Onko kellään kokemuksia perheväkivallasta?
Eilen mieheni pyöritteli minua pitkin autotallin
lattiaa, uhkaili heitellä kaakeleilla, haukkui
huoraksi ja kusipääksi..
Pääsin karkuun pihalle josta sain soitettua
virkavallan apuun ja sitten siskon luo yöksi.
Tätä on tapahtunut ennenkin, tosin ei näin raakana. Onko kellään samanlaisia kokemuksia ?
Välitän hänestä kuitenkin ja haluaisin auttaa
jollain tavalla, en vain tiedä miten. Jos ehdotan
terapiaa, saan haukut ja tilanne vaan yleensä
pahenee.
Nyt väsyttää ja masentaa ja tuntuu avuttomalta..
Eilen mieheni pyöritteli minua pitkin autotallin
lattiaa, uhkaili heitellä kaakeleilla, haukkui
huoraksi ja kusipääksi..
Pääsin karkuun pihalle josta sain soitettua
virkavallan apuun ja sitten siskon luo yöksi.
Tätä on tapahtunut ennenkin, tosin ei näin raakana. Onko kellään samanlaisia kokemuksia ?
Välitän hänestä kuitenkin ja haluaisin auttaa
jollain tavalla, en vain tiedä miten. Jos ehdotan
terapiaa, saan haukut ja tilanne vaan yleensä
pahenee.
Nyt väsyttää ja masentaa ja tuntuu avuttomalta..
Vastaukset 15
Vanhimmat
...on sairas eikä parane ilman pitkäaikaista terapiaa jos silloinkaan. Tällainen väkivalta pahenee yleensä kerta kerralta.
Miehesi muuttuu vain jos itse haluaa. Hän yrittää pönkittää pientä egoaan ja itsetuntoaan väkivallalla sinua kohtaan, hän haluaa hallita eikä kuitenkaan hallitse itseään.
Et sinä pidä varmaan väkivallasta muutenkaan, mutta nyt sitten yhtäkkiä pidät miehestä joka haluaa SATUTTAA sinua?!?!?
Nyt POIS ja äkkiä, vielä kun sinulla on voimia siihen. Hän varmana anelee ja lupaa muuttua, mutta pysy lujana!
Tsemppiä sinulle ja onnellisempaa, HELLÄÄ uutta elämää toivotan.
Tuo kuulosti niin tutulle, lupaa muuttua
mutta ei sitten kuitenkaan.
Tällä hetkellä on kyllä niin voimat pois etten
tiedä mistä repiä energiaa muuttoon,ja osa minusta kuitenkin elättelee toivetta että
hän kokisi jonkun "ihmeparannuksen".
Ilmeisesti ei ole todistettuja tapauksia siitä
että joku olisi päässyt väkivaltaisuudestaan
eroon ??
Alussa meni kaikki hyvin ja niitten aikojen muistoilla on jaksanut pinnistellä päivästä
toiseen, nyt alkaa olla takki tyhjä ihan totaalisesti.
Toi on niin yleistä.... Anteeks anteeks rakas en enää IKINÄ jne jne blaa BLAA. Kunnes mojahtaa seuraavan kerran.
Parantumisesta en tiedä, mutta heikoilla ollaan jos terapiaa ehdottaessasi saat suurinpiirtein turpiin. Mies on mäiskinyt sinut ihan lyttyyn henkisestikin, huomaatko, etsit voimia lähteä tilanteesta jossa joku LYÖ ja SATUTTAA sinua!
Lyönpä vetoa että vielä ajattelet myös ansaitsevasi selkäsaunan..?
Väkivalta on heikkoutta. Kun ei ole enää keinoja selvitä muilla tavoilla epämiellyttävistä ja/tai vaikeista asioista, niin sitten lyödään.
Älä enää siedä sitä, vielä kun voit, lähde. Perhetukikeskuksista saat neuvoja, ystävät varmaan auttavat, mutta nyt kun vielä olet järjissäsi niin juokse karkuun vain! Ansaitset hyvän ja väkivallattoman elämän, ilman pelkoa ja epävarmuutta. Rakkaus ei satu, ystävä hyvä, rakkaus on herkkää ja ihanaa, tuntuu hyvältä.
VOIMIA!!
Lukemassa, netissä on paljon tietoa perheväkivallasta, siellä on kohtalotovereita yksityiskohtaisia ohjeita mitä voisit tehdä.Haulla perheväkivalta, huomaat myös ettet ole yksin ongelminesi Tällä palstalla on vaikeaa niin yksityskohtaista ohjausta saada. Kuitenkin toimi nopeasti, sillä väkivallalla on taipumus vain koventua. Toivon sinulle jaksamista. Muista lyömiseen on aina syyllinen vain lyöjä.
Kiitos emmu.
Tosiaan olen etsinyt syitä itsestäni; provosoinko,kiusaanko, nalkutanko ..??
Eilen olimme jo yhdessä sopineet että hän hakeutuu terapiaan, mutta sitten taas paukkui.
Pohjana tälle on se että olemme molemmat aiemmin
eronneet ja hän halusi tietää, "monenneksiko paras" hän on mielestäni sängyssä ja kuinka monta
sänkykumppania minulla on ollut. Vastasin leikilläni että 1058 tai jotain sinne päin
(kai sen nyt hölmökin tajuaa ettei se totta ole)
jolloin alkoi hihat heilumaan ja minusta tuli
kusipäinen huora, jolla ei ole muuta kuin tuulen
huuhtoma perse.
