa on tabu, aivan kuten missä muussakin kulttuurissa. En tiedä mistä hatarat "tietosi" hankit, mutta aivan varmasti olisi päivittämisen paikka.
olen itse noihin ilmiöihin törmännyt. Usko sinä mitä satuja tahdot, minä uskon mitä olen itse nähnyt.
Siis kaltaistesi seurassa?
voivat kaikki paremmin intialaista kulttuuria tuntevat ja maassa asuneet todeta, että valehtelet, ja olet tuskin edes Intiassa käynytkään.
Tyytyä mikropenikseen: The BBC reported an Indian Council of Medical Research study finding that "about 60% of Indian men have penises which are between three and five centimeters shorter than international standards used in condom manufacture. BUHAHAHAHAHAHAHAHAAHAHAHAHAHAHAHAHAAHAHHAHAAAA Hävetkää lortot.
the rest, 40%? Ei niin mitään hävettävää...
sattuu? BUHAHAHHAHAAAHAHHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAA
mikä? Taitaa nyt olla lähinnä kyse henkilökohtaisista (senttien)puutteistasi ko. osa-alueella...
olet elukan tasolla. Naisille on tärkeämpää miehessä muut seikat kuin kikkelin pituus. Sun elämäs näkyy olevan vahvasti pornoon fiksoitunutta. Ota lääkkees!
todellakin toinen. Itse omasta kokemuksesta satun tietämään että TYYYDYTETTY nainen kiukuttelee paljon vähemmän. On aivan turha tulla selittämään että kyrvän koolla ei ole mitään väliä, itse tiedän että on sillä sen verran monta naista on elon aikana tullut tyydytettyä. Intialaiset miehet kun eivät tiedä naisen tyydyttämisestä yhtään mitään. Ja ei tässä mistään pornosta ole kysymys, vaan normaalista parisuhdeseksistä. Jos seksi kumppanien välillä on mielestäsi pornoa, niin ymmärrän kyllä miksi olet pikkukikkelisen inkkarin kanssa.... ei tarvitse olla selällään kuin alle 2 minuuttia kuukaudessa.
miehen kanssa olet seksiä harrastanut, kun tiedät kertoa meille intialaisten miesten vaimoille, että intialaiset miehet eivät tiedä naisen tyydyttämisestä mitään. Onko nyt enempi kysymys siitä mitä haluat uskoa tai luulla, vai onko sinulla olemassa jotakin faktatietoa asian tiimoilta vai kenties vieläkin parempaa, ihan omakohtaisia kokemuksia? Kerro ihmeessä lisää!
haluan intialaisen miehen. haluan olla kuin Bollywood-elokuvassa...
enpä tiedä...minun kokemusten mukaan intialaiset miehet eivät ole yhtää komeita, ja haisevat oudolle...