Miehen kanssa on seukattu 2 v. Kertaakaan se ei ole sanonut rakastavansa minua. Se kyllä hellii, paijaa, katse "ihailee"... Oon tavallaan varma et se rakastaa, mutta en kuitenkaan, kun ei se koskaan niin sano.
Mä sanoin sille kerran (sen jälkee en oo uskaltanut, koska pelkään vastausta), ja kysyin sen tunteista, se sanoi et "ehkä". Tästä on siis aikaa vuosi ja silloin oltiin just muutettu kaukosuhteesta samaan kaupunkiin. Se perusteli asiaa niin, että ei voi tietää rakastaako vai ei ennen ku on asunut yhdessä.
No nyt ollaan, mut vieläkään ei mitään kuulu. Toissapäivänä katsottiin telkkaria, jossa joku huusi kotiin tultuaan jotain tyyliin "kulta, ootko kotona". Kysyin leikilläni mieheltä, miksei se ikinä huutele samalla tavalla töistä tullessaan. Ja lisäsin leikilläni heti perään "tai no enhän mä tiedä oonko ees enää sun kulta". Siihen se vastasi salamana, että kyllä sä oot.
Joskus alkuaikoina kerroin miehelle, ettei kukaan mun entisistä miehistä ole koskaan sanonut mulle rakastavansa mua. Mies ihmetteli tätä kovasti ja sanoi, että onpas sulla ollu ihmeellisiä äijiä. Miksi se itse sitten toimii samalla tavalla?
Sillä itsellään on takana 10 vuoden suhde, josta on sanonut mulle ettei tiedä miksi pysyi siinä niin kauan. Ei kuulemma edes oikeastaan rakastanut tyttöystäväänsä. Pelottaa, jos se ajattelee minusta samoin. Pitäisi kai vaan uskaltaa kysyä suoraan, mutta mä oon näköjään pelkuri.
Mä sanoin sille kerran (sen jälkee en oo uskaltanut, koska pelkään vastausta), ja kysyin sen tunteista, se sanoi et "ehkä". Tästä on siis aikaa vuosi ja silloin oltiin just muutettu kaukosuhteesta samaan kaupunkiin. Se perusteli asiaa niin, että ei voi tietää rakastaako vai ei ennen ku on asunut yhdessä.
No nyt ollaan, mut vieläkään ei mitään kuulu. Toissapäivänä katsottiin telkkaria, jossa joku huusi kotiin tultuaan jotain tyyliin "kulta, ootko kotona". Kysyin leikilläni mieheltä, miksei se ikinä huutele samalla tavalla töistä tullessaan. Ja lisäsin leikilläni heti perään "tai no enhän mä tiedä oonko ees enää sun kulta". Siihen se vastasi salamana, että kyllä sä oot.
Joskus alkuaikoina kerroin miehelle, ettei kukaan mun entisistä miehistä ole koskaan sanonut mulle rakastavansa mua. Mies ihmetteli tätä kovasti ja sanoi, että onpas sulla ollu ihmeellisiä äijiä. Miksi se itse sitten toimii samalla tavalla?
Sillä itsellään on takana 10 vuoden suhde, josta on sanonut mulle ettei tiedä miksi pysyi siinä niin kauan. Ei kuulemma edes oikeastaan rakastanut tyttöystäväänsä. Pelottaa, jos se ajattelee minusta samoin. Pitäisi kai vaan uskaltaa kysyä suoraan, mutta mä oon näköjään pelkuri.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kännykän,kirjotukset koneelta vihkoista pääsisit vähän sisälle sen ajatuksiin.
Ja jos löydät ex suhteista jääneitä kirjeitä,kortteja,kuvia niin olis vertailu varaa.
Ei kai sitä nyt heti ensimmäisenä aleta penkomaan toisen yksityistä omaisuutta kun mitään aihetta epäilykselle ei ole annettu? Ihme ehdotus. Ja mitä ihmeen vertailuvaraa?
Aloittaja: Puhumalla tuo selviää. Voit jahkata tuota vielä kauan aikaa eikä mies välttämättä edes tajua että sinulla on joku pielessä. Puhu, jos vastaus ei ole sellainen kun toivot, ainakin nyt tiedät sen eikä tarvitse elää epätietoisena.
On se kuitenki muuttamassa mun kanssa isompaan asuntoon lähivuosina, on kinattu jo nyt mm. mihin laitetaan sen rakkaat kirjat, joita mun mielestä ei tarttis olla olkkarissa esillä 200 kappaletta... Ja perheen perustamisestakin on puhuttu. Kai se musta ainakin jollain tasolla välittää..
Kun ei enää paijaa.
Kun ei enää keitä sulle kahvia.
Kun ei enää kysy, miten meni päivä.
Kun ei enää vastaa tekstiviestiin.
Kun ei enää vastaa puheluihin.
Kun keksii jotain muuta tekemistä, ettei tartte olla sun seurassa.
Kun ei enää kutita.
Kun ei enää suunnittele tulevaisuutta.
Kun ei enää korjaa polkupyörääsi/autoasi/kodinkonettasi/pistä naulaa seinään.
Kun ei ole kiinnostunut sun jutuista.
Sillon tietää, ettei se enää rakasta.
Siinäpä se on tiivistettynä. Karua, mutta niin totta.
kun kaikki toi on arkipäivää? ollut jo suhteen alusta asti? tai siis ihan alussa tietysti vastasi puheluihin ja oli noi kaikki, mutta ei enää moneen vuoteen? turhia hömpötyksiä vaan, miehen mielestä. ja ei puheluihin tarvii vastata jos ei ehdi, eikä soittaa takaisin jos ei muista. ja viestit lukee viikon päästä, jos muistaa. kotonahan sä mut näät, joskus illalla jos työvuorot sattuu sopii yhteen.
Totta tuokin mutta voisiko joku mies vastata että mikä siinä on niin vaikeaa sanoa rakkautta ENSIN, ENNEN TOISTA? Ja välillä vähän "kehua" ja huomioida, varsinkin jos tietää että oma muru tykkää sanallisesta huolenpidosta? Mikä siinä on vaikeaa?