Sain äsken soitettua lyömättömälle linjalle,
josta kehoitettiin pysymään tyypistä kaukana.
On kuulema heidän vanha "tuttavansa" tämä mieheni,
ja hänen aiheuttamiaan sotkujaan on ennenkin siellä selvitelty, joka tuli minulle yllätyksenä.
Iso kiitos sinulle tuesta ja kannustuksesta, vaikuttaa vähän siltä että itsekin olet ollut
asian kanssa tekemisissä ??
Iloista joulun odotusta, ja (väki)vallatonta elämää
Minun exäni aloitti niin pienestä, litsarista. Jo se oli minulle järkytys, koskaan aiemmin kenenkään miehen kädet eivät olleet koskeneet kuin hellien. Siitä se sitten lähti ja paheni kerta kerralta. Viimeisellä kerralla hän kuristi niin että silmissä musteni ja ajattelin jo että nyt tuli lähtö. Ja tulikin. Miehelle! Erotilanne meni hyvin, mies lähti nostelemaan vaikka pelkäsin kuollakseni mitä hän tekee kun sanon että tuossa on ovi. Mitään ei onneksi tapahtunut, hänellä oli siinä mielessä ilmeisesti hyvä päivä.
Ymmärrän tunteesi, rakkautesi miestä kohtaan. Onhan niitä hyviäkin hetkiä. Mutta usko minua ja usko muita, tilanne ei tuosta parane vaan pahenee. Jos et muuta voi niin lähde turvakotiin. Toivon että paikkakunnallasi sellainen on! Sieltä sinua ei jätetä heitteille vaan saat aikaa rauhoittua, keskustella ja rakentaa elämääsi. Ja miehesi ei sinne pääse. Tee se jo tänään.
http://www.turvakoti.net/
Voimia!!
Voih kuinka tutulta kuulostaa. Monet on ne kerrat kun olen naapurista apua hakenut - Milloin talvipakkasella ilman vaatteita jne. pahemmaksi se menee kokoajan. Lähde ajoissa. Mies ei lupauksista huolimatta muutu. Itse lähdin liian myöhään,nyt vuosienkaan jälkeen en uskalla ryhtyä suhteeseen-haavat ovat liian syvät.
alkaa tässä usko minullakin hiipua koko miessukupuoleen, liekkö olemassakaan täysin
päästään tervettä yksilöä..
Kaipaisin kommentteja miehiltä, mikä saa pahoinpitelemään omaa "rakasta" ? Mitä silloin
päässä liikkuu? Tiedosta olisi ehkä apua minulle
& monelle muulle saman kokeneelle.
Onko täällä yhtään rohkeaa miestä joka pystyisi
hieman valottamaan asiaa ?
..senverran että takaisin en ole mennyt
pyynnöistä huolimatta vaikka selkä jumittaa
patjalla nukkumisesta ja mieliala on miinus
miljoona..
elämää miehesi kanssa. Lähde kun vielä voit. Mua exex alkoi pahoinpidellä raskausaikanani. Kun lapsi syntyi, tilanne ei tietenkään helpottanut. Kävin turvakodissa, josta sain keskusteluapua. Kerran soitin poliisit paikalle. Eräs heistä sanoi, että minun on tullut aika lähteä. Niin tein vauvan kanssa. Muutimme ystäväni luo asumaan ja etsin oman kodin sieltä käsin.
Irtaantuminen on sairaan vaikea juttu, tiedän sen. Mun vaihtoehtona olisi ollut hauta. Yksin ei lähtöön välttämättä pysty, mutta toisten ihmisten tuella kyllä.
Voimia Sinulle. Sinä PYSTYT siihen. Minäkin pystyin, ja vieläpä vastasyntyneen kanssa.
POIS TUOLLAISESTA SUHTEESTA!!!
Älä jää ottamaan toista iskua.
MIES ei naista lyö. Poislähtö on vaikeaa ja usein taloudellisestikin tiukka paikka,mutta ystävät autttavat ja rahaa saa. Nyrkiniskusta tai pesäpallomailasta mennyt terveys ei tule takaisin.
Maailmasta, ja Suomestakin, vaikka usein toista väitetään, löytyy kunnon miehiä jotka arvostavat vastakkaista sukupuolta ja osaavat ratkaista mahdolliset ongelmat puhumalla. NYRKKI ON TYHMIEN PUHEVÄLINE!!!
Kylläpä olet tilanteeseen joutunut. Ero tekee kipeää, mutta vielä kipeämpää tekee helvetti jota elämäsi tulisi olemaan sen miehen kenssa. Ei me tuollaisia puolisoiksemme hyväksy, ansaitsemme parempaa!! Nyt pakkaat kamat ja se on morjensta sille ukolle! -Voimia- :)
Sinulle on vain yksi ainoa ratkaisu:
lähde heti paikalla miehesi luota (äläkä koskaan ajattelekaan takaisinmenoa)! Ketään ihmistä ei saa lyödä! Olen kokenut saman (ja rakkaus oli suuri). Minua auttoi lähin perheeni ja psykiatrinen lääkäri, kunnes sain itse voimia hoitaa tulevaisuuteni kuntoon. Mieti ja ota selvää, mistä voisit saada pikaista apua (omat sukulaiset, hyviä ystäviä, kunnallinen apu...). Paljon voimaa ja onnea, kannattaa varmasti!!
vastaisitko sähköpostiini [email protected]