Kannattaako kertoa jo ensimmäisessä viestissä, vai kuinka, kun käyttää masennus/psyykenlääkkeitä?
Ajattelin että jos tulee mahdollisuus kyläillä naisen kanssa puolin ja toisin, niin rapina paljastaa kun ottaa ilta ja aamutabletit. Keskivaikea masennus, ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko on, eli mikään sekopää en ole. Rehellinen mun mielestäni pitää olla ja varmaan mahdollisimman aikaisin kannattaisi kertoa. Mitä olette mieltä?
Ajattelin että jos tulee mahdollisuus kyläillä naisen kanssa puolin ja toisin, niin rapina paljastaa kun ottaa ilta ja aamutabletit. Keskivaikea masennus, ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko on, eli mikään sekopää en ole. Rehellinen mun mielestäni pitää olla ja varmaan mahdollisimman aikaisin kannattaisi kertoa. Mitä olette mieltä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä kuitenkaan en menis ekassa viestissä moista kertomaan.. annahan jutun soljua eteenpäin ja kerro vasta sitten. vaikkapa kun tapaatte vasta toisen kerran.. tee kuten itsestäsi hyvältä tuntuu. Mut voisin veikata että ensimmäisessä viestissä asiasta kertominen voi säikäyttää varsinkin ihmistä joka ei tunne sairautta lähipiiristään/omalta kohdaltaan.
sitten kun esim. kyläilee jos nainen kysyy mitä lääkkeitä käytät. Kun ei tee itse asiasta isoa niin ei sitä toinenkaan tee.
Eikä kannata valehdellakaan, niin kuin mulle tejtiin... mies väitti syövänsä sydänlääkettä. vaikka olikin masennuslääkkeitä
Vaihdoin viestejä muutaman kerran yhden aluksi ihan mukavalta vaikuttaneen miehen kanssa. Puhelinkeskustelu paljasti sitten, ettei hänellä kaikki ollut ihan kohdallaan. Olihan hänellä fyysinenkin sairaus, mutta sen psyykkisen sairauden osalta hän oli aivan sairaudentunnoton. Kertoi, miten häntä aivan tervettä miestä oli yritetty saada psykiatriseen hoitoon, omasta mielestään hän oli siihenkin saakka pitänyt itseään aivan tervejärkisenä ja pitää vastedeskin. Harhaluuloisuus ja täysi sairaudentunnottomuus tuli niin selväksi hänen kanssaan keskustellessaan, joten päätin, että tämä keskustelu saa olla viimeinen.
Mielestäni psyykkinen sairaus on sairaus muiden joukossa, jos ihminen tunnistaa sairautensa ja noudattaa lääkitystään, siinä ei ole mitään hävettävää. Mielestäni kannattaa olla rehellinen heti alusta alkaen.
Tapasin oikein mukavan ja viehättävän naisen netissä, joka salaili tutustumisen alkuvaiheessa lääkityksensä. Lääkitys vei kumppanini kiinnostuksen seksiin totaalisesti. Sellaisia parisuhteen kannalta pieniä lieveilmiöitä lääkitys usein tuo tullessaan! Itse kestin sitä vajaat puoli vuotta.
mutta en todellakaan pilleristin kanssa alkaisi mitään säätämään.
syömään mieliala lääkkeitä, munkin työkavereista 4 käyttää masennukseen lääkkeitä ja kaikki on miehiä.
Eipä sitä ulospäin huomaa kun huolehtii itsestään
Minulla itselläni on kokemusta siitä, että mies käytti lääkkeitä. Hän otti asian esille vasta melko myöhään, ja mielestäni teki fiksusti. Ei kannata kertoa uusille tuttavuuksille ihan kaikkea itsestään.
Jos suhteen haluaa, ei kannata alussa olla negatiivinen, ikävä tai puhua vaikeuksistaan. Jokainenhan etsii elämäänsä iloa, kevennystä ja hyvää mieltä. Vaikka kuinka oltaisiin sivistyneitä ja fiksuja, jokainen on itsekäs ja ajattelee omia tarpeitaan. Vasta sitten kun suhde on oikeasti sellainen, kun on muodostunut side ihmisten välille, eikä se oma napa olekaan enää tärkein, eikä koe onneaan uhatuksi, vasta sitten suhde kestää myös ikävämpiä asioita.
Toisaalta yli puolta vuotta en pimittäisi asiaa, riippuu ihan siitä miten nopeasti suhde etenee.
Mutta jos ihminen tyrmää sinut mielialalääkkeiden takia, niin hän ei ollut arvoisesi. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet aikuisiällä turvautumaan mielialalääkkeisiin, eikä silti kumppanit ole lähteneet hakemaan eroa.
Suhteen alkuvaihe on kriiitinen koska siinä haetaan itselle hyvää. Sitten kun suhde on oikeasti kiintymystä ja välittämistä, se kääntyykin niin päin että haluaa toiselle hyvää (eikä tällä tarkoiteta sitä että on kiva ostaa täydelliselle kumppanille lahjoja) ja se kestää myös negatiivista.
Rehellinen pitää olla, mutten silti heti ensi kättelyssä paukauttaisi mitään nuinkaan henkilökohtaista, ellei sitä nimenomaan halua. Antaa jutun mennä omalla painollaan ja otat asian esiin siinä vaiheessa kun tuntuu luontevalta.